Aurinkopäivän hommeleita :)

Taimikuistilla alkaa olla pian ahdasta. Tänään olisi pitänyt jaksaa koulia kiireisempiä taimia jo ruukkuihin, mutta päivä kului kuin siivillä puutarhassa. Millään en enää jaksanut multasäkkiä raahata koulimispaikalle ja pikkutaimet joutuvat vielä odottamaan.

Perennat ovat kasvaneet kahden päivän aikana hurjan paljon. Kaksi penkkiä on vielä siivoamatta mutta suurimmat on onneksi jo kunnossa. Laventeli on talvehtinut paremmin kuin koskaan aikaisemmin ja Ruusutarhassa leijuukin sen tuoksu ihanasti.

Sisääntulokuistin *messuistutukset* olen kantanut nyt portaille kun kuistilla alkaa olla liian lämmin sipulikukille. Ja hups, uuden uutukaiset Kontioni pääsivät kuvaan myös. :)

Uuden maalin saivat tänään puutarhan kalusteet. Kuvassa ne näyttävät aika kirkkailta, luonnossa väri on enemmänkin sellainen mustikansininen.

Ai kun on joka paikka kipiä...

... vaan mitäs tuosta, ihana päivä oli eilen, ja tänään näyttäisi olevan tulossa vielä lämpöisempää.

Kasvimaa urakka eteni hyvän matkaa. Sain tuoksuvatukoita lukuun ottamatta kaiken kaivettua ylös ja ruukkuvaraston tyhjennettyä ja purettua. Kohta lähden ylösnostettuja kasveja istuttelemaan, ne odottelevat kottikärryissä muovien alla.

Kun iltapäivällä olin jo itse ihan poikki, Mies töistä tullessaan tyhjenteli piha-altaan ja mie vähän puhdistuksessa auttelin. Tänään lasketaan sinne uudet vedet ja laitetaan suihkulähde solisemaan.

Katselin äsken kuvia kahdelta edelliseltä keväältä ja näyttää siltä että kevät on pidemmällä nyt (eilisen lämpöisen päivän jälkeen) kuin aikaisempina vuosia. Nurmi on vihreä ja perennat pidempiä.

Aika paljon perhosia oli liikkeellä eilen, linnut touhuavat kosimis- ja pesimispuuhissaan ihan täpöillä, ja keinussa istuessani fasaani neito yhtäkkiä tulla tupsahti eteeni aidan alta. Toivottavasti se löytää prinssinsä jo pian, hän kun näytti niin yksinäiseltä siinä mietteissään kuljeskellessaan.

Kasvimaan teko alkaa :)

Huh, huijaa, melkoinen urakka. Tänä vuonna kasvimaasta tulee aikas suuri. Alustavia hommia on jo tehty eli kaadettu yksi iso leppä ja vähän pienempi vaahtera varjostamasta. Pienempää risukkoa on raivattu myös tontin sivustalta. Tarkemmin sanoen Mies on nuo hommat tehnyt, mie vain raahailin vähän risuja.
Omat hommani tänään on sitten siirtää sieltä turvaan monivuotiset yrtit, artisokat ja parsat.
Vanhalla kasvimaalla on myös "valeistutettuna" sireenin poikanen, marjapensaan alkuja, perennoja ja muutama pikkuruinen puu. Kaikki ne pitää kaivella ylös.
Reunustalla oleva älyttömän suuri lehtikomposti levitetään ja ruukkuvarastona toiminut muovikasvihuone pitää purkaa ja etsiä ruukuille väliaikainen sijoituspaikka.
Myös muutaman metrin pituinen rivi tuoksuvatukoita siirretään uuteenpaikkaan varjostamasta. Ne oli pari vuotta sitten siirrettävä pois remontin tieltä saunan seinustalta ja laitoin ne väliaikaisesti kasvimaan reunaan. Nekin pahukset on ehtineet kasvaa ja levitä moninkertaisiksi ja vähän mietityttää mihin ne kaikki saan sijoitettua. Oijoi... muistin justiinsa että raparperi ja piparjuurikin tarvitsevat uuden penkin.. :P



Ruukkuvarasto viime kesänä


Eilen piirsin suunnitelman kasvimaasta.On huomattavasti helpompaa aloittaa sitten penkkien teko (jahkas vihdoin sinne saakka pääsen) kun jo tietää kuinka monta tarvitaan ja mikä tulee mihinkin kohtaan. Aina tosin käy niin että suunnitelmat muuttuu jonkin verran siinä matkan varrella, mutta piirustus helpottaa kuitenkin.
Tänään on luvattu todellä lämmintä säätä. Lähden nyt keittämään kannullisen kahvia mukaani (ettei tarvitse välillä tulle sisälle), koriin laitan persikkarahkatortun ja Puutarhaudun muutamaksi tunniksi.

Suloista Pääsiäissunnuntaita ystäväiset! :)



Tämäkin viime keväänä kuvattu, nyt eivät ole vielä näin suuria



Kuistin kukat kukoistaa :)

Olen niin onnellinen noista meidän kuisteista. Niinkuin kuvista näkyy, *messuosastoni* on muuttanut vähän muotoaan. Muutama pelargonia on siellä jo aloittelemassa kesäkasvukauttaan...

... narsissit ovat auenneet ja nyt kauneimmillaan.

Lähikaupasta sain puoleen hintaan kirkkaanpunaisia, kerrottuja tulppaaneja, joissa on kaksikin kukkaa samassa varressa. Ne oli jo melkein auki niin ettei niitä voinut täyteeen hintaan myydä, minusta ne olivat juuri parhaimmillaan ja viileällä kuistilla ne kestävät vielä vaikkas kuinka pitkään.

Auenneet ovat myös ihanaiset kerrotut, itse kasvattamani tulppaanit suuressa ruukussa. Ai hyvänen aika kuinka ne on kauniita! Olin ihan unohtanut millaisia niistä piti tulla, ja yllätys oli kyllä mieluinen kun tänään tulin töistä.

Kiva kun tykkäsitte :)

* * * * * *

* * * * * *

KLIK!

Omat PuutarhaMessut

Puutarhamessut oli ja meni, enkä tänäkään vuonna päässyt sinne.

Uhkailin pitää omat messut ja nyt ne sitten järjestin.

Aamupäivällä oli ohjelmassa työnäytös eli orvokkien ja paprikoiden koulimista.

Sitten seurasi linnunpöntön ripustus hedelmätarhaan. Ulkoilma näytökset jatkuivat puutarhatyöväline tarkastelulla ja keittiöpuutarhan suunnittelulla.

Koska suurempi kuisti on nyt multapussien, ruukkujen ja muun romppeen vallassa, sisääntulokuisti saa toimia päänäyttämönä.

Sinne olen kattanut Kevään.

Sil vu plee! :)

Valkoiset ja vaaleanpunaiset tulppaanit olen ostanut 19.3 ja ne on kukkineet kuistilla siitä asti. Nyt lehdet näyttivät jo nuupahtaneilta, mutta kukat ovat kauniit vieläkin. Katkoin ne pieniin maljakoihin jatkamaan tuoksutteluaan. Oksat on olleet viikon verran  lehdittymässä sisällä. Maljakoissa tuomen oksia, sireeniä, omenanoksia ja tuoksuvatukkaa.

Sipulia ja perunaa

Eilen multaan pääsivät valkosipulinkynnet, jotka ovat olleet kylmäkäsittelyssä jääkaapissa kuutisen viikkoa. Nämä ovat myös ensimmäistä kertaa kasvatettavien listalla, niinkuin moni muukin tänä keväänä. Monenlaista ohjetta ja vinkkiä netistä löytyi ja mie sitten toimin vähän sinnepäin.

Noin 30 perunaa (viime kesän omaa satoa) on myös laitettu itämään, kauniisti pötkölleen munakennoihin ja pikkuisen turvemultaa patjaksi ja peitoksi. Perunamaata varsinaisesti en (ehkä) tänä vuonna laita, vaan nämä pääsevät *pussiperunoiksi* kasvihuoneeseen ja syödään herkkupaloina toivottavasti juhannusjuhlissa.

Pussiperunoiden kasvatus onnistuu tavallisessa paperipussissa mainiosti. Meidän paheena ovat kartanoperunalastut kera dippien ja leffojen, ja olenkin niiden pusseja kerännyt pienen kasan. Koska niissä on kosteutta läpäisemätön sisäpinta, pitää niihin tehdä pohjaan reikiä. Pussukaiset ladon sitten vanhoihin peruna- tai limulaatikoihin, jotka löytyi tämän talon kellarista. :)
Piirroskuvat on lainattuja. Samoja kuvia vaan näkyi eri osoitteissa, niin että oikeaa alkuperää on mahdoton kertoa.

Punarinta on palannut! Joka kesä on pihapiirissä pesinyt Punarinta ja toivottavasti nytkin se myös jää tänne. Kuva on lainattu tältä sivustolta , siellä voi myös kuunnella tämän pikkuisen hurmurin laulua.

Äsken se yhdessä Mustarastaan kanssa keikisteli portaiden edustalla. Voi miten mie niistä tykkään!

Kevät 2007, maaliskuun 7. päivä..

Kevät

Lenkkipolulla, lumisessa maisemassa, huiskaisi ohitseni sinimekkoinen neito.

Kovinpa kevyissä vaatteissa tyttö tarkenee, mietin mielessäni.
Huomattuaan minut hän kääntyi takaisin.

”Hei!” hän sanoi hymyillen ja silmissä loistivat tähdet.
”Hei” vastasin vähän epävarmasti, en muistanut tyttöä nähneeni ennen.
”Etkö muista minua?” kysyi hän äänellä jossa helisi puron solina. ”Minä olen Kevät.”
”No niinpä oletkin. Kovin olet aikaisin palannut.”

Ojensin käteni ja Kevät tarttui siihen hennolla otteellaan.
”Tänä vuonna tulin jo nyt kun Talvi ei ehtinyt olemaan kuin hetken. Se on menossa jo pois, niin kuin näet” sanoi Kevät ja osoitti pälveä puun juurella.
”Niin tosiaan onkin. Sinulla alkaakin kiireinen aika.” vastasin.
”Niinhän se alkaa. Pitääkin kiiruhtaa. Joutsenet palaavat pian ja vasta rantakaislikko on sulana. Pitää mennä valmistelemaan…”

Kevään ääni hävisi jonnekin rannan ruovikon sekaan sinisen mekonhelman vilahtaessa pois näkyvistä.


”Tapaamme varmaan pian jälleen!” huusin hänen peräänsä, mutta en saanut vastausta.
Vain kevyt, ihana tuoksu jäi leijumaan hänen jälkeensä. Sulavan maan ja auringon tuoksu, kevään tuoksu.

Satu on omani muutaman vuoden takaa ja

Ihanainen kevätkeiju taiteilija Ruth Sandersonin ja se löytyy täältä

Hetki heinäkuussa...

... kun kypsyvät mansikat ja meirami tuoksuivat lämpimällä seinustalla ja perhoset suorastaan hullaantuivat kukkivien yrttien tuoksusta. Mäkimeirani, paras perhosten houkuttelija ikinä. :)

Kouliminen on karmeaa puuhaa!

En tykkää yhtään. Nimittäin siitä pikkuisten taimien pois heittämisestä. Tähän asti olen aina koulinut kaikki. Ne surkeimmatkin ruipelot ja ihmetellyt niin kymmeniä kertoja, mihin kaikkien taimieni kanssa oikein joudun. Tänä keväänä, tarkemmin sanoen ihan äsken, ensimmäisen kerran koulin taimista vain sen verran kun luulen tarvitsevani ja heitin anteeksi pyytäen loput pois.
Tunsin itseni Tri Mengeleksi valitessani kuka saisi jatkaa elämäänsä ja kuka päätyisi roskapussiin. :(
Ihan kamalaa! Ensi vuonna en mitään halvatun hajakylvöjä tee, vaan laitan just sen verran siemeniä kuin taimia tarvin. Tai korkeintaan muutaman enemmän... :)




Ananaskirsikoita, mansikoita ja paprikoita!

 


Talvella tuunattuja tarvikepurnukoita.

 PS. toissapäivänä kylvämäni Samettiruusut ovat itäneet! :)

Lisää kylvöjä..

Eilen olivat kylvövuorossa yrtit. Basilikaa (punaista ja tavallista) Laventelia ja Meiramia. Jotain muutakin vielä olisi, mutta ne jätän myöhäisempään ajankohtaan.
Vihdoin ja viimein sain lumeen raivatuksi polun ruukkuvarastolle. Reilusti yli kontio-saappaiden varren mitan oli lunta ja polun tekoon kuluikin melkoinen tovi. Nyt ne kuitenkin on haettu ja pääsen kunnolla koulimishommin. :)

Ruukuissa olevien yrttien kuvat on lainattu täältä: http://www.jarvikyla.fi/kartano/

Puutarhamessuille meno jäi tänäkin vuonna.. :(

Lohdutukseksi järjestelen omat "messut", ehkä sitten parin vuoden päästä onnistuu... :)

Kylvöjä, kylvöjä!

Nyt on kylvettynä Samettiruusuja, siemenet keräsin viime syksynä omista kukista. Tällä kertaa napsin vain noita tummia talteen. Saman penkin reunaan laitan ne nytkin kuin viime vuonna eli sisääntulopihan kukkamaan reunaan. Siinä ne kukkivat upeasti ihan lumen tuloon asti.
Kylvin myös punaista ja valkoista Koristetupakkaa (ensimmäistä kertaa) ja sinisiä Ritarinkannuksia.

Muistin juuri että ensimmäiset perennat jotka olen kauan, kauan sitten kylvänyt, olivat juuri sinisiä Ritarinkannuksia. Silloin hölmönä "pienenä tyttönä" noin 30 vuotta sitten, kitkin niistä osan vahingossa pois kun en tunnistanut niitä. En ollut koskaan kasvattanut mitään ja niistä aloitin, tietämättä mistään mitään enkä oikein keneltäkään voinut kysyäkään. Vaan opin mie pikku hiljaa, kokeilemalla, epäonnistumalla ja sitten joskus onnistumallakin. Ja muistan senkin kuinka valtavan iloinen ja ennenkaikkea ylpeä olin kun ne kukkivat seuraavana vuonna ihan mielettömän kauniisti! :)

Kevät puuhia

Viikonlopun aikana pienestä sairastelusta huolimatta,sain maalatuksi toisen kuistin uudet kukkalaudat ja tarvikehyllyn. Ostin rautakaupasta mallivarastohyllyn kympillä. Se oli jo vähän nuhraantunut ja saanut kolhuja mutta maalauksen jälkeen näytti jopa varsin sievältä. Siihen on tarkoitus laittaa taimitarvikkeita ja *Puutarhakirjasto*, eli alan lehdet ja kirjat, joita on kerääntynyt jo jonkin verran.

Pikkuruisia taimia alkaa olla jo monta purkillista eli koulittavaa olisi hurrrjan paljon, mutta vielä on hetki odotettava että saan ruukut sieltä jumista mihin ne syksyllä laitoin *murrr*. Pelargoniat kasvavat kauniisti ja muutama jo kehittelee nuppujakin.

Sisäkukat eivät vielä kuki. Perhosorkidea on avannut pari kukkaa, muut nuput siinä on ihan pieniä vielä ja lehtikaktukset kasvattelevat nuppujaan nekin. Enkelinpasuunat ovat valloittaneet olohuoneen kulmasta jo monta neliötä ja muut kukat onkin pitänyt siirtää saliin niiden tieltä. Voi, voi, ne ehtivät vielä hirviän paljon suuremmiksi ennenkuin saan ne kuisteille ja kasvihuoneeseen.