Ruusutarhan talviuni

Vielä ei ole juurikaan lunta ja pakkanenkin on vain käväissyt kaakonkulmalla. Syksy meni vähän "matalalentoa" mutta nyt alkaa näyttää paremmalta ja juttuja blogiinkin jaksaa taas kirjoittaa.

Joulua odotellaan ja Joulukalenteri alkaa taas myös täällä seuraavassa postauksessa.

Puutarha valmistautuu talvilepoon

Toki puutarhan lepokausi on tavallaan alkanut jo kauan sitten. Nyt kun on vielä hetki aikaa ennenkuin lumi peittää maan, värit ja muodot korostuvat. Kaikki henkii satumaista, pysähtynyttä tunnelmaa ja puutarhassa on hurjan kaunista.

 

 

Suuri rakkauteni, kasvihuone,  näyttää aivan erilaiselta kuin keväällä ja kesällä...

 

 

Marjakuuset ilahduttivat suloisilla, kirkkaanpunaisilla marjoilla jotka hehkuvat kuin jalokivet huurteisilla oksilla.

 

Aamuaurinko sai piharakennuksen huokailemaan höyryisiä henkäyksiä..

 

 

Valoa ja varjoa, ihania kontrasteja, tummaa ja kimaltavaa...

 

Ruusutarha ja pihakeittiö.. oi ihania, erilaisia tuoksuvia hetkiä, joita molemmissa kesällä sai viettää!

 ♥

Toissa päivänä istutin vielä viimeisiä kukkasipuleja maahan.

Marjatarhaan, karhunvatukkarivin viereen, puhkeaa keväällä kukkaan Nasissien rivistö.

 

Narsissikuva lainattu täältä.

 

 

 

 

Siis niin satumaista!

 Siivoilin lintujen sapuskapaikkaa ja laitoin siemenpussien säilytyslootaksi vesisäiliön, jonka ostin kirpparilta vuosi sitten. Se on kivä kököttämässä potkukelkassa, sillä usein käyn laittamassa ruokaa lintusille heti kun tulen kotiin. Nyt ei tarvitse edes sisälle mennä kun kaikki tarvittava on siinä käden ulottuvilla.

Aurinko pilkistelee aina välillä. Valon ja varjon leikki on viehkeä ja jos kulkee silmät avoimina, eikä pää painuksissa synkän ja vetisen alkutalven takia, näkee paljon kaunista ja sanoisin jopa satumaisia näkymiä.

Vanha kaivonkansi alkoi olla jo matkansa päässä mutta en antanut sitä hajottaa. Se on koristeena saanut sammaloitua jo pari vuotta ja siitä on tullut entistä kauniimpi. :)

Jonain päivänä se lysähtää lopullisesti maahan, mutta sitä ennen se tarjoaa vielä monille, monille pikku- ja vähän isommillekin ötököille pesä- ja turvapaikan.

Kohta se on ohi!

Kaunis, kylmä ja valkoinen, ihan oikea talvi on pian ohi. Kaikki aurinkoiset ja huuruiset, satumaisen kauniit hetket pitää kiireesti käydä tallentamassa kameraan, sillä kohta ne ovat auttamattomasti ohi.

Vaikka kevättä toki odotan jo kovastikin, rakastan myös kaunista lumista näkymää puutarhassa. Ei voi tietää koska seuraavan kerran ympäristö näyttää Sokerihuurretulta Satumaalta, Lumikuningattaren olohuoneelta. Seuraavat talvet saattavat olla toki kylmiä mutta vesisateisia, loskaisia ja harmaita. Pahimmassa tapauksessa lunta ei näe kuin vanhoissa kuvissa tai hetkellisesti tammikuun tienoilla.

Auringon säteitä ja kristallin kirkkaita kevättalven

 päiviä kaikille Blogiystävilleni!

 

Kun maassa on lunta ja pakkasta...

...on ihana oikea talvi! :) Vaikkei ihan näin paljoa välttämättä tarvitsisi olla, ei pakkasta (24astetta), eikä luntakaan. Harmittelu ei kuitenkaan auta eikä hyödytä mitään.

Eilen oli kaunistakin kauniinpi aurinkoinen päivä. Ostin oikeat lämpöhaalarit, ei mitään naisten sipistely mukatoppahaalareita joissa EI näytä lihavalta, vaan oikein kunnon "pilkkihaalarit", miesten kokoa S.
Ei tuule, ei palele eikä ihan heti kastu. Kauniit ne eivät ole ja muistutan... joo-o, sitä mainoksen Michelin miestä mutta ei haittaa, ne on ihanat päällä. Testasin eilen lumihommissa ja pihalla lintuja ja jääpuikkoja kuvatessa ja olen tosi tyytyväinen ostokseeni. Mukavuus ennen kauneutta, olenkohan mie tullut jo vanhaksi..?
Toisaalta, eikös punaposkinen ja hymyilevä nainen ole kaunis? Kun on hyvä mieli ja on ollut raittiissa ulkoilmassa? :)

Tässä pari kollaasia eiliseltä, satumaisen kauniilta talvipäivältä.

Talvi, ihana ja kaunis talvi!

Vaikka keväiset suunnitelmat jo alkavat vallata ajatuksia, ensin on tämä talvi elettävä. Ja kuinka kaunis talvi meillä taas onkaan. Lunta on tullut kuin lapsuudessa, paljon, puhdasta ja kimmeltävää! Tähtiä ja kukkia, pimpuloita ja riepuja... lunta kaikissa mahdollisissa muodoissaan.

Kevääseen on vielä monta viikkoa, nautitaan siis vielä kauniista talvesta ja suunnitellaan rauhassa ja kiireettä kevään hommia... pikkuhiljaa hissukseen. :)
 

Pakkanen paukkuu, pikkuiset tirpat tarvitsevat ruokaa.



Puutarhan pienet eläinystäväni ovat jättäneet jälkiään ruokapaikalle.



Kuurankukkia ja jääkristalliverhot. :)



Kuistin *talvikoristeita* nyt kun joulu on siivottu laatikoihin.
Puutarhatonttukin haalistuneessa nutussaan odottelee myhäillen kevättä.



Puutarhurin joulupuu..

...seisoo tietenkin (missäpä muuallakaan) puutarhassa.

Piparit on siitä jo hävinneet tinttien suihin.

Toivottavasti pakkasia kestää vielä pitkään niin että kukat säilyvät kauniina... vaikka kevääseen saakka.

Satumainen arkiaamu

Maanantai aamuna kirpeä pakkanen nipisti nenää kun menin pihamaalle. Aurinko oli jo noussut ja valaisi satumaisen kauniisti puutarhaa. Omenapuu oli täynnä Tilhiä jotka tiukuttelivat kuin pienet hopeatiukuset.
Koska kamera oli kassissa "sattumalta" kaivoin sen esiin ja aloin napsia kuvia. Luonnollisestikin kävi taas niin, että meinasin sitten myöhästyä sieltä mihin olin menossa. :)
En ole ennen tainnut aamulla kuvailla tuohon aikaan... paitsi viime viikolla auringon nousua.... juu, ja tammikuussa töihin mennessä (6.30) lumisia lehmuksia pilkkopimeässä aamussa. :)))

Ruusutarha uinuu vielä paksun lumipeitteen alla sikeässä unessa. Etualalla Neuvoksettarenruusu on osittain painunut ihan alas. Saa nähdä kuinka se tuosta kumarruksestaan toipuu.

Kuvitelkaapa tuohon kuvaan taustalle tilhien tiukutus ja auringon lämpö poskella... ei juuri kauniimpaa talviaamua voi olla.

Ihana valo!

Eilinen oli tosiaan kaunis ja aurinkoinen. Siivous eteni hyvän matkaa ja ehdin... no tietysti ehdin... vähän ulkoilemaankin kameran kanssa. Aurinko kirjailee pitsejään lumihankien sivustoihin ja yrittää kaivaa jo pälviä kolatuille alueille.

Ajattelin että jospas sellainen käänteinen psykologia auttaisi tähän kevään odotukseen. Tiedättehän, että jos kovasti odottaa jotain, tuntuu aika pitkältä. Nyt jos yrittäisinkin pitää kaksin käsin kiinni tästä ihanasta talvesta, niin sehän karkaisi nopeammin kuin ikinä voisi uskoa... eikös niin? :)

Oli miten oli, eilen oli kertakaikkisen ihana päivä. Tänään on sumua mutta senkin läpi aurinko kuultaa kauniisti.

 

Köynnösruusut ovat tänäkin talvena pitäneet tiukasti kiinni lehdistään ja kiulukoistaan. Joudun ne keväällä nyppimään pois.
Pihapupu on pilkuttanut koko puutarhan ristiin rastiin kirmatessaan. Viime viikolla se sitten oli jäänyt tuossa vähän matkan päässä auton alle. :(

Harmittaa suloisen pupusen kohtalo, joka kiltisti jätti persikkapuuni rauhaan ja keskittyi vain vanhaan omenapuuhun ... en uskalla edes ajatella mitä muuta se yön pimeinä tunteina pisteli poskeensa tuolla. Rohkea se oli ja kuunteli pää kallellaan kun sille juttelin. Ja mitä ilmeisimmin huvittunut siitä, ettei tuo meidän Pikkukoira nähnyt sitä vaikka oli ihan lähellä. Haistoi kyllä ja pyöritteli nenä ilmassa päätään kun Stevie Wonder.

Pupusen kuva napattu  TÄÄLTÄ

Aurinko paistaa!

Aurinko on ilahduttanut monena päivänä väsynyttä puutarhuria, joka odottaa kevättä jo varsin malttamattomana. Paljon on vielä saatava aikaiseksi ennen kuin keväthommiin pääsee, niin että siinä mielessä ei kiirettä kyllä ole. Näin "aikuisena" (lue vanhana) opiskelu on niin tyystin toisenlaista kuin silloin kun valmistuin ensimmäiseen ammattiini. Ei haitannut vaikka yöt keikuttiin kaupungilla, eikä se ettei ollut juurikaan lukenut tentteihin... nyt kaikki on paljon vaikeampaa ja ehkä vaikuttaa sekin että omat tavoitteet asettaa paljon korkeammalle kuin silloin kakarana.

Remontin jälkisiivouksia yritän tässä suoritella, talo on hyrskyn myrskyn ja pelargoniaruukkuja on pitkin pöytiä, portaita ja lattiaa. Voi kuinka toivoisin tämmöisinä päivinä olevani kuin se televisiosarjan noitavaimo joka hetkessä saa kaiken paikoilleen vain nyrpistämällä nenäänsä. Mie vaik miten nyrpistelen tääl niin ei mikään liikahda mihinkään... eikä varsinkaan silloin kun istun koneella löpisemässä joutavia. :)

Kiitos Tuuluskalle tunnustuksesta!

Miekin tykkään siun blogista kovasti.♥

Tämä pyydettiin jakamaan kolmelle blogille eteenpäin ja
valitsen
Villin pihan tarinoita
Keltaisen talon emännän sekä
Parolan aseman ahkerat remontoijat. :)

Kesää kaipaillen...

Huomasin että portaiden pikkuruisissa väleissä kasvoi viime kesänä mansikoita, päivänkakkaroita ja noita keltaisia joiden nimeä en just nyt muista... olen miekii emäntä kun en edes portaita kitke. :)

Iloa ja valoa..

Kukat sisällä kurkistelevat ulos ja aurinko ulkoa kurkistelee sisään. Alkaa olla aika suunnitella kevään kylvöjä. Herneen versot onkin jo pikkusilla silmukoilla. :)

Puutarhaa peittää lumikerros joka on paksumpi kuin koskaan. Joissain paikoin on liki metri satanutta lunta ja kolatut kinokset hipovat jo kahta metriä.

Kauppareissulla :)

Töistä tullessa huokailin maiseman kauneutta ja katselin ympärilleni suuntaan ja toiseen niin että meinasin unohtaa ajavani autoa. Kotoa otin kameran mukaan kun lähdettiin kauppaan.

Tämmöiseltä täällä näyttää. Asutaankos me jossain Satumaassa..? :)

Pikkukoiran seikkailut Talvilabyrintissa

Meidän Pikkukoira on ollut mielissään tästä runsaasta lumesta vaikka pakkaset onkin vähän haitanneet.

Aikaisemmin olen kertonutkin kuinka hän menetti näkönsä kaihin takia. Pari kuukautta olikin varsin raskasta aikaa kipujen ja sopeutumisvaikeuksien kanssa kamppaillessa. Luonteeltaan vähän arka pikkuinen sai helposti itsensä paniikkiin kun ei hahmottanutkaan enää missä kohtaa oli, vaikka oltaisiin oltu ihan lähekkäinkin.

Nyt pitkin puutarhaa kiemurtelevilla poluilla on turvallista suunnistella penkan mukaan. Hihna roikkuu perässä ja antaa turvallisutta kun hänellä on tunne että joku pitää kiinni. Muutoinhan kiinni tietysti pidänkin, mutta lumitöitä tehdessä pitää sentään laskea irti.

Särkyä silmissä ei enää onneksi ole ja hän tuntuu hyvin sopeutuneen uuteen olotilaansa.

Ohoi.... valoa näkyvissä!

Kaunistakin kauniimpi talvipäivä! Olen lomalla keskiviikkoon asti ja ihan selvästi taas välttelen töitä joita pitäisi hoitaa ennen työhön menoa.

Mikä olisi parempi tekosyy kuin että pitää ulkoilla ja kuluttaa jouluna hankittuja ylimääräisiä kaloreita?

Pah ne mitään tuommosesta ulkoilusta kulu, tää täällä kun ottaa kaksi askelta eteenpäin, yhden taakse ja sitten taas pysähtyy kuvaamaan.

Mutta happea sain haukatuksi kuitenkin siinä samalla. Niin että jos 50% tavoitteista on saavutettu, niin eikös se ole aika hyvin? Ja punaset posket. :)

Valolla on ihmeellinen vaikutus. Tuuli hiljakseen riputteli tähtimäisiä hiutaleita alas suurista koivuista ja yhdessä Auringon kanssa ne saivat aikaan Sateenkaaren!

Vanhan talon varastoista löytyi paljon kaikenlaista kun tänne muutettiin. Ihan kamalasti oli kaatopaikallekin vietävää, mutta paljon "aarteita" löytyi myös. Mm. vanhoja kelkkoja ja suksia, lumilapio ja muita puutarhatyökaluja, joita olen pihan "somistuksina" käyttänyt.

Mie olen varmaan ollut jokinlainen romukauppias jossakin entisessä elämässäni kun jotenkii nuo vaan hivelee silmää ja sielua.

Kiva ajatella että ne on olleet joskus käytössä täällä ennen asuneilla ihmisillä, lapsilla ja aikuisilla.

Samaa pihapiiriä kulkeneet, portaita astelleet ja ovia availleet vuosikymmeniä aikaisemmin... :)

Hyasintit alkoivat olla jo parhaat päivänsä nähneitä ja niiden tuoksukin tuppaa yskittämään, joten vein ne ulos jäätymään. Toivottavasti ei pakkaset heti hellitä niin että ne saavat kukkia vielä kauan, kauan tuolla ulkona.

*Sininen hetki* Joulupäivänä Puutarhassa

Ilman salamaa kuvatuissa kuvissa värit on kauniit ja syvät.

En ole näissä muokannut värejä, kahteen ensimmäiseen ihan hiukan lisännyt vain valoa.

Pakkanen paukkuu 15 asteen paikkeilla, joten kauan ei ilman käsineitä voinut kuvia nappailla.

Niin kaunista kuin pihakeittiössä olikin, pinkaisin sisään keittämään kahvit ja sulattelemaan näppejäni. Huomenna aioin kuitenkin kattaa sinne Tapaninpäivä kaffet ja juoda ne siellä kans... kera kameran, tietenkin. :)

Tässä vielä *sinistä hetkeä* ikkunoista katsottuna.