Sateinen sunnuntai!

Melkein koko yön ja aamun on sade rapisuttanut peltikattoa. Äänestä voisi kuvitella ulkona olevan lokakuu, niin surulliselta tuo sateen ropina kuullostaa. Ainoa lohtu siinä on se, että se sulattaa jopa nopeammin kuin auringonpaiste tuota valtaisaa lumimäärää, joka edelleen peittää puutarhaa ja pihatien reunuksia.
Jos ääni on surullinen niin maisema sitäkin surullisempi.

Ilon aihe on kuitenkin Unalta samani kaunis tunnustus.

Kiitos siitä ja kiitos että olet. ♥

Tämä ihana tunnustus on levinnyt huimaa vauhtia moniin blogeihin.

Niinpä minä en sitä osoita nyt kenellekään erityisesti, vaan ojennan sen yhteisesti lukijoilleni, kirjautuneille ja niille jotka piipahtavat muuten vaan. :)