Nuppuja, nuppuja...

Pelargoniat kasvavat jo kohisten ja kasvattelevat suloisia nuppusia kilpaa Kiinanruusun kanssa. Joitakin kukkia on jopa jo auennut. Viime talven kaikki palakuut viettivät siis ikkunoilla ja osa pysyi aivan vehreänä koko talven, osa kävi nukkumaan. Samanlaisilta näyttävät nyt jo melkein kaikki kuitenkin ja vain muutama näivettyi pois.

 

 

Jo monta vuotta sitten joulukukkana meille muuttanut Tulilatva kasvattelee myös reippaasti nuppujaan ja on jo kuukauden verran keikistellyt auenneillakin kukilla. Laitoin sen amppeliin, sillä oksat on jo niin pitkät ettei se tahdo pysyä pystyssä. Roikkumaan päästyään se onkin leväyttänyt oksat hillittömästi joka suuntaa. :D

Kertaalleen olen sen jo "nuorentanut", eli kun oksat alkoivat kaljuuntua juuresta, katkaisin kaikki ja juurrutin mullassa uudelleen. Nyt se näyttää tekevän enemmän kukkia kuin koskaan aikaisemmin.

 

 

Joulukaktukset aloittelevat toista kukintaansa, mutta sen sijaan Pääsiäiskaktukset eivat aio kukkia ollenkaan. Ne vaan kasvattaa uusia lehtiä mahdotonta vauhtia. Hyvä niin. Ehkä ne sitten kukkivat ensi vuonna sitäkin enemmän.

 

 

Laventelit alkavat jo pilkistellä hengen alta. Jospas jo tänään muistaisin hakea pistokkaita juurtumaan. :)

 

 

No nyt tää jäi kiinni näihin Sintteihin :)

Nämä kuvat on viime lokakuulta kun "Unohtuneet sintin sipulit" alkoivat työntää nuppujansa päivänvaloon. Valitettavasti niistä ei ole parempia kuvia, kaivelin nämä kansiosta kun tuli tämä sintti-asia puheeksi.

Käsittämätön on sipulin elinvoima. Niinkuin jo kerroinkin, 2009 jouluna laitoin kukkineet hyasintit varaston hyllylle ihan niine hyvineen. Sieltä ne löytyivät heinäkuussa vähän kuin vahingossa, ja koska ne tuntuivat olevan ihan napakoilta, laitoin ne kaikki tähän samaan ruukkuun.

Kesti aikas pitkään ennenkuin ne tulivat pintaan ja pidin ruukkua kasvihuoneessa kunnes alkoi olla liian kylmä. Sieltä siirsin ruukun kuistille ja kun kukkanuput alkoivat pilkottaa, toin sen sisälle. Paljon niissä ei kukkia ollut, ihmettelen vieläkin että yleensä edes tuotakaan määrää, sillä mitään hoitoa ne ressukat eivät saaneet silloin joulun jälkeen, vaan tylysti vaan tyrkättiin hyllylle.

Alla olevassa kollaasissa on viime joulun kolmikko. Kovasti paljoa ne eivät jaksaneet vartta kasvattaa toisiin kukkiinsa, vaan alkoivat kuivua. Sipulien pinta näytti huonolta ja alkuperäiset juuret olivat mädäntyneet tai kuivuneet (niiden alkuperäinen ruukku haisi pahalta eli jo silloin olivat alkaneet mädäntyä).

Koska Amaryllisten kanssa onnistui elvytys hyvin, päätin yrittää sitä näidenkin kanssa. Uusia valkeita juuria oli jo näkyvissä, joten poistin kaikki huonot ja vielä pinnankin sipuleista.

Ja oi ihmettä, yhden kuoren alta paljastui pienokainen! Nämä ovat nyt tehohoidossa ja -tarkkailussa, katsotaan kuinkas meidän käypi. :)

Arvaa harmittaako? :(

Valkoinen perhosorkidea oli kasvattanut kolme pitkää kukkavartta jotka olivat vielä haaroittuneet. Kukkia olisi tullut paljon ellei.... ellei se olisi yöllä pudonnut lattialle ja kaikki oksat poikki. Nyyh! En tiedä miten se on edes voinut pudota, lieneekö joku "kotihengetär" suuttunut minulle, kun oli vielä sohvan päältäkin pudottanut lampaantaljan lattialle. Harmittaa kyllä aika kovasti. Rosan värinen kukkii edelleen ja uusi kukkavarsikin on siihen tulossa. Keltaisessa alkoi nuput itkeä tahmeita kyyneleitä. Kukahan sitä on nipistellyt, se sama kiusanhenkikö..?  :(



Sama kuin aikaisemmassa postauksessa,
tässä päivänvalossa ikkunaa vasten kuvattuina.

 


Voit suurentaa kuvat klikkaamalla!

 

Loppiaisen tunnelmia

Joulukukkakoreista poimin talteen kuivuneet ruusut ja morsiusharson. Punaiset ruusut ovat melkein mustia, valkeat kuivuivat kerman värisiksi. Suolakidelyhty antaa kauniin valon. Sain sen joululahjaksi. :)

Omenapuun oksilla kesänsä viettäneet orkideat aloittelevat kukintaansa. Tämä roosa/kirjava ehti ensin, toisissa on nuput vielä aika pieniä.

Vielä vähän lisää...

... kuvia lehtikaktuksesta, joka on kauniimpi kuin koskaan. :)

Mustarastaan vähän surullinen laulu..

.. soi tässä nyt taustalla.

Joka talvi on jokunen Mustarastas jäänyt norkoilemaan pihapiiriin. Keväällä niitä on sitten enemmänkin ja niiden huikean kaunis laulu soi aamuyön ensimmäisistä tunneista alkaen. Se on varma kevään alkamisen merkki ja jäänkin vähän haikeana odottelemaan sitä ensimmäistä aamua, kun kylpyhuoneeseen mennessä kuuluu niiden korvia hivelevän kaunis laulu. Se kuuluu nimittäin sinne sisälle asti.

Sisällä kukkivat parhaillaan lehtikaktukset.

Kaksi pienempää, keltainen ja oranssi ehtivät jo kukkia (kuva viime marraskuulta, tuo ihan kaikkein pienin ei ole vielä kukkinut).

Viime vuonna nämä kaikki aloittavat kukinnan kaksi viikkoa myöhemmin kun tänä vuonna. Siihen vaikutti tietysti se, että olin ne ottanut sisällekin vasta myöhemmin. Nyt kun ne pääsivät lämpimään aikaisemmin, ne kasvattivat vielä ihan tosi paljon uusia lehtiä ja sitten vasta tulivat nuput.

Toivottavasti ne nyt kukkisivat vaikka jouluna uudelleen.

Tällä hetkellä on kukassa pinkki/valkoinen ja huomenissa avaa valko/rosa kukkansa. Ne ovat jo aika suuria ja kasvavat ämpärin kokoisissa ruukuissa.

 

 

Valkoinenkin on kuvattu viime marraskuussa.

Amatsoninlilja kukkii!

Amatsoninliljani on jo viisi vuotias. Sain sen pienenä taimena, jossa oli kolme lehteä. Kolme lehteä siinä on sitten ollutkin kaikki nämä vuodet, sillä aina kun se on tehnyt uuden lehden, on vanhin kuollut.

Olen siirtänyt sitä paikasta toiseen ja kaikkialla se on voinut yhtä huonosti. Viime syksynä piilotin sen ikkunalle, joka on melkein pohjoiseen päin. Ajattelin että olkoon siellä verhon takana häpeemässä ja kitukoon, jos kerran ei tykkää kasvaa.
Talven aikana se teki monen monta uutta lehteä ja hämmästyksekseni parisen viikkoa sitten, huomasin siinä olevan kaksi kukkavarren alkua.
Vahingossa siis laitoin sen sille sopivaan paikkaan ja kastelin hyvin vähän. Nyt se on näin kaunis ja minä erinomaisen iloinen siitä. :)

Kaikenlaisia hommia :)

Joskus itseänikin naurattaa nämä omat, ehkä vähän turhanpäiväiset puuhastelut.
Samaan aikaan kun maailmassa sademetsiä tuhoutuu hirvittävää vauhtia, mie täällä pienessä Haminan kaupungissa tehohoidan ja yritän elvyttää Lidlistä pelastamaani pikkuruista ruusua.

Tai yritän juurruttaa kaksi senttiä pitkää Ahkeraliisan oksaa joka on ihan näännyksissä.

Tai sumuttelen ja kyttään kolme kuukautta Rosepippureita multapurkissa ja odotan että ne itää… No itihän ne viimein ja yhdestä kasvoi kaunis hoikka pippuripuu joka sitten kuitenkin kuoli.

Hulluutta on maailmassa monenlaista… ja turhaa puuhastelua. Mie hölmöyksissäin hommailen näitä juttuja ja rakastan sitä mitä teen.

Ei kukkatapettia...

.. ei missään tapauksessa, sanoi Mies kun alettiin suunnitella keittiön uudistusta. "Niitä kukkia laittelet sitten muuten." jatkoi hän vielä. No, siihen se oli tyytyminen ja oikeassa hän kyllä onkin... tässäkin asiassa. :)
Kukkia hiipii väkisinkin, kuin huomaamatta kuppeihin ja liinoihin ja servetteihin ja tauluihin ja, ja, ja....

Tapettikauppias sanoi ettei  k u k a a n  laita nykyisin enää boordia. Ihan sama mitä muut tekee, miksi sen pitäisi mitenkään vaikuttaa siihen mitä meille laitetaan? Kattoon tulee vielä uudet panelit, sitten alkaa olla valmista. 

Tapetti on *Isoäidin Aikaan* mallistosta ja boordiahan me laitettiin. Sellaista jossa on ihan vähän kukkia. :)

Puutarhani on muuttanut keittiöön :)

Marraskuu on sellaista siirtymäaikaa. Aika, joka asettuu tähän kesäajan ja joulunajan väliin. Harmaana päivänä on ihana hetkeksi palata ajatuksissa taaksepäin, lämpöisiin ja tuoksuviin kesäpäiviin.
Ensimmäiset Joulukaktukset kukkivat ja siirsin ne keittiöön sillä siinä niitä katsellaan eniten. Kynttilöissä tuoksuvat makeat marjat ja laventeli... voi melkein kuulla öttiäisten surinan ja lintujen liverryksen. :)

Kukkiikos sisällä mikään?

No juu, Saintpauliat on aloittaneet ja Pelargoniat. Pelakuut ovatkin innostuneet kasvamaan ihan hurjasti. Koskaan minulla ei ole ollut näin vahvoja taimia tähän aikaan keväästä.

Kiinanruusut ja Orgideat vasta kasvattelevat pikkuruisia nuppujaa, jotkut näyttävät vasta suunnittelevan sitä. Niitä ei kannata edes kuvata, kun ei silmillään tahdo niitä oikein erottaa.

Sataa, paistaa, tuulee...

Eilen oli hyvin monimuotoinen päivä sään suhteen. Pidinkin sellaisen muuttopäivän. Kellarissa talvehtineet ja kuistilla kasvun alkuun päässeet mansikkaruukut muuttivat sivuportaille, orvokin- ja malvantaimet muuttivat kukkamaahan ja tuoksuherneet uuteen piharuukkuunsa.
Pelargoniat ja enkelinpasuunat (melkein kaikki) muuttivat kuistille.
Muuttoa edelleen odottelevat vielä tomaatit, kurpitsat ja laventelit.
Pieni tyttärenpoikani (kiitos terveisistä, mamma luki ne kyllä) valitsi kaksi kurpitsaa itselleen, ison ja pienen, ja sanoi sitten tomaattia valitessaan että *Tämän minä voisin ottaa ihan pienen kun tykkään odotella:*
Pikkuinen puutarhurinalku on perinyt mammalta rakkautensa kasveihin ja luontoon. :)


Kuistin ikkunoissa liiteleviä lintusia odottaa valmiina *sininen parvi* pääsyä pikkumiehen kotiin. Lapsi kysyi miksi en ollut tehnyt harakoita ja variksia? Niinpä. Ehkä siksi että niitä riittää muutoinkin, kyyhkyjä ei juurikaan näe. :)

Pääsiäisen aikaan

Ihana kevätpäivä oli eilen. Aurinko paistoi jo aamusta ja innostuin ulkoilemaan puutarhassa niiiin monta tuntia, että on laskettava koko alkuvuoden ulkoilutunnit yhteen että päästään samaan lukuun. Illalla olikin sitten selkä ihan romu, luonnollisesti.

Mutta mukavaa kuitenkin että pihakalusteet ovat paikoillaan, kolme perennapenkkiä siivottu ja kuopsutettu ja loput alppiruusut suojattu auringolta.
Sisällä yksi lehtikaktukseni alkoi uuden kukinnan. Ne on kukkineet aikaisemmin vain syksyllä kun olen tuonut ne sisälle, mutta nyt suurin ja kaunein puhkesi parahiksi pääsiäiseksi kukkimaan.
Kiinanruusut tavoittelevat ikkunoita päästäkseen valoon ja Enkelinpasuunat on pinkaisseet ihan hurjaan kasvuun.

Jotain pienen pientä on ikkunoilla myös. :) Keijunmekkoja ja orvokkeja. Malvoja ja koristeheiniä. Tomaatteja ja kurpitsoja.

Mullan alla itämättöminä piiloilee vielä Laventelit, Tuoksuherneet (ihana sinivalkoinen sekoitus) ja Kultasade pensaan siemenet.

Niitä siemeniä jotka vielä ovat pussissaan, en edes mainitse.

Niin.. tiedän... sanoin aikaisemmin että olen maltillinen tässä suhteessa tänä keväänä... Hei kamoon... ette kait te ihan oikeesti uskoneet?! :D

Kun ulkona on synkkää ja harmaata ja vesi litisee askelten alla maan puutarhassa ollessa aivan vettynyt sateiden ja viikonlopun tulvan jäljiltä, on aika vaikeaa ajatella kevättä ja uutta kasvukautta. Tämä talvi tullaan muistamaan Talvena joka ei koskaan tullut. Edelleenkin pieni keltainen, ja nyt myös pieni sininen orvokki jatkavat kukintaansa. Yrttimaalla monet yrtit ovat aivan vihreitä ja niitä voi sieltä napsia, laventeli näyttää jopa paremmalta kuin kesällä ja silmäteräni, siemenestä kasvattamani Bengalinruusu yrittää availla silmujaan. Pupu oli sen kauniisti muotoillut ja typistellyt, joten laitoin tänään verkon sen suojaksi ettei ihan karkaa mopo pupupuutarhurilta leikkurinsa kanssa.

Leikkasin tänään osan talvehtivista pelargonioistani. Jotkut olivat kuin salaa kasvattaneet upeita ja napakoita uusia lehtiä ja olipa jollekin jo muhkea nupputerttukin ilmestynyt latvaan. Aikaistahan tämä on mutta muutoinkin kun tuntuvat nämä ajat sekaisin, niin väliäkös sillä jos vaikka sekoilen itsekin.

Kirja "Ihanat pelargoniat" sai minut hullaantumaan entistä enemmän noista kiitollisista ja vähään tyytyvistä kukkijoista. Tällä hetkellä minulla on erilaisia muistaakseni 15 ja ajattelin syksyllä että ne taitavat riittää... Nyt kuitenkin melkein kaikki leikkaamani oksat ovat juurtumassa... ja tiedän jo etukäteen että yhtäkään en raaski pois heittää.

Kasvit sisällä...

... vaatisivat huomiotani. Tuskastuttaa, kun kaikkia ei saa tarpeeksi valoisaan paikkaan, kun jollain on kuuma ja jollain toisella kylmä. Yksi murjottaa ja toinen pudottelee mielenosoituksellisesti lehtiään kun joutui siirtymään. Onneksi on aina joku kilttikin ja vähään tyytyväinen joka ilahduttaa emäntäänsä. Kaksi (kymmenestä) Santustani alkoi kukkia jouluviikolla. Ja Kolibrinkukka pukkasi kaksi uutta lehteä samaan aikaan kun vieressä oleileva Amatsoninlilja kellastutti yhden. Jostain käsittämättömästä syystä se on päättänyt että kolme lehteä on sen ehdoton maksimi. Se kyllä tekee uuden lehden (heh, kaksi kertaa vuodessa) mutta kun lehti alkaa olla täyskasvuinen, alkaa vanhin kellastua. Tätä samaa ritiratia se on noudattanut jo kolme vuotta.

Kunpa kuluisi nopsaan aika tuonne huhtikuulle ja saisin osan purkkiasukkaista kuisteille. Nyt kun pelargoniatkin ovat sisällä, niin ruukkuja (ja kukkiakin siis) on yhteensä 50. Kuullostaa paljolta, mutta ei oikeastaan ole. Jonkinlainen kukkasokeus ilmeisesti minulla. :)

Se sokeus yllättää helposti tuolla puutarhassakin. Kun mikään ei ole liikaa eikä edes oikein tarpeeksi. Kun haluaa vielä sitä ja tätä ja muutaman tuollaisen ja pari tämmöistä... Kuullostaako tutulta? Lopulta sitten (joka vuosi) joutuu antamaan itselleen porttikiellon niin puutarhamyymälöihin kuin torillekin.