Ihana valo!

Eilinen oli tosiaan kaunis ja aurinkoinen. Siivous eteni hyvän matkaa ja ehdin... no tietysti ehdin... vähän ulkoilemaankin kameran kanssa. Aurinko kirjailee pitsejään lumihankien sivustoihin ja yrittää kaivaa jo pälviä kolatuille alueille.

Ajattelin että jospas sellainen käänteinen psykologia auttaisi tähän kevään odotukseen. Tiedättehän, että jos kovasti odottaa jotain, tuntuu aika pitkältä. Nyt jos yrittäisinkin pitää kaksin käsin kiinni tästä ihanasta talvesta, niin sehän karkaisi nopeammin kuin ikinä voisi uskoa... eikös niin? :)

Oli miten oli, eilen oli kertakaikkisen ihana päivä. Tänään on sumua mutta senkin läpi aurinko kuultaa kauniisti.

 

Köynnösruusut ovat tänäkin talvena pitäneet tiukasti kiinni lehdistään ja kiulukoistaan. Joudun ne keväällä nyppimään pois.
Pihapupu on pilkuttanut koko puutarhan ristiin rastiin kirmatessaan. Viime viikolla se sitten oli jäänyt tuossa vähän matkan päässä auton alle. :(

Harmittaa suloisen pupusen kohtalo, joka kiltisti jätti persikkapuuni rauhaan ja keskittyi vain vanhaan omenapuuhun ... en uskalla edes ajatella mitä muuta se yön pimeinä tunteina pisteli poskeensa tuolla. Rohkea se oli ja kuunteli pää kallellaan kun sille juttelin. Ja mitä ilmeisimmin huvittunut siitä, ettei tuo meidän Pikkukoira nähnyt sitä vaikka oli ihan lähellä. Haistoi kyllä ja pyöritteli nenä ilmassa päätään kun Stevie Wonder.

Pupusen kuva napattu  TÄÄLTÄ