... silloin puutarhassa näyttää tältä. On violettia, punaista, keltaista, oranssia, sinistä, valkoista vaaleanpunaista ja lähes tulkoon kaikkea muutakin, kunhan kesä varsinaisesti alkaa. Niin kauniita kuin yhden värin penkit ja puutarhat ovatkin, en itseäni pystyisi sellaiseen edes kuvittelemaan.
Onko se sitten luonteenheikkoutta (johon herkuttelutaipumuksenikin viittaa) vai tyylittömyyttä (näkisittepä "kotilookkini" nykyisin) vai ahneutta ( kun kaikkia pitää laittaa ja jos joku ilmestyy itsestään, ei sitäkään voi poistaa)?
Kerroin aikaisemmin kuinka minusta on vaikeaa heittää keväällä koulimisesta jääneitä taimia pois. Hirvittävän vaikeaa on myös kitkeä levinneitä ja karanneita kukkia sieltä mihin ne eivät kuuluisi.
Ja varmasti luonteestani johtuu sekin että lähes kaikki kasvit joita täällä kasvaa, ovat sellaisia jotka leviävät kuin herhiläiset siementämällä tai juuristaan.
Oli miten oli, rakastan tätä Puutarhaani suunnattomasti. Nyt kun kurjenmiekat ja tuomet tuoksuu, ovesta ulos astuttua tuntuu kuin astuisi ihmemaahan. Hedelmäpuiden kukinta, lintujen laulu ja kastepisarat aikaisin aamulla tekevät tästä sanoinkuvaamattoman kauniin. Ihana olla lomalla juuri nyt!
Suloista sunnuntaita ystäväiseni,
enkelten suojeluksessa!
♥
Suloista sunnuntaita sinullekkin, sinne suloiseen kukkien maailmaan. <3
VastaaPoistaKaunista!
VastaaPoistaAijai kun minua harmittaa täällä Oulun lakeuksilla katsella kun siellä etelässä on kesä jo noin pitkällä...meille kans!!!
VastaaPoistaJa kyllä kesään kuuluu värit -
kauniita ovat yksivärisetkin puutarhat, mutta minä pidän myös, että värejä saa olla :)
Itsellä ei ole pihaa, mutta juuri kirosin omaa luonteenheikkouttani sisäkasvien kanssa. Mitään ei voi laittaa pois, kaikista pitää ottaa pistokkaita, ja sitten ollaankin kuin joku kasvitieteellinen :D
VastaaPoistaEilenkin kävi miehekkeen kavereita kylässä, ja vaikka kukaan ei mitään (enää) sanonut, katseet kiersi tässä kasvimäärässä aika pitkään :D
Kyllähän maailmaan ja puutarhaan värejä mahtuu:)
VastaaPoistaMulla pääasiassa aika hempeitä värejä, paitsi keväällä. Nyt kuitenkin kutkuttaa sellainen oikein tumma purppura.
Olen kanssasi ihan samaa mieltä! Eihän eläviä kukkia voi vaan hylätä/heittää tunkiolle...
VastaaPoistaSinulla on aivan upeat kuvat puutarhastasi!
Ihanat kuvat!
VastaaPoistaJa ihan samanlainen "puutarhaideologia" täälläkin.
Jopa huonoimmat tomaatin taimet täytyy tökkiä jonnekin, viime kesänä ne lykkäsivät satoa perunapenkissä.
Oi miten ihanan värikästä ja keväistä. Vaikka värejä on paljon, niin kummallista kyllä, kaikki näyttää puutarhassa sointuvan mukavasti keskenään. Aikaisemmin olen myös jotenkin suunnitellut kukkapenkkejä väreittäin, mutta tänä vuonna kaikki saa olla meilläkin ihanan villisti sekaisin. Nautitaan väriloistosta täysin sydämin. Mukavaa viikon alkua sinne!
VastaaPoistaOi, ja minä kun niin rakastan monimuotoisia ja värikkäitä puutarhoja ja pihoja! JUURI sellaisen haluaisin itsellenikin. Aivan upeaa!
VastaaPoistaMinäkään en raaski ylimääräisiä taimia pois heittää, mieluummin annan ne sitten muille - uusi koti, ja elämä jatkuu. :) Samaten kasvit saavat mieluusti vähän villiintyä ja osa rikkaruohoistakin kasvaa rauhassa. Kun ovat paikkansa valinneet, niin oletettavasti viihtyvätkin. Tosin voikukat, ohdakkeet, rönsyleinikit ja ajuruohot pyrin nyppimään pois. Niitäkin meinaan riittää...
Puutarhan kasvua on kiva seurata!
Antaa kaikkien kukkia kukkia!
VastaaPoistaKaikki kukat ovat kauniita. Itseä viehättää eri vuosina erityisesti jotkut kasvit. Esimerkiksi keijunmekkoon olin viime vuonna ihan hulluna. Kaikki vuodet eivät ole veljeksiä. Sitten on tietysti kestosuosikit kuten sormustinkukat, unikot ja orvokit. ja... onhan niitä.