Odotettavissa tänään klo 12.00

Melkein selkeää ja poutaa, +5astetta.
Tuuli koillisesta 4m/s

Ilman suht. kosteus: 67%

Aurinko nousi 5.01 ja niin minäkin. Olin kyllä jo yli tunnin odotellut sitä auringon nousua.

Pikakierros kameran kanssa pihalla riitti ulkoiluksi tällä kertaa. Hain pikaisesti Laventelin varpuja juurrutettavaksi ja nappasin muutaman kuvan projektista, joka vie nyt ajatukset ja näköjään yöunetkin. :)

Niinkuin varmaan huomaattekin, kasvihuoneeseen tulee monen eri aikakauden ikkunoita. Vanhimmat lähes 100 vuotiaita, (tämän talon alkuperäisiä, puunauloin kasattuja ja moneen kertaan korjattuja) sitten on 1950 luvun ikkunoita muutama ja suuret lasit 70-lukulaisia kolmikerroslaseja. Sillisalaattia... juu niin on, mutta kunhan valmistuu niin luulen ettei ole hassumpi ensinkään. Säleiköt tulee peittämään suuret lasit sisällä ja köynnökset osittain ulkona.

Lattia tulee kestopuusta ja koko rakennus harkkojen päälle. Näin siksi että aina silloin tällöin meri näyttää mahtinsa syys/talvimyrskyjen aikoihin ja silloin rantaviiva pahimmillaan on ollut tuolla marjatarhan yläpuolella eli käytännössä koko puutarha veden alla. Onneksi se laskee aina yhtä nopeasti kuin nouseekin, niin ettei siitä hirmuisesti vaaraa eikä haittaa ole. Eikä sitä tapahdu suinkaan edes joka vuosi.

 

Mukava oli puuhastella kuistilla suojassa tuulelta, nuuskia laventelin tuoksua ja kuunnella pikkulintujen liverrystä. Yksi pihan rastaista on tainnut joko hukata identiteettinsä tai sitten se on rakastunut talitinttiin. Niin hassulta kuullostaa sen äänellä ti ti tyy, ti ti tyy, etten voi olla hymyilemättä joka kerta kun se sitä laulaa. Vähän niinkuin oopperalaulaja laulaisi jotain tangoa. :)

Jos minulta kysytään mitä harrastan...

... vastaan että Puutarhaa. En ainoastaan kasvattamalla kukkia, vaan monin eri tavoin muutoinkin.
Hoidan, haistelen, maistelen, fiilistelen ja varsinkin kuvaan sitä. Joskus jopa siemenistä alkaen kokeilujani.
Kuvata voi millä säällä tahansa ja melkein mihin vuorokauden aikaan tahansa. Silloinkin kun se ei ole parhaimmillaan (itsestä puhumattakaan) ja silloin, kun ei kertakaikkiaan jaksa siellä muuta tehdä.
Kuvista voi sitten tuunailla paljon kaikenlaista, muutakin kuin liittää postauksiin tai selailla talvella ja haikailla mennyttä tai tulevaa kesää. :)

*

Viime kesänä kun aloitettiin mökin remontti, värkkäsin Mökkivihkon. Sellaisen reissuvihkon johon olen laittanut muistiin mm. mökin strategiset mitat, maalien numerot, ikkunoiden koot, panelien menekit... ja listaan siihen mitä pitää seuraavalla kerralla muistaa mökille viedä. Vihko on yleensä Mökkikassissa jossa on vakiovarusteena tulitikkuja, kynä, mitta ja vessapaperia.

Sitten innostuin tekemään kirjan Ruusuja ja Rikkaruohoja. Siihen valitsin kauneimmat kuvani blogista.

Kirjaa on aivan erilaista selailla kuin lukea/katsella tietokoneen ruutua. Sen voi ottaa vaikka sohvalle viltin alle kera kahvimukin ja tehdä aikamatkan joko edelliseen tai tulevaan tuoksuvaan kesään. Uusia suunnitelmia tehdessä se on verraton. Kuvista näkee virheet ja onnistumiset, mikä sopii hyvin minkäkin kanssa ja mikä pitää siirtää, leikata, putsata tai siistiä. Ja etenkin sen mitä on saanut aikaan. :D

Ja että menot ja meiningit pysyisivät oorderissa ja tärkeät asiat muistissa, tuunasin myös Kalenterin tälle vuodelle. Kuvina edellisen vuoden kuvat joka kuukaudelta omista, puolisoni ja yhteisistä projekteista.



Vappuviikon puuhasteluja

Vappuviikolla oli lämmintä ja niinpä meillä puuhasteltiinkin maalla, vedessä ja ilmassa.
Lampi tyhjennettiin ja pestiin sekä kukkamaan pikkuinen suihkulähde. Nyt niissä pulputtaa suihkut taas iloisesti. Pihapiirin linnut käyvät juomassa pienemmäss ja tietenkin pilkuttavat sen kivet. Fiksuja lintuja kun ovat, etenkin nuo Naakat, niin toivon heidän ymmärtävän vihjeen ja siirtyvän vähän sivummalle plörtsimään.

Tässä on valmistumassa tuulensuoja aroille ruusuilleni ja Ruusutarhan vanha keinu nököttää odottaen kunnostusta. Sekin löytyi osina varastosta. Olen sen jo puhdistanut ja maalannut. Pohjaverkon leikkasin pois kun se oli jo ihan hapero ja uudet kankaat odottelevat että ompelukone pörähtää käyntiin.

Esikasvatukseen istutin ihania vaaleanpunaisia liljoja, pari pionia, jätti- ja mustavadelmia. Niille pystytin pienen muovihuoneen jonka ostin ihan ekana kesänä täällä. Kynttilälyhtyihin muutti tuikkujen sijaan pikkuisia lintuja sammalpesiinsä.

Tässä hurjapäämieheni ystävä purkamassa viimeisiä antennin osia murtuneesta mastosta. En voi kuin ihmetellä näiden miesten rohkeutta... vai onko se sittenkin itsesuojeluvaiston puutetta..? Minä varmuuden vuoksi keräsin mielessäni valtavan enkelijoukon heitä suojelemaan ja kannattelemaan. Hyvin meni kaikki ja sain hurjikset ehjinä iltapäivällä ruokapöytään. :)

Klikkamaalla saat kuvat suuremmiksi. :)

Kukkamaa

Yksi viime kesän isoimmista projekteista oli sisäänkäynnin viereen perustettu kukkamaa. Siinä kohtaa oli aikaisemmin vain huonosti kasvavaa nurmea.


Kesän aikana kasvu pääsi hyvään vauhtiin ja heinäkuussa näky oli jo tämän kaltainen. Kaikki perennat oli joko omasta takaa eli siirsin muista penkeistä, tai sitten kasvatin siemenestä. Ainoastaan vähän orvokkeja ostin alkukesää kukittamaan ja kolme kärhöä.

Vasta muutama päivä sitten juteltiin Miehen kanssa siitä ettei tänä kesänä aloiteta yhtään uutta hommaa. Taisi aurinko tehdä tepposet kuitenkin kun tänään pihalla kävellessä Mies sanoi että tekee sisääntulopihaan samanlaisen kukkamaan kuin tämä ja laajentaa nurmikkoa monta monituista neliötä.
No huh, huh. Aika homma, sillä siinä on hirveän kova maa, ajotienkohta nimittäin.
Vaan mikäpä minä olen toisen luovuutta kahlehtimaan...
*viheltelee viattomana silmiään pyöritellen*. :)

Siirrettäviä ja jaettavia perennoita riittää edelleenkin ja kasa siemenpusseja odottelee maahan pääsyä, joten materiaalista ei ole pulaa.

Ensitöiksemme...

... raivattiin portaiden edusta ja laitettiin se kuntoon.

Maaliskuusta ihan myöhäiseen syksyyn raivattiin, istutettiin ja kylvettiin.

Yli kymmenen vuotta rauhassa villiintyneessä puutarhassa oli järjettömästi kaadettavia puita ja harvennettavia pensaita... puhumattakaan hirvittävästä määrästä roinaa jota roudattiin kaatikselle lukematon määrä kukkurallisia peräkärrillisiä.

Kotilot ja myyrät olivat mellastaneet kuin Sodomassa ja niitä OLI!!! Etikkaa ja kalkkia kului kotiloiden häädössä aikas paljon ja Pikkukoira saalisti herkeämättä myyriä aina kun pääsi pihalle.

Ruusutarha alkaa rakentua...

Ja alussa oli....

... hirmuinen ryteikkö... (kuva on ostoa edeltävältä kesältä)




.. mutta toukokuussa 2005 näytti jo tältä. :)
(talokaupat tehtiin -05 tammikuussa)

Ensimmäinen päivä uutta vuotta... Olen tänään selannut kuvakansioitani ja vähän kirjoituksiakin. Kertaillut kuluneen vuoden, ja aikaisempienkin vuosien, tapahtumia mielessäni. Aika kului kun siivillä useimpien kuvien kohdalla ajatusten siivin lentäessäni kuvauspäivään, siihen hetkeen ja tunnelmaan joka kuvaa ottaessa oli ollut.


Korvissani kuulin sirkkojen sirityksen, kimalaisten pörinän ja hetkittäin tunsin jopa auringon lämmön poskellani kuumana heinäkuun päivänä ottamaani kuvaa katsellessa. Muistin kuinka Teinikeijuni nauroi heleästi kun hänen kanssaan teimme sadekuvia auringonpaisteessa. Hassuteltiin puutarhaletkun kanssa ja saatiin aikaiseksi sateenkaaria. Niin että miksi ihmeessä lähteä aarretta kaukaa sateenkaaren päästä etsimään kun sen voi tehdä omaan puutarhaansa?






Suuren muutoksen on Puutarha kokenut lyhyessä ajassa.
Kun muutimme tänne tammikuussa 2005, olin jo tehnyt mielessäni Suuria Suunnitelmia sen varalle. Keväällä sitten alkoi valtaisia raivaustyö, sillä vuosia villinä rehottanut pihapiiri oli vadelmien ja kaikenlaisten vihulaisten valtaama.



Ikkunoista ei nähnyt ulos...









...eikä ovista tahtonut päästä sisään.