Alunperin punaherukoita oli monta pensasta enemmän, niitä on vähennetty siksi ettei meillä kukaan oikein tykkää niistä. Tämä kuuma kesä antoi kyllä makeampia marjoja kuin koskaan olen aikaisemmin maistanut. Vanha, härmäinen karviaispensas kaivettiin pois kun en saanut sitä tervehtymään.
Mustaherukka on suurimarjainen, hyvin pitkiä versoja kasvattava ja rentokasvuinen lajike, jonka nimeä en tiedä.
Yksi pensas odottelee vielä tukia, kaksi muuta kasvaa köynnöksen tapaan tuettuna säleikössä. Niiden marjat tulee syötyä herkkupaloina suoraan pensaasta. Molemmat herukat ovat kymmeniä vuosia täällä kasvaneita.
Uusi tulokas on mieheni äidiltä lahjaksi saatu Vaaleanpunainen herukka Aili. Pikkuinen pensas teki jopa vähän marjoja, makeampia kuin punaherukat.
Kuvassa oikealla näkyy kastelusysteemin "pää". Mieheni on kaivolta kaivanut maan alle vesiletkun. Tuosta sitten lähtee vielä noin 20m lisäletkua, joka on helppo vetää sinne mihin vettä tarvitaan. Helpompi kuin 40 metriä, joka muutoin olisi matkaa. Siihen on tarkoitus vielä rakentaa jonkinlainen pömpeli päälle johon tulee "letkukela"... vai mikä se nyt on? :)
Keltavadelmat ovat tänä kesänä levinneet räjähdysmäisesti ja niitä odottaakin rankalla kädellä raivaaminen. Marjoja ei ole tullut paljoa ja niistäkin suurimman osan on Pikkukoira popsinut suuhunsa niinkuin melkein kaikki Ukkomansikatkin, tavallisia ei tällä hetkellä olekaan.
Karhunvatukat on kasvaneet myös tänä kesänä aika paljon. Viime vuonna laittamani *piikittömät* yrittävät tehdä vähän jopa marjoja, mutta näyttää siltä etteivät ne taaskaan ehdi kypsyä. Pojan puutarhasta sain keväällä *hirmupiikkisiä* taimia. Niihin ei marjoja vielä tule, mutta ilokseni ne kaikki lähtivät kasvamaan.
Tuhoutuneen kasvihuoneen ovi kököttää tässä muistona rakkasta paikasta.
(Oven takana pilkistää pieni Metsäkukkaosastoni, jossa kasvaa Kieloja ja Maariankämmeköitä Saniaisen seurana. Tänä kesänä toin siihen myös Metsätähtiä, toivottavasti ne ensi kesänä nousevat kurkisteleen ja tuikkimaan.)
Kukkaruukut tolppien päissä ovat pikkulintujen lempipaikkoja. Valitettavasti ne myös kirjaavat käyntinsä ruukun reunoihin, niinkuin ylimmästä kuvasta hyvin näkyy.Tässä vielä näkymää puuhamaan puolelta katsottuna. Alla oleva kuva otettu kesäkuun alussa kun karhunvatukat olivat vielä aivan pieniä, alimmaiset viime viikolla.
Oi, teillä on vaikka mitä ihanaa tuolla Marjatarhassanne !
VastaaPoistaKeltaista vattua ja karhunvattua olen pitkään ajatellut hankkia, kunhan keksisin niille sopivan paikan. Karhunvatulle ei nyt ole riittävän suojaista ja lämmintä paikkaa tarjolla, siis tarpeeksi isoa ; ) Sehän vie aika paljon tilaa, eikö vain...
Se vie tilaa kyllä. Näyttää siltä ettei tarpeeksi lämmin ole tässä minunkaan paikassani. Kummallista kyllä, siellä pojan puutarhassa ne kasvavat ihan avoimella paikalla ja kypsyvät ihan hyvin. :/ Tai voihan olla että nämä piikittömät ovat myöhäisempää lajiketta.
VastaaPoistaSuunnitelmissa onkin jonkinlainen "lämpöseinämä" niille.
Sinähän olet oikea viljelijä...;=)
VastaaPoistaNäkisitpä meikäläisen viinimarjapensaat ja niiden paikan..äh...pitäs, pitäs mutta, mutta....siistiä siis. Mulla nuo puskat on niiin villiintyneet ja marjatuotantokin taitaa alkaa ehtymään, joten sakset olisi kaivettava esille.
Mukavaa alkavaa viikkoa sulle.
-Tuija.
Oi mitä herkkuja puutarhanne on pullollaan. Suorastaan käy hitusen kateeksi ;) Ei millään malttaisi odottaa, että oma puutarha antaisi kunnollista marja ja hedelmäsatoa. Onneksi pääsee osingolle muiden puutarhoista näin blogien välityksellä
VastaaPoistaTuija :) En mie mikää niin viljelijä. Sen verran marjoja kuitenkin pitää olla että saa suunsa makeaksi mennen tullen puutarhahommien lomassa.
VastaaPoistaJori :) Hedelmiä miekin odottelen kieli pitkällään. Tänä vuonna ei tulut yhtään kirsikkaa eikä luumua. Päärynä puu, joka on istutettu 2006, on kasvanut ihan tosi suureksi mutta hedelmiä ei vaan tule. Pölytysongelma se ei voi olla kun ei ole nimittäin tullut kukkiakaan kuin ihan muutama.