Ruusuja ja Rikkaruohoja kiittää...

.... kuluneesta vuodesta kaikkia kävijöitä, sekä toivottelee..

♥

♥

T.Tuija R.

Ruusuja ja Rikkaruohoja Joululomailee

Puutarhablogi aloittaa joululoman.

Jos jotain saan tehdyksi, kuvatuksi tai jopa kirjoitetuksi, löytyy aikaansaannokset toisesta blogistani, eli täältä

 Viisi Vuoden aikaa

 

Ihanaa Joulunaikaa blogiystävilleni!

*



Nyt kun Puutarha asettuu talvilevolle, on aikaa touhuilla sisällä.

Aloitin kauan suunnitelmissa olleen roomboxien teon. Ensimmäinen alkaa olla valmis, Kukka- ja Lahja Puoti.

Viherkasvit puuttuvat vielä kuvasta kun sopivia ruukkuja en ole vielä löytänyt. Muutakin lahjatavaraa sinne tulee. Tekeillä on vielä Pulla Puoti, Kasvihuone ja Kahvila.



Vielä vähän lisää...

... kuvia lehtikaktuksesta, joka on kauniimpi kuin koskaan. :)

Mustarastaan vähän surullinen laulu..

.. soi tässä nyt taustalla.

Joka talvi on jokunen Mustarastas jäänyt norkoilemaan pihapiiriin. Keväällä niitä on sitten enemmänkin ja niiden huikean kaunis laulu soi aamuyön ensimmäisistä tunneista alkaen. Se on varma kevään alkamisen merkki ja jäänkin vähän haikeana odottelemaan sitä ensimmäistä aamua, kun kylpyhuoneeseen mennessä kuuluu niiden korvia hivelevän kaunis laulu. Se kuuluu nimittäin sinne sisälle asti.

Sisällä kukkivat parhaillaan lehtikaktukset.

Kaksi pienempää, keltainen ja oranssi ehtivät jo kukkia (kuva viime marraskuulta, tuo ihan kaikkein pienin ei ole vielä kukkinut).

Viime vuonna nämä kaikki aloittavat kukinnan kaksi viikkoa myöhemmin kun tänä vuonna. Siihen vaikutti tietysti se, että olin ne ottanut sisällekin vasta myöhemmin. Nyt kun ne pääsivät lämpimään aikaisemmin, ne kasvattivat vielä ihan tosi paljon uusia lehtiä ja sitten vasta tulivat nuput.

Toivottavasti ne nyt kukkisivat vaikka jouluna uudelleen.

Tällä hetkellä on kukassa pinkki/valkoinen ja huomenissa avaa valko/rosa kukkansa. Ne ovat jo aika suuria ja kasvavat ämpärin kokoisissa ruukuissa.

 

 

Valkoinenkin on kuvattu viime marraskuussa.

Voi minuu...

.. vaikka vettä sataa taivaan täydeltä ja pihahommat on ihan vaiheessa, tilasin vielä lisää kukkasipuleita alennuksesta.

Tosin näitä en ulos edes yritä laittaa, vaan ruukkuihin kevättä odottelemaan.

Sinililjoja, kultasahrameita ja valkeita kerrottuja helmililjoja... ihania pieniä kaunokaisia, joiden toivon kukkivan kuistin ikkunoilla maaliskuussa.

Kuvat on Korpikankaan sivuilta lainattuja.

Sarin innoittamana hain myös kielon juurakoita metsästä. Ne on vielä istuttamatta ja siksi laitankin tähän ihanaakin ihanamman kuvan kieloista, jotka Sari on kuvannut Helsingin Talvipuutarhassa. Todennäköisesti eivät nämä minun tule olemaan näin upeita, mutta toivottavast niistä jotain vihreää kasvaa kuitenkin. :)

Tuossa linkissä Sarin joulublogin juttuun on myös ohjeet kielojen kasvatukseen. Sieltä löytyy myös paljon muutakin ihanaa.

En ole unohtanut...

... vaikka aika kauan tässä on jo vierähtänyt aikaa.
Nimittäin siitä kun sain Tuija K:lta kauniin tunnustuksen.
Silloin oli vähän sanat hukassa, Pikku Koira oli juuri lähtenyt Sateenkaarisillalle ja olin väsynyt töistä ja surullinenkin.

Paljon ihania postauksia jäi tuolloin lukematta ja olenkin nyt lukenut monia blogeja näin viiveellä. Kommentoiminen on ollut vähäistä juuri siksi ja osittain sen takia ettei bloggeri ole toiminut niinkuin pitäisi.

Kauniita blogeja on kovin paljon, minunkin suosikkilistallani niitä on jo vissiin muutama kymmenen. :) Olen taas vähän tuhma enkä nimeä tässä ketään erikseen.
Kaikki blogiystäväni ovat tämän ansainneet. ♥

Mennyttä, olevaa ja tulevaa...

Kun luin edelliseen postaukseen tulleita kommentteja, kiitos niistä, tuli mieleeni runo jonka ystäväni Raili kirjoitti minulle muutama vuosi sitten. Olimme asuneet täällä silloin vasta yhden kesän mutta puutarhaa oli kunnostettu jo hyvän matkaa.. Olemme kirjoittaneet toisillemme monia runoja niin että toinen on vastannut runolla ja näin nämä menee...

Mitä ajatteli...

Mitä ajatteli nainen kylväessään,

sadat siemenet unikoiden?

Mitä tunsi hän ruusuja laittaessaan,

viereen kauniiden kärhöjen noiden?

Hän tunsiko ihollaan auringon,

aistiko meren suolaisen tuoksun?

Ruusut huumasivatko kauneudellaan,

hän unohtiko ajan juoksun?

Hän ajatteli päiviä menneitä,

ajatteli sitä hetkeä.

Hän ajatteli uuden elämän rakentaa,

jatkaa aloittamaansa ihmeellistä retkeä.

Uskoi lujasti nainen unelmiinsa,

niiden eteen teki hän työtä.

Uskoi hyväksi kaiken muuttavansa,

kasvoi rakkaus unelmien myötä.

Tunsi auringon lämmön ja meren suloisen tuoksun.

Tunsi sydämessään kauneuden ilon.

Tahtoi säilöä kesän ja tuoksut sen,

tahtoi vangita auringon kilon.

Niitä talvella sitten katsella vois,

kylpeä tunnuissa niiden.

Muistaa lämmön ja surinan kimalaisten,

muistaa pihakaivonsa hiiden.

Sellaisia ajatteli nainen kylväessään,

sadat siemenet unikoiden.

Ruusuissaan rakkauden taimia istutti hän,

toivoi kasvavan suureksi noiden.

Meri vielä on paikallaan vuosien jälkeen,

kun naisesta enää on muistoja vain.

Toivoo et´ joitakin ruusuja myös,

muistuttaen onnesta, jonka täällä hän sai.

Haikeutta ilmassa...

Joskus kauan, kauan sitten,

joku tämän talon entinen emäntä, haki tältä kaivolta vettä.

Katseli näitä samoja puita ja pensaita, jotka silloin olivat paljon pienempiä.

Ehkä hän kurkisti tästä ikkunasta rakkaaseen puutarhaansa,

kuopsutti tällä pikku kuokalla huolella vaalimaansa yrttitarhaa...

Nyt minä hoidan tätä maatilkkua lämmöllä ja rakkaudella,

säilytän hänen vanhoja tavaroita aarteinani ja toivon...

toivon, että hän tuolla jossain, ajan takana,

näkee ja on iloinen että tätä paikkaa taas hoidetaan ja rakastetaan.

Suunnitelmia ja ideoita...

Tilasin eilen jo joulua ajatellen amarylliksen sipuleita ja joululehdet. :)

Vaikka vielä ulkona kukat kukkii ja puutarhassa voi syödä omenoita ja karhunvadelmia, pian ollaan jo joulu viikolla... :)
ps. 75 yötä jouluun. ♥
(kukkien kuvat Exotic Garden)

Hetki vielä aikaa ennenkuin harmaus valloittaa maisemat :)

 Kaunishan harmaakin on, silti vähän huokailuttaa näitä sävyjä katsellessa... kohta ne ovat muisto vain.

Ajatukset karkaavat jo ensi kevääseen sipuli-istutuksia laitellessa. Tälle päivälle onkin jonkinmoinen urakka tiedossa. Pikkusiskoltani sain synttärilahjaksi ihanan pienen kasvihuoneen. Sitä varten laitan lumikelloja ruukkuihin. Ne näyttävät varmastikin hurmaavilta maaliskuussa ansarissa kukkiessaan. Kranssin olen tehnyt parsan oksista ja koristellut kasvihuoneen ympärillä olleella lahjanarulla ja kortilla. :)

Miten niin Suomen kesä on lyhyt...?

Vihdoinkin sain itsestäni irti lähteä kuvaamaan puutarhaa. Kiertelin eilen ympäriinsä katselemassa mitä kukkivaa sieltä vielä löytyisi, onhan jo lokakuuta eletty viikon verran. Ja löytyihän sieltä. :)

Ensimmäiset kukat avautuivat huhtikuussa eli kukintaa on kestänyt noin seitsemän kuukautta. Ellei lumi sada maahan ihan kohta, riittää kukkia vielä pitkälle eteenpäin. Orvokit ovat suorastaan riehaantuneet kukkimaan ja noin triljoona siemenistä itänyttä pikkuruista taimea jää odottelemaan ensi kesää.

Tässä ei edes ole kaikki kukassa olevat, sään salliessa kuvaan huomenna loput.

Vaikka kesää ei ehkä ole enää jäljellä, ei se ole vielä kokonaan kadonnutkaan...

Kesä on mielentila... eikös vain? :)

Pari viikkoa sitten ajelin kotiin ja edelläni taivaalla juoksenteli pilvihauva. Otin siitä monta kuvaa, ensin kaukana taivaanrannassa ja sitten tämän, ihan siinä kohdalla.

Iso ikävä tiristi silmiin kyyneleet vaikka Ison koiran Kotiin paluusta on jo kolme vuotta.

Viime tiistaina Taivaan Kotiin lähti myös meidän Pieni koira. Ovat nyt yhdessä siellä... ♥

Loppukesän kuvasatoa :)

Pieni tauko on ollut tarpeen bloggailussa, väsymys rajoittanut vähän kaikkia muitakin harrastuksia ja voimat on pitänyt säästää työpäivistä selviämiseen. Uusia kuviakaan en ole ottanut muutamaan viikkoon. Selailin kesän kuvia ja tein pienen kollaasin ♥ Rakkaista asioista ♥.

Aina eivät sanat riitä kertomaan, mutta ei niitä aina tarvitakaan.

♥

Lukijoita on nyt tasan 50. Luku täyttyi samalla viikolla kun mulla tuli täyteen vastaavat vuodet. Olen iloinen teistä kaikista ja aina käyn kurkkimassa kuka siellä pikkuruisen kuvan takana on, jos vain mahdollista.

Kävijälaskurissa lähenee 30000 hurjaa vauhtia, pitää pian järjestää pienet virtuaalijuhlat.

Kärhö, kärhömpi, kärhöin...

Pienikukalliset kärhöt ovat helppoja, kasvavat nopeasti ja kukkivat ilman sen kummallisempa hoitoa. Ainakin täällä minun tarhassani. :)
Alppikärhö, joka istutettiin jo ensimmäisenä keväänä eli vuonna 2005, on suorastaan jättiläinen (sen kanssa kasvaa Viinikärhö ja on paljon pienempi). Siitäkin huolimatta että se on kahteen kertaan leikattu ihan alhaalta poikki. Nyt se kasvaa vanhan radiomaston pätkässä, jonka olen maalannut vasaralakalla. Tosin mastosta ei näy kuin ihan pikkuisen alhaalta. Näitä maston osia on meillä vielä lisääkin ja koska kärhöt näyttävät valtaavan aina vain enemmän ja enemmän puutarhaa, jossain vaiheessa perustan oikein Kärhölaakson ja loput mastot pystytetään sinne kärhöilemään. Mutta asiaan....

Poikkeuksellinen kesä on saanut Alppikärhön kasvattamaan uudet kukat. Kuvassa niitä ei ole vielä paljoa, nyt se on ihan sinisenään.

Kärhövauvat :)

Viime keväänä piti leikata myös Lumikärhö alas kun se näytti niin risukasalta. Pieniä, noin 10senttisiä pätkiä tuli siitä takkuisesta kassasta aikas monta ja tökkäsin ne multaan, muutaman tikun aina ruukkuun.

Kesän mittaan tikuista kasvoi terhakoita pikkutaimia. Nyt niitä mm. kasvaa pihakeittiön ympärillä, joissakin on jopa nuppusia, ja mielenkiinnolla odotan kuinka kauan menee ennenkuin pikkumökki peittyy niihin kokonaan.

Emolumikärhö kasvaa tie puoleisen aidan päällä. Kuvissa näkymät pihalta ja tieltä. Kukinta ihan parhaimmillaan ja kestää lumien tuloon asti. Versot on kasvaneet yhden kesän aikana noin 3m pitkiksi ja kun luikertelevat molempiin suuntiin, niin ovat levinneet jo varsin pitkälle.
(klikkaamalla saat kuvat suuuuuriksi)

Kaunis kiitos...

... Irenelle  , Tiinalle  sekä  Minnalle  ihanasta tunnustuksesta.

Olen iloinen siitä ja tietenkin siitä että käytte täällä juttujani lukemassa.
Seitsemän paljastusta minusta, hmmm... *miettii*

1. Mulla on  a i n a  jotain kesken.
Oikeastaan aika montakin hommaa. Jatkan niitä silloin kun siltä tuntuu, fiiliksen, sään tai jaksamisen perusteella.

2. Eripari sukat.
Aina ei jaksa etsiä sieltä merkillisestä *mustasta aukosta* joka nielee vain toisen sukan, ja päädyn niihin jotka osuu ensimmäisenä käteen.

3. Pukeudun kotona ihan miten sattuu.
Joskus mieheni hyväntahtoisesti hymyillen kysyy *paleleeko noin kovasti* kun eri mittaisia paitoja alkaa olla useampi päällekäin ja lukumäärän voi laskea helmoista. Jos nimittäin palelee, harvemmin vaihdan paitaa, lisään vain jotain siihen päälle. :)

4. En osaa nukkua yksin.
Jos mies on yövuorossa, touhuilen kaiken yötä jotain kotihommia tai katselen elokuvia. Mikäli on työpäivä itselläni ja on PAKKO yrittää päästä uneen, nukun miehen puolella sänkyä. Aina. En tiiä miksi. :)

5.Kirjoitan runoja ja satuja.
Piiloon *Lipaston laatikossa* blogiini.

6. Suunnittelen jatkuvasti aloittavani laihdutuskuurin/kuntoilun/lenkkeilyn... huomenna.
Tätä ei voi selittää eikä varsinkaan puolustella mitenkään. :p


7. Olen käynyt parturissa viimeksi vuonna 2004.
Surullinen ilme armaani kasvoilla kertoi tuliko hyvä vai ei. Lopputulos oli nimittäin IHAN lyhyt. Latvoja on leikellyt tyttäreni joskus siistimmiksi, muuten hiukset on saaneet kasvaa ja ulottuvat nyt... aikas pitkälle. :D

Kunniapaikalla kehyksissä!

Selailin suosikkejani ja huomasin, että hyvin monet ovat jo saaneetkin tänän tunnustuksen. Lähes mahdoton tehtävä olisikin valita saajia, sillä niinkuin pitkästä suosikkiluettelostani voit päätellä, luen monia mielettömän kauniita blogeja, jotka kaikki ansaitsevat tunnustuksen. Siispä ojennan sen sinulle vieraani, joka haluat paljastuksia itsestäsi kertoa, ja ilahduttaa meitä niillä. :)

Marjatarha postaus

Meidän Marjatarhassa kasvaa puna- ja mustaherukoita, keltaisia vadelmia (punaiset eri paikassa) ja kahta eri lajiketta karhunvatukoita.

Alunperin punaherukoita oli monta pensasta enemmän, niitä on vähennetty siksi ettei meillä kukaan oikein tykkää niistä. Tämä kuuma kesä antoi kyllä makeampia marjoja kuin koskaan olen aikaisemmin maistanut. Vanha, härmäinen karviaispensas kaivettiin pois kun en saanut sitä tervehtymään.

Mustaherukka on suurimarjainen, hyvin pitkiä versoja kasvattava ja rentokasvuinen lajike, jonka nimeä en tiedä.

Yksi pensas odottelee vielä tukia, kaksi muuta kasvaa köynnöksen tapaan tuettuna säleikössä. Niiden marjat tulee syötyä herkkupaloina suoraan pensaasta. Molemmat herukat ovat kymmeniä vuosia täällä kasvaneita.

Uusi tulokas on mieheni äidiltä lahjaksi saatu Vaaleanpunainen herukka Aili. Pikkuinen pensas teki jopa vähän marjoja, makeampia kuin punaherukat.

Kuvassa oikealla näkyy kastelusysteemin "pää". Mieheni on kaivolta kaivanut maan alle vesiletkun. Tuosta sitten lähtee vielä noin 20m lisäletkua, joka on helppo vetää sinne mihin vettä tarvitaan. Helpompi kuin 40 metriä, joka muutoin olisi matkaa. Siihen on tarkoitus vielä rakentaa jonkinlainen pömpeli päälle johon tulee "letkukela"... vai mikä se nyt on? :)

Keltavadelmat ovat tänä kesänä levinneet räjähdysmäisesti ja niitä odottaakin rankalla kädellä raivaaminen. Marjoja ei ole tullut paljoa ja niistäkin suurimman osan on Pikkukoira popsinut suuhunsa niinkuin melkein kaikki Ukkomansikatkin, tavallisia ei tällä hetkellä olekaan.

Karhunvatukat on kasvaneet myös tänä kesänä aika paljon. Viime vuonna laittamani *piikittömät* yrittävät tehdä vähän jopa marjoja, mutta näyttää siltä etteivät ne taaskaan ehdi kypsyä. Pojan puutarhasta sain keväällä *hirmupiikkisiä* taimia. Niihin ei marjoja vielä tule, mutta ilokseni ne kaikki lähtivät kasvamaan.

Tuhoutuneen kasvihuoneen ovi kököttää tässä muistona rakkasta paikasta.

(Oven takana pilkistää pieni Metsäkukkaosastoni, jossa kasvaa Kieloja ja Maariankämmeköitä Saniaisen seurana. Tänä kesänä toin siihen myös Metsätähtiä, toivottavasti ne ensi kesänä nousevat kurkisteleen ja tuikkimaan.)

Kukkaruukut tolppien päissä ovat pikkulintujen lempipaikkoja. Valitettavasti ne myös kirjaavat käyntinsä ruukun reunoihin, niinkuin ylimmästä kuvasta hyvin näkyy.

Tässä vielä näkymää puuhamaan puolelta katsottuna. Alla oleva kuva otettu kesäkuun alussa kun karhunvatukat olivat vielä aivan pieniä, alimmaiset viime viikolla.