Kasvun ihmeitä

Joka kevät hämmästyn uudelleen ja uudelleen sitä millä vauhdilla luonto herää eloon. Silmät ymmyrkäisinä tuijottelen pikkuruisia taimenalkuja purkeissa, mittaan ja huokailen. Mykistyn seuratessani auringonkukan käsittämätöntä elämänpolkua vajaan sentin pituisesta siemenestä yli kolmemetriseksi kaunottareksi, joka suorastaa huokuu energiaa ja elämäniloa. Puhumattakaan unikoiden siemenistä jotka eivät ole neulan pistoa suurempia ja mikä uhkea ilmestys sieltä ulos suoriutuukaan!
Nyt kun opiskelen anatomiaa ja fysiologiaa, solun osia, dna-rakennetta ja sitä kuinka kaikki kehoissamme mikroskooppisella tasolla oikeastaan pelaakaan, huomaan usein sieltäkin rakentavani aasinsillan kasvien maailmaan. No juu,myönnän että olisi tärkeämpää nyt ehkä keskittyä asiaan ja unohtaa tämä harrastus mutta, mutta... mikä se oikeastaan elämässä olikaan tärkeää? Puutarhanhoito... vai puutarhanhoito?

Tänään se sitten alkoi :)

Ensimmäiset kevätkylvöt on nyt tehtynä. Sinivaleunikot ensimmäisinä ja herneitä ihan vaan syötäviksi koristeiksi. Niiden versot on paitsi kauniita, erittäin hyvän makuisia.

Tänä vuonna ajattelin laittaa vain vähän kasvamaan, sillä ilman lomaa kuluu tämäkin kesä. Opiskelussa on vain viikon tauko juhannuksena. Pikkuisen vaan tomaattia ja paprikaa, vähän yrttejä, salaattia, sipulia ja kurpitsa, kesäkukkia maljakkoon leikattavaksi ja jokunen uusi perenna. Tien viereen tulee auringonkukka-aita.... niin ja astioihin jotain tulppaanien kukkimisen jälkeen... parvekelaatikoita on kuusi ja niihin tulee tänä vuonna oma kasvattamat petuniat... :p

Summer feelings..

Kukkaterapiaa... voi miten kovasti on jo kesää ikävä...

What are they
wispering....?

Ihanaa, on perjantai!

Viikosta väsyneeltä ei tänään oikein mitään älykästä tekstiä synny (ai miten niin ei TÄNÄÄN?).

Vesisade vei lumen ja talven taas mennessään ja ihmettelin pihanurmen vihreyttä auringonpaisteessa kun tulin iltapäivällä kotiin.

Keittiön pöydällä seistä nököttää siemenpussi etten unohtaisi sitä taas. Kylmäkäsittelyyn odottavat pääsyä Sinivaleunikon siemenet ja niillä alkaa pian olla jo kiire. (kuva viherpeukaloiden sivuilta)

En ole niitä aikaisemmin kasvattanut, saa nähdä kuinkas käy.

Energiaa ja lämpöä huutaa jo sielu ja raihnainen ruumis. Niitä odotellessa tankataan tästä iiiihanasta Daaliasta sen keltaista lämmintä hehkua ja korvissa surisee kesän äänet...

Juu-u, on ne kesän ääniä. Mikä muu se voisi päässäni muka surista...?

Klick this picture and feel summer energy! :)

Gardener´s home :)

*Hääjuhla Puutarhassa*

Kun harrastuksena on puutarhanhoito näkyy se kaikessa muussakin toiminnassa ja kukat ja kasvit väkisinkin pääsevät myös muualle kotiin, astioihin, tekstiileihin, mattoihin, tauluihin....

Kaikkea en kehtaa tähän kuvatakaan. :)
Yläkerta on julistettu *kukka- ja hörhelövapaaksi vyöhykkeeksi* miehen toivomuksesta.

Tosin ihan pikkuisen sielläkin niitä on minun ompeluhuoneessani... ja kirjastossa... ja makuuhuoneessa... ja ihan vähän teatterissa... :)))))

Tänään oli talvi. :)

Eilen ei vielä ollut, mutta aamusella se tuli. Kun avasin ikkunaverhot aamukahvin aikaan, raidallinen kisu hiiviskeli pois pihalta äänettömin askelin. Pikkuruiset tassunjäljet jäivät ohuen ohueen lumipeitteeseen. Samassa alkoi lunta leijailla taivaalta ja kohta oli kaikki valkoisenaan. Otin pikaisesti kuvia ennenkuin Talvi taas katoaa...

Kasvimaalta löysin jotain kaunista ja ihanaa...

Pitsisen sydämen... ei vainenkaan, vaan Lyhtykukan pitsiksi muuttuneita kukintoja, joissa toisissa marjat sisällä. Siemenet laitan niistä kasvamaan ja pitsihituset koristeeksi johonkin. :)

Happy Valentine...

Somewhere over the rainbow Blue birds fly And the dreams that you dreamed of Dreams really do come true ooh ooooh Someday I'll wish upon a star Wake up where the clouds are far behind me ee ee eeh Where trouble melts like lemon drops High above the chimney tops thats where you'll find me oh Somewhere over the rainbow bluebirds fly And the dream that you dare to,why, oh why can't I?

Ikävä talvea, ikävä kesää...

Juu ei, ei nämä kuvat ole tänään otettuja. Tällä hetkellä pihanurmi vihertää ja lunta on ripsu siellä, toinen täällä. Mutta oli tammikuussa kerran talvipäiväkin, niinkuin kuvista näkyy... tosin vain sen päivän... vai olisiko ollut kaksi...?

Kun ulkona on synkkää ja harmaata ja vesi litisee askelten alla maan puutarhassa ollessa aivan vettynyt sateiden ja viikonlopun tulvan jäljiltä, on aika vaikeaa ajatella kevättä ja uutta kasvukautta. Tämä talvi tullaan muistamaan Talvena joka ei koskaan tullut. Edelleenkin pieni keltainen, ja nyt myös pieni sininen orvokki jatkavat kukintaansa. Yrttimaalla monet yrtit ovat aivan vihreitä ja niitä voi sieltä napsia, laventeli näyttää jopa paremmalta kuin kesällä ja silmäteräni, siemenestä kasvattamani Bengalinruusu yrittää availla silmujaan. Pupu oli sen kauniisti muotoillut ja typistellyt, joten laitoin tänään verkon sen suojaksi ettei ihan karkaa mopo pupupuutarhurilta leikkurinsa kanssa.

Leikkasin tänään osan talvehtivista pelargonioistani. Jotkut olivat kuin salaa kasvattaneet upeita ja napakoita uusia lehtiä ja olipa jollekin jo muhkea nupputerttukin ilmestynyt latvaan. Aikaistahan tämä on mutta muutoinkin kun tuntuvat nämä ajat sekaisin, niin väliäkös sillä jos vaikka sekoilen itsekin.

Kirja "Ihanat pelargoniat" sai minut hullaantumaan entistä enemmän noista kiitollisista ja vähään tyytyvistä kukkijoista. Tällä hetkellä minulla on erilaisia muistaakseni 15 ja ajattelin syksyllä että ne taitavat riittää... Nyt kuitenkin melkein kaikki leikkaamani oksat ovat juurtumassa... ja tiedän jo etukäteen että yhtäkään en raaski pois heittää.