Ei kukkatapettia...

.. ei missään tapauksessa, sanoi Mies kun alettiin suunnitella keittiön uudistusta. "Niitä kukkia laittelet sitten muuten." jatkoi hän vielä. No, siihen se oli tyytyminen ja oikeassa hän kyllä onkin... tässäkin asiassa. :)
Kukkia hiipii väkisinkin, kuin huomaamatta kuppeihin ja liinoihin ja servetteihin ja tauluihin ja, ja, ja....

Tapettikauppias sanoi ettei  k u k a a n  laita nykyisin enää boordia. Ihan sama mitä muut tekee, miksi sen pitäisi mitenkään vaikuttaa siihen mitä meille laitetaan? Kattoon tulee vielä uudet panelit, sitten alkaa olla valmista. 

Tapetti on *Isoäidin Aikaan* mallistosta ja boordiahan me laitettiin. Sellaista jossa on ihan vähän kukkia. :)

Pelargonia, Pelakuu, Pielikki...

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Amalian huokaus kommentissaan viimeistä edellisessä postauksessani "... haluisin keltaisen pelakuun..." sai minut kaivelemaan vanhoja pelargonia kuviani.
Keltaisia olen nimittäin minäkin jo tilannut. :)))

Yhtä lukuunottamatta kaikki omani ovat talvehtineet hyvin. Niitä on tällä hetkellä siis 13. (edellisenäkään talvena yksi ei jaksanut kevääseen asti.)
Viime kesänä ne kasvoivat aivan hurjiin mittoihin ja minun piti leikellä jo syksyllä pienemmiksi että sain kaikki sisälle.
Useat niistä ovat jo monta vuotta vanhoja ja pienestä oksasta kasvattamiani.

Tässä viime keväinen pelargonia postaus

   Keltaiset ihanuudet tilasin Kodin Kukista

Kaunis pieni kaupunkini, osa 3.

Lehmuskuja ♥ Näitä upeita kujia on täällä kaksi. En ole vielä löytänyt tietoa siitä koska vanhimmat puut on istutettu mutta koska ollaan yli 350 vuotiaassa kaupungissa, voivat ne olla todella vanhoja.

Puiden latvukset kaareutuvat yli tien ja ylettyvät toisiinsa muodostaen kertakaikkiaan hurmaavan holvikujan. Ne on kauniit keväällä, kesällä, syksyllä sekä talvella.Valitettavasti huurteisina päivinä ottamani kuvat eivät onnistuneet mutta tässä aikaisemmin ottamiani kuvia.

Paljon on lehmuksia muutenkin, torin ympärillä ja teiden varsilla on aika nuoria puita. Tuonne rajalle vievän tienkin kahta puolta (eli juuri tuossa meidän kohdalla) on eri ikäisiä lehmuksia. Eri-ikäisiä siksi että joka vuosi siitä katkeaa muutama kun autot ajavat niihin. Juu-u, niin uskomatonta kuin se onkin niin viiden vuoden aikana on tuohon ihan lähelle vaihdettu ainakin neljä uutta puuta. Laskin kerran että puolen kilometrin matkalla on uusittu 14. Tuosta lukumäärästä päätellen voisi kuvitella että ne puut on istutettu ajoradalle mutta ei, kyllä ne ihan sivussa kauniisti on. Täällä vaan ajetaan kuin lahopäät justiinsa tuossa.

Iloa ja valoa..

Kukat sisällä kurkistelevat ulos ja aurinko ulkoa kurkistelee sisään. Alkaa olla aika suunnitella kevään kylvöjä. Herneen versot onkin jo pikkusilla silmukoilla. :)

Puutarhaa peittää lumikerros joka on paksumpi kuin koskaan. Joissain paikoin on liki metri satanutta lunta ja kolatut kinokset hipovat jo kahta metriä.

Kaunis pieni kaupunkini osa 2.

Raatihuone, suosikkini tämäkin. Samoin kuin edellinen kirkko, Raatihuone osuu matkan varrelle lähes aina kun kotoa poistun.

Kymenlaakson arkkitehtuurin tietokanta kertoo siitä näin:

Haminan ympyräkaavan keskellä sijaitseva raatihuone on rakennettu vuonna 1798. 
Se liittyy ulkoiselta olemukseltaan 1800-luvulta säilyneiden raatihuoneiden joukkoon. Nykyisen rakennuksen edeltäjät olivat hirsisiä.

Perusosan piirustukset on allekirjoittanut viipurilainen arkkitehti Johan Brocmann. Alkuperäinen barokkityyliä edustava rakennus vaurioitui vuonna 1821 raivonneessa tulipalossa. Tulipalo tuhosi mm. kaupungin kirkkorakennukset. Raatihuoneen säilyneet osat saivat käyttöönsä ensin ruotsalainen ja sitten kreikkalaiskatolinen seurakunta. Tornin huippu muuttui ulkoasultaan ja funktioltaan, kun siihen sijoitettiin kirkonkelloja.

Vuonna 1837 seurakunta muutti pois ja raatihuoneen seinät rapattiin ja maalattiin keltaisiksi. Ovet ja ikkunat saivat mustan värin. Vuoden 1840 tulipaloissa rakennus kärsi taas vaurioita. Nykyinen empiretyylinen ulkoasu peräisin 1840-luvulta. Tulipaloissa osittain tuhoutunut torni rakennettiin uudelleen intendenttikonttorissa laadittujen piirustusten pohjalta. Torni on nelikerroksinen ja se maalattiin vaaleankeltaiseksi valkein koristein.

Kaunis pieni kaupunkini

Ajattelin aloittaa tämmöisen *sarjan* sillä täällä on niin paljon kaunista.
Ensimmäisenä esittelen kirkon jonka ohi lähes joka päivä kuljen ja joka on aina yhtä kaunis katsella, oli sitten kesä tai talvi. Se on yksi ihan ehdottomista suosikeistani täällä.Tammikuun huurteisina päivinä se näytti aivan ruusunpunaiselta satulinnalta.
Wikipedia kirjoittaa siitä näin:

Pietari-Paavalin ortodoksinen kirkko Haminassa on vuonna 1837 valmistunut Haminan ortodoksisen seurakunnan kirkko.

Kirkko on pyhitetty pyhille apostoleille Pietarille ja Paavalille. Tyylillisesti uusklassismia ja bysanttilaisia muotoja edustavan pyörötemppelin on suunnitellut Louis Visconti. Kirkon uusbysanttilainen kellotorni on rakennettu 1862. Kirkko sijaitsee Raatihuoneentorin vieressä paikalla, jossa sijaitsi aiemmin luterilaisen kaupunkiseurakunnan Elisabetin kirkko (rakennettu 1750, tuhoutui Haminan palossa 1821), samoin kuin sen edeltäjä Ulrika Eleonoran kirkko (rakennettu 1732, tuhoutui 1742).

kuva wikipediasta myös.

Tänään vierailulla... Närhi :)

Tänään kotiin tullessani pihassa kävi melkoinen tirskutus. Talitiaisia oli suuri parvi ja ne näyttivät nauraa tirskuvan jollekin kovasti. Parvi lennähteli puusta toiseen ja aina välillä ne lehahtivat siihen omenapuuhun jossa edelleenkin on niitä omenia ja jossa tilhet viime viikolla vierailivat.

Tinttiparvesta poikkeava räksytys kiinnitti huomioni ja näin yksinäisen Närhen herkuttelevan omenilla samalla kun se säksätti naureskeleville tinteille äkäiseen sävyyn.

Katselin sitä (ihastuneena jälleen kun minusta sekin on niin nätti) kunnes se sai tarpeekseen ja edelleen samaa säksätystä pitäen lensi pois.

Tämän kaunokaisen kuva löytyi TÄÄLTÄ

ja sulka tältä sivulta.

Ihana talvi ja ihana kevään odotus!

Puutarha on paksun lumipeitteen alla....

...sitä on portailla ja katolla ja ruusutarhassa...

... ja joskus tuntuu sitä etteivät ne katoa enää koskaan mihinkään..

...mutta, mutta...

..nehän sulaa jo!!! Ensimmäisestä pisarasta se alkaa. :)

Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

Tiu, tau, tilhi..

Tilhi on yksi kauneimmista linnuistamme ja sen ääni on suorastaan epätodellisen ihana.
Kun tulin tiistaina kotiin yksi omenapuu oli täynnä näitä kaunokaisia!
Omenia on puussa vielä jonkin verran joten mahdollista on että ne tulevat ruokailemaan vielä uudestaankin.

Suloinen tiukutus täytti puutarhan ja henkeäni pidätellen seisoin niitä katselemssa ihan hiljaa etten olisi säikyttänyt niitä pois.

Voi kuinka toivoinkaan sillä hetkellä että Iines tai Una olisivat kameroineen paikalla, näky on kertakaikkiaan ihana. Omaa kameraani (siis Mieheni kameraa) en edes lähtenyt hakemaan kun en mie sillä osaa silleen zoomailla että kuvista olisi tullut hyviä. Sitäpaitsi, ne olisivat varmasti kaikonneet jo ennen ensimmäistä kuvaa jos olisin lähemmäs vielä pahrunnut lumihangessa.

Opetustaulukuvan lainasin täältä.

Tässä linkissä Iineksen herkät tilhikuvat