Näkymiä...

Sormustinkukkia on vielä kerran laitettava oikein kollaasi tänne. Yhdestä kasvista, joka on jäänyt paljon matalammaksi kuin toiset, ja siinä on monta haaraa, näkyy tulevan tuplakukkia. Niinkuin kuvasta näkyy, ylimmäisissä kukissa on vain "alaterälehtiä" ja se muistuttaa Maariankelloa muodoltaan. Aion ottaa niistä siemenet ja katsoa periytyykö moinen virhe jälkeläisiin. Yksi samanlainen kukka oli myös Ukonkellossa.

Aamuaurinko saa kaiken hohtamaan  ja kimaltelemaan. Ruusutarhan pikkuansari näyttää suorastaan valaistulta. Lampi on minusta kauneimmillaan aamuisin ja iltaisin, kun auringon säteet kohtaavat suihkulähteen pisarat vähän vinosti.

 

Sisääntulopihan kukkamaa alkaa näyttää jo valmiilta. Siellä värimaailma on vähän toinen kuin tuolla pioni/sormustinkukkamaassa. Paikka on kuiva ja kuuma ja vielä rinteessä, joten sen kasvit ovat enimmäkseen kuivassa viihtyviä. Tosin... olen mie sinne muitakin istuttanut (tuoreempaan alareunaan, ihan yläreunassa on kivikkokasveja) ja kastelen penkkiä aika usein.

Keskellä tätä kukkamaata kasvaa Helmiorapihlaja ja Onnenpensas, jotka kukkivat myös kauniisti. Ihan portin puoleisessa reunassa on Mongolianvaahterapensas, joka toivon mukaan peittää näkyvyyttä tieltä kunhan vähän vielä kasvaa. Aikaisin keväällä, kun perennat ovat vielä ihan matalia, pikkuinen puu ja pensaat antavat kukkamaalle jo *näköä*. Kunhan ne vähän kasvavat ne myös varjostavat kuumaa penkkiä vähän.

Ensimmäinen tänne tekemämme penkki talon edessä näyttää nyt toooosi pieneltä kun kaksi suurta kukkamaata on vertailukohteena. Silloin kun se tehtiin se näytti varsin suurelta sillä täällä ei ollut vielä juuri mitään. Siinä kukkii vaikka mitä sekaisin, ja tällä hetkellä parhaimmillaan Palavarakkaus ja Jalopähkämö.