Kaunis kiitos...

... Irenelle  , Tiinalle  sekä  Minnalle  ihanasta tunnustuksesta.

Olen iloinen siitä ja tietenkin siitä että käytte täällä juttujani lukemassa.
Seitsemän paljastusta minusta, hmmm... *miettii*

1. Mulla on  a i n a  jotain kesken.
Oikeastaan aika montakin hommaa. Jatkan niitä silloin kun siltä tuntuu, fiiliksen, sään tai jaksamisen perusteella.

2. Eripari sukat.
Aina ei jaksa etsiä sieltä merkillisestä *mustasta aukosta* joka nielee vain toisen sukan, ja päädyn niihin jotka osuu ensimmäisenä käteen.

3. Pukeudun kotona ihan miten sattuu.
Joskus mieheni hyväntahtoisesti hymyillen kysyy *paleleeko noin kovasti* kun eri mittaisia paitoja alkaa olla useampi päällekäin ja lukumäärän voi laskea helmoista. Jos nimittäin palelee, harvemmin vaihdan paitaa, lisään vain jotain siihen päälle. :)

4. En osaa nukkua yksin.
Jos mies on yövuorossa, touhuilen kaiken yötä jotain kotihommia tai katselen elokuvia. Mikäli on työpäivä itselläni ja on PAKKO yrittää päästä uneen, nukun miehen puolella sänkyä. Aina. En tiiä miksi. :)

5.Kirjoitan runoja ja satuja.
Piiloon *Lipaston laatikossa* blogiini.

6. Suunnittelen jatkuvasti aloittavani laihdutuskuurin/kuntoilun/lenkkeilyn... huomenna.
Tätä ei voi selittää eikä varsinkaan puolustella mitenkään. :p


7. Olen käynyt parturissa viimeksi vuonna 2004.
Surullinen ilme armaani kasvoilla kertoi tuliko hyvä vai ei. Lopputulos oli nimittäin IHAN lyhyt. Latvoja on leikellyt tyttäreni joskus siistimmiksi, muuten hiukset on saaneet kasvaa ja ulottuvat nyt... aikas pitkälle. :D

Kunniapaikalla kehyksissä!

Selailin suosikkejani ja huomasin, että hyvin monet ovat jo saaneetkin tänän tunnustuksen. Lähes mahdoton tehtävä olisikin valita saajia, sillä niinkuin pitkästä suosikkiluettelostani voit päätellä, luen monia mielettömän kauniita blogeja, jotka kaikki ansaitsevat tunnustuksen. Siispä ojennan sen sinulle vieraani, joka haluat paljastuksia itsestäsi kertoa, ja ilahduttaa meitä niillä. :)

Marjatarha postaus

Meidän Marjatarhassa kasvaa puna- ja mustaherukoita, keltaisia vadelmia (punaiset eri paikassa) ja kahta eri lajiketta karhunvatukoita.

Alunperin punaherukoita oli monta pensasta enemmän, niitä on vähennetty siksi ettei meillä kukaan oikein tykkää niistä. Tämä kuuma kesä antoi kyllä makeampia marjoja kuin koskaan olen aikaisemmin maistanut. Vanha, härmäinen karviaispensas kaivettiin pois kun en saanut sitä tervehtymään.

Mustaherukka on suurimarjainen, hyvin pitkiä versoja kasvattava ja rentokasvuinen lajike, jonka nimeä en tiedä.

Yksi pensas odottelee vielä tukia, kaksi muuta kasvaa köynnöksen tapaan tuettuna säleikössä. Niiden marjat tulee syötyä herkkupaloina suoraan pensaasta. Molemmat herukat ovat kymmeniä vuosia täällä kasvaneita.

Uusi tulokas on mieheni äidiltä lahjaksi saatu Vaaleanpunainen herukka Aili. Pikkuinen pensas teki jopa vähän marjoja, makeampia kuin punaherukat.

Kuvassa oikealla näkyy kastelusysteemin "pää". Mieheni on kaivolta kaivanut maan alle vesiletkun. Tuosta sitten lähtee vielä noin 20m lisäletkua, joka on helppo vetää sinne mihin vettä tarvitaan. Helpompi kuin 40 metriä, joka muutoin olisi matkaa. Siihen on tarkoitus vielä rakentaa jonkinlainen pömpeli päälle johon tulee "letkukela"... vai mikä se nyt on? :)

Keltavadelmat ovat tänä kesänä levinneet räjähdysmäisesti ja niitä odottaakin rankalla kädellä raivaaminen. Marjoja ei ole tullut paljoa ja niistäkin suurimman osan on Pikkukoira popsinut suuhunsa niinkuin melkein kaikki Ukkomansikatkin, tavallisia ei tällä hetkellä olekaan.

Karhunvatukat on kasvaneet myös tänä kesänä aika paljon. Viime vuonna laittamani *piikittömät* yrittävät tehdä vähän jopa marjoja, mutta näyttää siltä etteivät ne taaskaan ehdi kypsyä. Pojan puutarhasta sain keväällä *hirmupiikkisiä* taimia. Niihin ei marjoja vielä tule, mutta ilokseni ne kaikki lähtivät kasvamaan.

Tuhoutuneen kasvihuoneen ovi kököttää tässä muistona rakkasta paikasta.

(Oven takana pilkistää pieni Metsäkukkaosastoni, jossa kasvaa Kieloja ja Maariankämmeköitä Saniaisen seurana. Tänä kesänä toin siihen myös Metsätähtiä, toivottavasti ne ensi kesänä nousevat kurkisteleen ja tuikkimaan.)

Kukkaruukut tolppien päissä ovat pikkulintujen lempipaikkoja. Valitettavasti ne myös kirjaavat käyntinsä ruukun reunoihin, niinkuin ylimmästä kuvasta hyvin näkyy.

Tässä vielä näkymää puuhamaan puolelta katsottuna. Alla oleva kuva otettu kesäkuun alussa kun karhunvatukat olivat vielä aivan pieniä, alimmaiset viime viikolla.

Amiraaliperhonen :)

Vihdoinkin onnistuin saamaan Amiraaliperhosesta kuvia. Muutaman kerran sellainen on vilahtanut näköpiirissä, mutta kameraa ei ole ollut lähettyvilä. Nyt ehdin hakea kameran sisältä ja perho kaunokainen käänteli itseään maksaruohon kukinnolla eri suuntiin niinkuin huippumalli konsanaan. :)

Ennätyksellinen kesä!

Tämä kesä on ollut monessakin mielessä poikkeuksellinen. Kaikenlaisia ennätyksiä ja huippu lukemia saavutettu. Kaikki on kasvanut ihan huikeisiin mittoihin ja Puutarha alkaa näyttää paikkapaikoin jo liiankin rehevältä. Terijoensalavan vuosikasvut noin 80cm, saarni ponkaisi 120cm ja tuoksuvatukat jotka pupu leikkasi talvella tapille, kurkottelevat taivaisiin yli kaks metriä pitkinä huiskaleina. Jopa vanhat marjapensaat joita olen leikannut aika raskaalla kädellä, ovat liki 2m korkeita ja lähes saman verran leveitä!

Marjatarha on ihan umpeenkasvanut!

Sisääntulopihalta puutarhan puolelle kasvoi itsestään portti.  Elämänlanka kipusi säleikön loputtua reunimmaisen omenapuun oksille.

Vaikka voisi kuvasta päätellen luulla, eivät nämä omenat ole mitään "riippa" lajiketta. Vanhat puut vain jostain syystä kasvattavat pitkiä risuja... ja mokomiin risuihin paljon hedelmiä! :)

Ruusutarhastakaan ei erotu enää kuin pieni pätkä aitaa. Suviruusu ja Neuvoksettarenruusu ovat peittäneet tarhan talon puoleisen sivun ihan täysin.

Tässä vielä länsipuolen puu/pensasaitamme. (mittasuhdetikkuna päivävarjo, 250cm halk. ruukutuspöydän päällä) Koivuja, Saarneja, Pihlajia, suuri Tuomi, Sireenejä, mielettömän iso Leppä ja vielä suurempi Lehmus. Kaikki eivät näy kuvassa. Voisi kuvitella että tontin rajalla alkaa aarniometsä, naapuria ei juurikaan näy ellei mene puiden alle kurkistelemaan. Tämän aidan kasvaminen onkin sitten vienyt vähän kauemmin kuin yhden kesän... vanhimmat puut lähentelevät jo 100 vuotta.

Hulluruohon huikea tuoksu!

Mistä mahtaakaan nimi olla peräisin..? Myrkyllinenhän Hulluruoho on, eli kait sitä syömällä saisi hullun oireita... tai jotain. Jokatapauksessa kukka on kaunis ja sen tuoksu huisin ihana. Se ei ole niin voimakas kuin Enkelinpasuunoilla, mutta aikas samanlainen.
Minulla on näitä neljä joista kaksi kukkii nyt kuistilla ja kaksi ulkoportailla.
Kiva *Tervetuloa* toivotus tuoksun muodossa. :)

Ruusunätkelmä kukkii myös parhaillaan. Olen siemenestä nämä kasvattanut. Viime talvena suurempi "puskas" paleltui, mutta onneksi tämä toinen selvisi hengissä. Kehtaanko sanokaan... se kasvaa raparperi/piparjuuripenkissä, koska ei ollut tilaa mihinkään muualle sitä laittaa. Ilmeisesti kimpassa kasvavien suuret lehdet suojasivat sitä paleltumiselta. :)

Tunnistaako kukaan...

... tätä kaunokaista? Kuva ei ole tältä kesältä, mutta sattui osumaan silmiini kun selailin kansioita. Perhonen oli aika suuri, siipien väli varmaankin 6cm. Kuljin sen perässä pitkin pihaa ja nappasin kuvan aina kun se pysähtyi. Seuraavana aamuna löysin sen kasvihuoneesta kuolleena ja itku oli ihan lähellä... :(

Ahkeria Liisoja :)

Tänä vuonna meillä kukkii Ahkeraliisoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Niitä on aika paljon aidan kukkalaatikoissa ja kuusi ruukullista saunanrapulla.

Tai ei se edes ole mikään rappu, keväällä piti vanhat ja haperot portaat ja kuisti purkaa kun uhkasivat jo ihan hajota. Nyt siinä on vain kehikko ja vesivaneri sen päällä.

Ensi kesänä aloitetaan saunan remontti ja siinä yhteydessa sitten rakennetaan pergola saunan ja pihakeittiön väliin niitä yhdistämään.

Hyvin siinä kukat on viihtyneet, suojaisa paikka ja aurinkoa juuri sopivasti Liisujen kasvaa ja kukoistaa.

Tämä kesä on ollut oikein kimalaisten kesä. Monenlaista raitapaitaa, isoa ja pientä, on pörrännyt pihapiirissä.

Tämä mörrikkä on suurin näkemäni. Pituutta yli 3cm ja paksuuttakin pikkusormeni verran. Pihakeittiön ikkunalta poimin sen turvaan ja toivotin turvallista matkaa. Kuinkahan monta pörriäistä olenkaan kesän mittaan kiikuttanut pihalle. Meillä on nimittäin sisäänkäynnin vieressä, seinän välissä kimalaispesä. Ne eivät sentään ole näitä ihan hurjan suuria, mutta montaa kokoa näkyy siinä perheessä olevan. Olkoon siellä kun ei niistä tunnu mitään haittaa olevan, päinvastoin. Hyvin ovat hommansa hoitaneet marjojen ja omenien määrästä päätellen. :)

Tämän kesän tilkkutäkki

Vaikka kesä ei olekaan vielä ohi, vähän haikein mielin katselin valokuvia menneiltä viikoilta. Pikakelauksella meni tämä kesä, vaikka olenkin ollut kotona toukokuun lopusta alkaen ja vasta tällä viikolla aloittanut työt.

Ihania muistoja, tuoksuvia kukkia ja kuumia päiviä (öistä puhumattakaan) öttiäisten surinaa ja paljon perhosia. Kun talvella nenä niiskuttaa ja pakkanen paukkuu nurkissa, kaivan tämän peiton ja kääriydyn siihen unelmoimaan tulevasta keväästä...

Ruusuja ja raikkaita omenia!

Jos minä ruusujani rakastan, niin vähemmälle eivät jää nämä omenapuuni. Viime kesänä kirjoitin niistä paljon ja kuvasin vielä enemmän. Sato oli huikea! Tämä pieni puu on hassu, monihaarainen ja muistuttaa enemmän pensasta kuin puuta. Parin viime vuoden aikana se on kasvanut ja vahvistunut ja nyt siihen tulee paljon hedelmiä! Se on jokin talviomena, lajiketta en tiedä. Vaalean keltainen, makea ja vähän ehkä päärynäinen tuoksu. Ihan tosi hyvän makuinen. Ruusutarhan portin vieressä se nojailee ja notkuu hedelmien painosta, olen sille jo tukiakin laittanut.

Pikkuruusuansarissa Köynnösruusu Lavinia kukkii ensimmäistä kertaa kunnolla. Yhteensä 10 kukkaa tähän mennessä kun aikaisemmin se on tehnyt 2-3. Se ilmeisesti viihtyy uudessa paikassaan ansarin kulmassa.

Ilmassa on ruusujen ja omenien tuoksua!

Tulevia haaveilen...

Vaikka onkin vielä tämä kesä kesken, suunnittelen jo ensi kevään kukkia. Koskaan, milloinkaan en ole näin ajoissa edes suunnitellut, saatikka että olisin jo tilannut kukkasipuleita syksyn istutuksiin.
Oi, ja mitä kaikkea kaunista...

Tilaukset ja kuvat Exoticgarden ja Korpikankaan Siemen. (taustalla oma tuomeni kukkii toukokuussa) :)

Kuvajaisia... totta vai kuvitelmia?

Kuvasin pihakeittiön ikkunasta salaa koiraa vadelmia napsimassa. Kuvissa näkyikin siinä kohtaa mihin kasvihuoneen perustuksia on jo valettu, valkeita puitteita.

Onko siinä...

A."sielunisilmin" näkyvä ansari jo valmiina?

B. kangastus ja kuvitelma?

C. rinnakkaistodellisuuden rakennus?

D. kesäkeittiön toisella puolella olevan saunan ovet ja ikkunat?

Päivän *Pelargoni-kuva*

"Punaiset"

Näille laitoin suojaksi (en sentään päivävarjoa) pitsisalusiinin, kun ruukut kuumenee niin kovasti auringonpaisteessa.

Puutarhan värit

Värit alkavan syventyä ja vaihtua täyteläisiksi loppukesää kohti mentäessä. Ei juurikaan enää vaaleanpunaista eikä paljon valkoistakaan. Voimakkaita punaisia, tummaa sinistä, eri vivahteisia keltaisia. :)

Lintujen kesäterassilla (kukkaruukku ja vanha sateenvarjo) on riittänyt kävijöitä. Peipot, tiaiset ja tikkakin käyvät auringonkukan siemeniä maistelemassa. Nyt kun poikasia ei tarvitse enää syöttää väki on vähän vähentynyt ja porukka hiljentynyt, kun ei niin kovasti enää pienet huuda ruokaa emoiltaan.