Nämä kuvat on viime lokakuulta kun "Unohtuneet sintin sipulit" alkoivat työntää nuppujansa päivänvaloon. Valitettavasti niistä ei ole parempia kuvia, kaivelin nämä kansiosta kun tuli tämä sintti-asia puheeksi.
Käsittämätön on sipulin elinvoima. Niinkuin jo kerroinkin, 2009 jouluna laitoin kukkineet hyasintit varaston hyllylle ihan niine hyvineen. Sieltä ne löytyivät heinäkuussa vähän kuin vahingossa, ja koska ne tuntuivat olevan ihan napakoilta, laitoin ne kaikki tähän samaan ruukkuun.
Kesti aikas pitkään ennenkuin ne tulivat pintaan ja pidin ruukkua kasvihuoneessa kunnes alkoi olla liian kylmä. Sieltä siirsin ruukun kuistille ja kun kukkanuput alkoivat pilkottaa, toin sen sisälle. Paljon niissä ei kukkia ollut, ihmettelen vieläkin että yleensä edes tuotakaan määrää, sillä mitään hoitoa ne ressukat eivät saaneet silloin joulun jälkeen, vaan tylysti vaan tyrkättiin hyllylle.
Alla olevassa kollaasissa on viime joulun kolmikko. Kovasti paljoa ne eivät jaksaneet vartta kasvattaa toisiin kukkiinsa, vaan alkoivat kuivua. Sipulien pinta näytti huonolta ja alkuperäiset juuret olivat mädäntyneet tai kuivuneet (niiden alkuperäinen ruukku haisi pahalta eli jo silloin olivat alkaneet mädäntyä).
Koska Amaryllisten kanssa onnistui elvytys hyvin, päätin yrittää sitä näidenkin kanssa. Uusia valkeita juuria oli jo näkyvissä, joten poistin kaikki huonot ja vielä pinnankin sipuleista.
Ja oi ihmettä, yhden kuoren alta paljastui pienokainen! Nämä ovat nyt tehohoidossa ja -tarkkailussa, katsotaan kuinkas meidän käypi. :)
Ihanat alut niissä on, ja vaikka hyasintissä olisi vain kaksi kukkaa auki, se silti jo tuoksuu... <3
VastaaPoista