♥ Mäkimeirami ♥

Mäkimeirami on tuoksuva, hurmaava yrtti joka sopii vaikka mihin. Eikä sitä voi moittia ulkonäkönsäkään puolesta, sillä se sopisi vaikkapa kukkapenkkiin ellei olisi niin ärhäkkä siementämään ja leviämään. (meillä sitä on kyllä yhdessä kukkapenkissäkin) Perhosista tykkääville suosittelen tätä ihan ykkösenä.
Oman taimeni ostin jo monta vuotta sitten ruokakaupan vihanneshyllystä. Itsekseen se on sitten valinnut/vallannut uusia ja taas uusia kasvupaikkoja pitkin puutarhaa. :)

Yrttitarhan sivuilla on siitä tämmöistä tietoa:
http://www.yrttitarha.com/

Mäkimeirami on monivuotinen punertavakukkainen (joskus valkokukkainen) pystyvartinen ruoho, joka Suomessa kasvaa villinä maan lounaisosissa kalkkiperäisillä alueilla. Se tiputtaa siemenensä hangelle, mistä ne leviävät tuulen mukana uusille kasvupaikoille. Samalla ne naarmuttuvat jään ja lumen pintaa vasten, jolloin itämiskyky paranee. Muualla päin maailmaa mäkimeiramia tavataan luontaisena lauhkealta vyöhykkeeltä Euroopassa ja Aasiassa. Eteläinen mäkimeirami on voimakkaamman makuista kuin Suomessa kasvava. Mäkimeiramista on olemassa useita aromiltaan ja ulkonäöltään poikkeavia alalajeja. Oreganona Suomeen tuotu mauste sisältää yleensä hieman mäkimeiramia, vaikka koostuukin pääasiassa lajin Origanum onites hienonnetuista kukista. Nykyisin mäkimeiramia viljellään mauste- ja rohtokasvina, mutta suuri osa käytetystä yrtistä saadaankin edelleenkin luonnosta. Mäkimeirami sekoitetaan monesti maustemeiramiin (Origanum majorana), joka ulkonäöltään on vaatimattomampi mutta maultaan voimakkaampi kuin mäkimeiramin. Suvun nimi Origanum tulee kreikan kielen sanoista "oros" ja "ganos", jotka tarkoittavat vuorten kaunistusta. Lajinimi vulgaris tarkoittaa yleistä.

Mäkimeirami sopisi hyvin viljeltäväksi puutarhassa sekä koristeellisuutensa että hyödynnettävyytensä vuoksi. Sen kukinta-aika on pitkä, ja kukat houkuttelevat puutarhaan runsaasti kimalaisia, mehiläisiä ja perhosia (mm. neitoperhosia). Kotimaiset kannat talvehtivat hyvin ainakin Keski-Suomen korkeudelle asti, jos kasvualusta on tarpeeksi hiekkapitoinen ja talvella lunta on riittävästi. Mäkimeirami sopii myös vaikkapa amppelikasviksi tai parvekelaatikkoon; lattialaatikossa kasvatettuna se voi hyvin suojattuna menestyä talvenkin yli. Se on kaunis myös maljakossa ja kuivakukkana.

Mäkimeiramia on pidetty taikakasvina, joka on antanut suojan niin noitia kuin paholaistakin vastaan.

*Päivän Pelargonia-kuva*
Pelargonium 'Angeleyes', Enkelinsilmä pelargonia

♥ Laventeli ♥

Vihdoinkin alkaa Laventeli kukkia. Olen sitä kyllä odottanutkin kuin "kuuta nousevaa". Enkeli tarjoilee perhosille juotavaa. Paljon niitä liihoitteleekin niin Laventelin, kuin vähän matkan päässä kasvavan Mäkimeiramin kukissa. Silkkinauha on ollut valmiina odottamassa jo yli kuukauden että pääsen opettelemaan Francesin laventelituoksukan tekoa. Ohjeet löytyy toisesta blogistani. Siellä on myös linkki hänen ihanille sivuilleen.

Yrttitarhan sivulla Laventelista kerrotaan näin:

Laventeli on monivuotinen aromaattinen kasvi, jonka siniset kukat sijaitsevat tähkämäisissä kukinnoissa varsien latvoissa. Lehdet ovat harmahtavan vihreät, karvaiset ja laidoiltaan sisäänpäin kääntyneet. Laventelin tieteellinen sukunimi Lavandula tulee sanasta "lavare", pestä tai kylpeä. Nimi viittaa roomalaisten tapaan kylpeä laventelivedessä. Laventeli kasvaa luonnossa Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Suomessa sitä viljellään koriste-, tuoksu- ja maustekasvina, mutta sen talvehtiminen on erittäin epävarmaa ja voi onnistua vain eteläisimmässä Suomessa.

http://www.yrttitarha.com/alasivu.html

*Päivän Pelargonia-kuva*,

Pelargonium 'Apple Blossom Rosebud'

Nauhuksia ja köynnöksiä..

Talon etupuolelle jää pieni piha-alue, jolla ei ole mitään muuta käyttöä/tarkoitusta, kuin olla kaunis. Aita päättyy talon kulmaan, joten sieltä ei pääse kiertämään taloa ympäri, vaan se on ihan "suljettu" alue.
Vasta viime kesänä (kun aita valmistui) tehtiin sinne pyöreä penkki, johon olen istuttanut keltakukkaisia perennoja... Erilaisia Nauhuksia ja Kultahelokkia, pieni alku Jättitataria odottelee siellä pääsyä parempaan paikkaan. Valmiina siellä oli suuren suuria Sireeneitä ja Pihlaja-angervoa, jota on myös penkin reunaan kasvanut.
Aidassa on tänä kesänä kolme kukkalaatikkoa. Punaiset kukat niissä näyttävätkin aika herkullisilta valkoista aitaa vasten. Aikaisempina vuosina laatikot ovat olleet ikkunoiden alla, mutta maalaushomman takia niitä ei nyt voinut sinne laittaa.
Aidan viereen olen laittanut Lumikärhöä, Punakoison ja Tuoksuköynnöskuusaman. Kärhö onkin jo kasvanut suureksi vaikka leikkasin sen alas keväällä. Niitä istutan vielä lisää sillä taimia on vaikka kuinka paljon (juurrutin niistä leikkaamistani oksanpätkistä monta ruukullista). Muutamia Sormustinkukkia on aidan vierellä myös ja ne kukkivat ensi kesänä köynnösten seassa.

Tämä alue on ainoa jossa olen pysynyt suunnitelmissa, eli väreinä keltainen, valkoinen ja punaiset... poikkeuksena se koiso violettine kukkineen, mutta marjathan siinä on punaisia.... niin ja kuusama.... siinähän on hennonvaaleanpunaise/kerman väriset kukat.... *huoks*.

Vielä vähän Sormustinkukka-asiaa :)

Aikaisemmin jo kerroin muutamasta taimesta, jotka tekivätkin kellon muotoisia kukkia. Erikoista niissä on vielä se, että niissä aukeaa se ylimmäinen ensin (muut kukat niissä on tavallisia) kun taas normaalissa sormustimessa kukat alkavat aueta alimmaisesta lähtien. Kelloja on  kahdenlaisia, pienempiä joissa on kuin piparkakkureuna ja suurempia, röyhelöhametta muistuttavia. Nuput niissä on pullukoita ja niin on myös siemenkota joka niihin kehittyy. Muutama olen tallentanut ja kylvän ne johonkin erikseen, katsotaan siirtyykö mutaatio siemenissä, vai onko se vain *kellokuumetta*, niinkuin Jaska epäili. :D

Niin ihania kuin Sormustinkukat ovatkin, tässä vaiheessa kesää ne eivät kovin viehättäviä enää ole. Kahden metrin korkeudessa keikkuu muutama kukka ja siemenistä painavat varret sojottavat kuka minnekin. Niinkuin monet perennat kukkivat uudelleen jos ne leikkaa kukinnan jälkeen, kukkivat nämä myös. Tosi nopsasti lehtien tyvestä lähtee pienet kukkavarret kasvuun ja niihin tulee viisi-kuusi kukkaa. Kannattaa siis leikata varret lyhyiksi (sitten kun siement on osittain jo kypsyneet ja kylväytyneet) ja kukittaa ne toiseen kertaan. Penkistä tulee siisti ja kukkia enemmän. :)

Sieltä täältä napsittua...

Liljojen lumoa :)

Kun väriljat alkavat jo olla kukkineita, on suurikukallisten liljojen vuoro.

Vaaleanpunaisten Algarve liljojen sipulit ovat 2009 keväällä istutettuja. Silloin kukkia tuli 1- 4, nyt jopa 12 kpl/varsi! Näitä hankin lisää jos vain löydän jostain.

Päivävarjo suojelee nyt vuorostaan näitä prinsessoita, etteivät saa liikaa aurinkoa ja kukinta siten kestää kauemmin.

Kirkkaankeltaiset, (joiden nimeä en tiedä, eivätkä kukat ole suuria vaan saman mallisia kuin värililjojen) ovat kasvaneet jo kuusi kesää.

Kun muutettiin tänne tammikuussa 2005, eikä kukkapenkeistä ollut vielä tietoakaan, ostin liljan sipuleita ja laitoin ruukkuihin kasvamaan.

(Näitä ja keltaoranssikirjavia, jotka on jo kukkineet).

Kun keväällä saatiin ensimmäisen penkki tehtyä, istutin jo nupullaan olevat liljat siihen kukkimaan. :)

Sitruunankeltaiset kaunottaret ovat oikeastaan yllätys. 2009 keväällä ostin nimittäin Lidlistä ruukkuliljoja. Ne kukkivat aikaisin sisällä ja laitoin sen jälkeen ne penkkiin pihalle. (samoin toisenkin ruukullisen, mutta ne kukkivat "minivarteen" eli joku häiriö niille tuli). Silloin ne olivat paljon lyhyempiä ja tummemman keltaisia. Ihania ne kuitenkin on nyt juuri tuon värisinä, ja kukkia on paljon enemmän kuin viime vuonna näissäkin.

Ei siis kannata missään nimessä heittää pois kukkineita ruukkuliljoja, vaan laittaa ne johonkin ulos kasvamaan.

Sitten vielä *Päivän Pelargonia-kuva*

Illalla... ♥

Puuhastelua ja pelakuita :)

Viime päivät ovat olleet täynnä touhua. Minun osuuteni on suhteellisen vähäinen, astma äityi ikäväksi ja allergiaoireet eivät enää normiannostuksilla edes vähentyneet. Kun vielä osan yöstä olen "nukkunut" istualtani, yskien ja niistäen, en oikein hommia ole jaksanut tehdä tässä helteessä. Tuo minun Muruni sen sijaan on ollut ahkeraakin ahkerampi, ja on ruskea kuin papu. ♥

Nyt kuitenkin on talon päätyseinän remontti valmis, kuistilla uudet ikkunat (niihin tulee vielä ns. valeruudukot, samannäköiset kuin ikkunat toisella kuistilla) ja julkisivu pesty kadunpuolelta puhtaaksi noesta ja pölystä. Raaputtaminen voi siis pian alkaa ja maalaminen sitten sen jälkeen.

Pelakuut ovat kasvaneet hyvin ja uusiakin on "ilmaantunut" aika monta entisten lisäksi. Kaikkia en ole jaksanut kuvata mutta tässä joitakin herkkupaloja.

 

Nyt kukkii nämä...

Lähes päivälleen samana päivänä kuvattuja kukkijoita viime vuoden heinäkuulta. Nyt olen liian kipeä edes kuvailemaan, joten kokosin kollaasit vanhoista kuvista. Paljon punaisia kukkia näkyy tähän aikaan olevan kukassa. :)

Mun OMA Puuhamaa

Hellettä piisaa siihen malliin, että kuumimmat tunnit on paras pysytellä varjossa, tai jopa viettää nukkuen niinkuin minä tänään. Tosin olin jo puoli kuusi hereillä ja varhaistakin aikaisemmin puuhastelemassa omassa Puuhamaassani kasvimaan liepeillä.

Ruukutuspöytä, jonka mies on tehnyt jo monta vuotta sitten, on harvoin (jos koskaan) kuvauskunnossa. Ihastelen toisten blogeissä kauniita pöytiä, joissa on saviruukkuja sievästi aseteltuina pinoina, kukalliset suojakäsineet ruudullisen (puhtaan) pyyhkeen päällä pöydän kulmalla ja taimet asetelmina pöydän reunalla tai sen vierellä. *huoks* Kaunista.

Ei mulla vaan. :( Aika usein se on niiiin täynnä tavaraa (tarpeellista) ettei siinä edes mahdu tekemään mitään. Siksi mulla onkin apupöytä... ja nyt jopa kaksi. Nekin on tällä hetkellä täynnä taimia ja ruukkuja... ja vielä pitkä penkkikin jossa on "tulevia" ja "lähteviä" taimia.

Niinkuin jo tuossa kerran aikaisemmin mainitsinkin, on tosi kiva että kuvia voi rajata. Näin niistä sain julkaisukelpoisia. Kuvat on otettu ennen tämän aamuista siivoussessiota. Nyt se näyttää jo ihan hyvältä, mutta kamerasta akku tyhjä... Saa nähdä ehdinkö yhtään kuvaa ottaa ennenkuin se on jo taas myöhäistä. :D

Vanha, pieni ja hapero "kasvihuone" toimii tämän kesän ruukkuvajana. Syksyllä on mietintä edessä mihin ne kaikki oikein laitan... no, pitää funtsia sitä sitten. Ja voihan olla että lumi sataa maahan yllättäen lokakuussa ja siirtää ongelmani kevääseen. :D

Alla sitten vielä ne parhaat palat jotka on leikattu pois....

Keijukaisia ♥ ♥ ♥

Minttu keiju on tutkija ja ajattelija. Puutarhastani hänet luultavasti löytäisi lammen rannalta etsimässä nuijapäitä tai tutkimassa kasveja. Jos joku saisi pipin polveen, leijuisi Minttu keiju paikalle ja laastaroisi sen Ratamonlehdellä. ♥

Kielo keiju on haaveilija ja uneksija. Hänet löytää keijutalosta tai ruusutarhasta miettimästä elämää suurempia asioita. Silta, joka johdattaa *jonnekin* kiehtoo tämän pienen keijun suurta sydäntä. ♥

Säde keiju on veikeä venkoilija. Häntä ei huolet paina, eikä risut pistele. Tätä viliskanttia et todennäköisesti Puutarhasta löydä... tai et ainakaan saa kiinni, sillä juuri kun näet hänet tikulla kaivamassa jotain, onkin pikkukeiju jo jossain ihan muualla... ♥

Osa näistä kuvista on Äiti keijun ottamia, mamma yhdistellyt ja muokkaillut.

Näkymiä...

Sormustinkukkia on vielä kerran laitettava oikein kollaasi tänne. Yhdestä kasvista, joka on jäänyt paljon matalammaksi kuin toiset, ja siinä on monta haaraa, näkyy tulevan tuplakukkia. Niinkuin kuvasta näkyy, ylimmäisissä kukissa on vain "alaterälehtiä" ja se muistuttaa Maariankelloa muodoltaan. Aion ottaa niistä siemenet ja katsoa periytyykö moinen virhe jälkeläisiin. Yksi samanlainen kukka oli myös Ukonkellossa.

Aamuaurinko saa kaiken hohtamaan  ja kimaltelemaan. Ruusutarhan pikkuansari näyttää suorastaan valaistulta. Lampi on minusta kauneimmillaan aamuisin ja iltaisin, kun auringon säteet kohtaavat suihkulähteen pisarat vähän vinosti.

 

Sisääntulopihan kukkamaa alkaa näyttää jo valmiilta. Siellä värimaailma on vähän toinen kuin tuolla pioni/sormustinkukkamaassa. Paikka on kuiva ja kuuma ja vielä rinteessä, joten sen kasvit ovat enimmäkseen kuivassa viihtyviä. Tosin... olen mie sinne muitakin istuttanut (tuoreempaan alareunaan, ihan yläreunassa on kivikkokasveja) ja kastelen penkkiä aika usein.

Keskellä tätä kukkamaata kasvaa Helmiorapihlaja ja Onnenpensas, jotka kukkivat myös kauniisti. Ihan portin puoleisessa reunassa on Mongolianvaahterapensas, joka toivon mukaan peittää näkyvyyttä tieltä kunhan vähän vielä kasvaa. Aikaisin keväällä, kun perennat ovat vielä ihan matalia, pikkuinen puu ja pensaat antavat kukkamaalle jo *näköä*. Kunhan ne vähän kasvavat ne myös varjostavat kuumaa penkkiä vähän.

Ensimmäinen tänne tekemämme penkki talon edessä näyttää nyt toooosi pieneltä kun kaksi suurta kukkamaata on vertailukohteena. Silloin kun se tehtiin se näytti varsin suurelta sillä täällä ei ollut vielä juuri mitään. Siinä kukkii vaikka mitä sekaisin, ja tällä hetkellä parhaimmillaan Palavarakkaus ja Jalopähkämö.

Puutarhan lintuasukkaat

Tänä kesänä on pihapiirissä pesinyt paljon lintuja. Naakkojen lisäksi, jotka ovat jo jokavuotisia kesäasukkaita, on kesäkeittiön kattoparrun päällä pesinyt Västäräkki.

Meidän ja naapurin väliin jää sellainen *vähävilli* alue ja siellä pesueitaan hoitelee Talitintit ja Leppälintu.

Mustarastaita on ollut kevättalvesta asti, niiden pesää en ole löytänyt. Räkättejä on sitten vieläkin enemmän. Niiden hännättömät poikaset on varsin hassuja kun ne mennä hoippuu pitkin pihaa.

Tikka ei sentään pesinyt täällä ole, mutta iltaisin sekin käy nauttimassa iltapalaa omenapuussa.

Kovin rohkeita ovat kaikkien pienokaiset. Yhden talitintinpojan kannoin käsien välissä kesäkeittiöstä, eikä sillä ollut mitään kiirettä lähteä siitä pois. Se katsoa napitti pienillä kirkkailla silmillään, kallisteli päätään ja oli ihan tyytyväinen siinä kämmenelläni. :)

Tämä pikkutipi ei halunnut yhtään katsoa kameraan, vaikka ei sitä muuten näyttänyt peloittavan.

Meitä puutarhureita on monenlaisia. Yksi peittelee verkoilla pensaansa ja penkkinsä, ja ripustelee kaikenmaailman pelottimet vielä puiden oksille. Joku toinen taas yrittää houkutella pöntöin ja uima-altain kaikki mahdolliset linnut pihaansa... ja auttaa vielä emoja ruokkimaan poikasiaan auringonkukansiemenbaarilla. :)

*lisäys*
En tarkoita ollenkaan arvostella niitä, jotka kovalla työllä kasvattamiaan aarteita varjelee kaiken syöviltä aina nälkäisiltä lintusilta. Ymmärrän sen oikein hyvin. Mie tuhma tunnustan, että olen vaan iloinen että meillä suuresta marjamäärästä nuo rastaan syövät edes osan... paitsi kirsikoista, niitä ei kyllä tarvitsisi välttämättä syödä yhtään.... :)

Ajatuksia ilta-auringon lempeässä hämyssä..

Illalla kuljin Puutarhassa edestakaisin huokaillen kaiken kauneutta ja ihmetellen sitä, kuinka  eri näköinen näkymä on vuorokauden eri aikoina. Sanomattakin lienee selvää, että olen kuvannut sitä kaikkina aikoina, vaikka en ole hassuja yökuvia montaa tänne laittanutkaan.

Joskus manailen mielessäni sitä että aina, siis ihan aina, kuvissa pilkistelee kottikärryt, lapio, joku ruohonleikkureista, multasäkkikasa, ruukkuröykkiö, sementtimylly.... Onneksi siis kuvanrajaus -toiminto on keksitty, sillä ihan koko ajan täällä on menossa jonkinlainen projekti. Iso tai pieni. :)

Toissa päivänä pälkähti päähäni kamala ajatus. Entä jos jonain päivänä Puutarha olisikin aivan valmis?!

Ei olisi mitään tehtävää, muutettavaa, suunniteltavaa tai siirrettävää. Jos jonain päivänä kaikki rikkaruohot olisi hävitetty, istutukset valmiit, oleskeluryhmiä tarpeeksi...

Mitä sitten? Kuinka kauan riittäisi pelkkä ruohonleikkuu ja valmiissa tarhassa käyskentely? Entä jos yhtäkkiä olisin niin rikas, että joku toinen tekisi hommat puolestani? Että itse sitä vaan kävelisin hellelieri päässä, kukkamekossa ja kori käsivarrella poimimassa kukkia maljakkoon.

Ajatus saa suorastaan kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa. Niin, sitä samaa vanhaa selkärankaa, joka monta kertaa on ollut kovilla ja kipeä Puutahassa vääntämisen takia. Ei haittaa, vaikka rouvan kädet on karheat, joskus rohtuneet ja kynnet nyrhitty lyhyiksi. Ei haittaa, vaikka kukkamekot roikkuvat kaapissa joutilaina samaan aikaan kun vanhat pöksyt jalassa vetelevät viimeisiään ja räjähtäneet puutarhakengät narisevat saumoistaan. Ei haittaa siksikään, että Paras Ystäväni, tuo herra Mieheni ♥♥♥ on kuta kuinkin yhtä tyylikäs kesälomalookissaan toteuttaessaan jos minkämoisia päähänpistojani ja niitähän riittää. Tasapuolisuuden vuoksi ja vähän maineeni säilytämisen takiakin on tosin mainittava, että yhtä idearikas se on tuo minun Kultanikin. :):)

Pioneita, pioneita!

Tänä kesänä ovat Pionit olleet kauniinpia kuin koskaan ja kukkia myös enemmän kuin aikaisemmin. Jo kuukausi sitten kukki matala tummanpunainen jonka nimeä en tiedä.

Sitten pinkki ja nyt tuo *Saara*.

Pinkin pionin nimeäkään en muista. Sen sivunuput alkavat nyt aueta kun ensimmäiset kukat jo nuupahtivat.

Parhaimmillaan näissä on kolme ja neljäkin nuppua. Aikaisemminkin on useampi nuppu ollut, mutta eivät ne koskaan ole auenneet vaan kuivuneet jo ihan alkutekijöihinsä.

 

Nyt näitä aurinkovarjoja on penkissä kaksi koska viimeiseksi aukeava on toisella puolella "polkua". Jonkun mielestä ne voivat näyttää hassuilta mutta yhtään ainutta ei ole sateen takia katkennut, vaikka toissa yötä vettä tuli tosi reippaasti ja sitä oli tihkunut jo varjojen läpikin.