Sano se kukkasin :)

Sanoista on moneksi.
Ne voivat ilahduttaa tai satuttaa, rohkaista tai masentaa, yllättää ja järkyttää.
Joskus ne voivat olla hukassa tai juuttua kurkkuun. Ja joskus ne livahtavat suusta ihan vahingossa.

On ihmisiä joiden olisi parempi jättää suurin osa sanoistaan sanomatta ja sitten on niitä jotka osaavat laittaa sanansa niin ihmeen kauniiseen järjestykseen ja ennen kaikkea, valita ne huolellisesti ja oikein, että ne koskettavat kuulijansa tai lukijansa sydäntä.

Rakas sielunsisareni Una Reinman on sellainen ihminen. Hänen runonsa itkettävät ja ilahduttavat. Usein ne saavat auringon pilkistämään pilven raosta pimeänäkin päivänä. Runo Elämänlangasta on yksi suosikeistani. Se kertoo viheliäästä rikkaruohosta, joka kukkii mitä kauneimmin kukkasin... tai sitten jostain ihan muusta. Mitä sinulle siitä tulee mieleen?

Elämänlanka

Elämänlangan koukeroiset kärhöt

tavoittelevat puutarhakalusteita

Kietoutuvat niiden ympärille

Luovat taidokkaita punontoja sinne tänne

Ihan rauhassa

Koska kellään ei ole aikaa

eikä halua

niissä tuoleissa istua

-Una Reinman-

Lisää Unan sanoja löydät esimerkiksi Facebookista eli täältä 

Aurinkoinen vapaapäivä!

Kiitos kaikille kommentoijille edellisiin postauksiin.

Ihania, iloisia viestejä tullut monta ja hauskaa jos olette näistä jutuistani ja touhuistani saaneet ideoita omiin puutarhajuttuihin myös. Jokainen viesti ilahduttaa ja luen kaikki vaikka en jokaiseen erikseen vastaisikaan. Tuntuu että kaiken aikaa olisi oltava ihan jossain muualla kuin koneella, ja siksi myös vierailut muiden blogeissakin on olleet tosi pikaisia piipahduksia. Kunhan syksy saapuu ja sateiset kylmät illat niin ehkä silloin joutaa tarkemmin katselemaan myös Blogistanian kuulumisia.

Kun keväällä (harmissani siitä etten taaskaan päässyt puutarhamessuille) pidin omat "messut" kuistilla, lupasin pitää Kesämessut myös. Nythän kävi kuitenkin niin ettei mitään kesämessuja ehtinyt järjestää ja kuistikin on ollut moneen kertaan täynnä kaikenlaista remonttitarviketta. Maalipurkkeja, suteja, lautoja, listoja, pois tieltä siirrettyjä tavaroita... jokainen remppaa tehnyt tietää miten pieni projekti yhdessä kohtaa sekoittaa monta muutakin paikkaa muuallakin talossa.

Toivon että viimeistään sitten kun kurpitsat pitää kerätä talteen (mikäli niistä nyt mitään ehtii kasvaa) ehtisin laitella "Sadonkorjuumessut". Messut on kovin suureellinen sana tässä yhteydessä. Tuota kuistia olen laitellut vuodenaikojen mukaan erinäköiseksi aina ennenkin. Se on pieni tila ja helposti muuteltavissa ja mukavasti ensimmäisenä vastassa kun tulee kotiin. Siksi minuu onkin niiiin riipinyt kun se on ollut ajoittain kuin romuvarasto. Mutta kun muistaa mitä kaikkea on saatu aikaan, ja vielä tässä syksyn mittaan valmistuu (mm. uusi sauna, pesuhuone ja kodinhoitohuone) niin se harmitus siitä helpottuu.

Toissapäivänä aloitin kasvimaanraivausprojektin. Suorastaan hävetti katsella sitä, niin mahdottomasti kaikki oli kasvaessaan ryöpsähtänyt, rikkaruohoista puhumattakaan. Se on saanut rauhassa kasvaa kun muualla on ollut niin paljon hommia etten ole sinne ehtinyt. Ja jos joinain iltoina olisinkin ehtinyt niin en ole jaksanut.

Nyt lähdenkin sinne jatkamaan sitomista, tukemista, kitkemistä ja ennenkaikkea ihanasta päivästä nauttimista.

Tähän loppuun vielä viisaus joka putkahti päähäni eilen:

*On ergonomisesti oikein kitkeä rikkaruohot vasta kun ne on metrin mittaisia ja työn voi suorittaa selkä suorassa.

Sitkeimpien kohdalla voit hiukan koukistaa polvia ja sitten reisiä apuna käyttäen nyhtää ne juurineen maasta, käyttäen kahden käden tekniikkaa.*

Puutarhansalähihoitaja, HPLK (hyvinpitkältilaiskakitkemään)​ Tuija R. :D

Ihana, ihana elokuu...

Kesä alkaa olla loppupuolella ja sato puutarhassa kypsyy. Illat on pehmeän lämpöisiä, kypsyvät omenat, marjat ja viimeiset tuoksuliljat yhdessä leimukukkien kanssa tuoksuttavat ilman satumaisen ihanaksi. Tekee mieli jo sytytellä kynttilöitä tummien iltojen tuikkeeksi.
Rakastan elokuuta, sen lempeää lämpöä ja tummuvia iltoja. Sitä ettei ole hirmuinen kiire mihinkään vaan ehtii nauttia Puutarhastakin jo enemmän kuin alkukesän kiireissä. Enää ei katsele niin kriittisesti kaikkialla rehottavia rikkaruohojakaan, eikä haittaa jo jossain kohtaa ruoho on päässyt vähän pitkäksi. Osittain syynä on sekin että töissä on niin kiire ja olen ollut tosi väsynyt, etten ole jaksanutkaan puurtaa ihan alkukesän malliin. Nyt voi hyvällä omallatunnolla suoda itselleen laiskotteluillan... tai kaksi, jopa kolme. :)

Niin paljon kuin pikkulinnusta pidänkin, suututtaa niiden kakkaplöröt keinussa. Laitoin hyttysverkon keinun päälle ja nyt ne on pysyneet siitä poissa. Keltaisia vadelmia tulee enemmän kuin koskaan enkä niitä kyllä aio jakaa lintusten kesken. Viinimarjoja saavat syödä niin paljon kuin haluavat. Samoin uudet mansikkalaatikot suojasin kimaltavin organzanauhoin ja läpikuultavin joulupalloin. "Oi jospa ihmiiiiiselläää, ois joulu ainainen!" laulaa tää, ja tykkää että lintupeloittimetkin saapi olla kauniita jos ne vaan tehoavat.

Tänä kesänä meidän pihapiika on pukeutunut ruusumekkoon ja pitsikauluspaitaan... ja muistuttaa emäntäänsä kovasti paljon. Marjatarhassa hän on hoitanut hommansa kiitettävästi yhdessä joulupallojen kanssa. :)

Kasvihuoneen terassi on täyttynyt kukista ja perennojen taimista... vaikka olin niin ajatellut että pidän sen tyhjänä. Nyt ei penkeille kyllä sovi istumaan mitenkään.

Sisällä huoneessa on alkaneet viinirypäleet jo saada väriä, paprikoita päästään maistelemaan ihan kohta ja kurkut on vallanneet sivuseinän lähes kokonaan.





 

Jouluamaryllis viihtyy myös hyvin täällä 

Laventelit jotka laitoin pistokkaista keväällä, ovat hengissä kaikki mutta pieniä. Niihin tuli jopa muutama kukkakin.

Kurkistus ikkunasta sisään. :) Kasvihuoneparatiisissani on myös vanha kaunis keinutuoli. Siinä ei ole istuinosaa, joten se on tyhjillään kököttänut tuossa koko kesän odottaen että korjaisin sen. No, en ole ehtinyt korjata, mutta enpä olisi ehtinyt kyllä istuskellakaan siinä... ehkä ensi kesänä. :)