Viime keväänä...

Maaliskuussa Pikkukuistilla kukkivat tulppaanit.

Sipulista kasvatetut vielä pikkunupuillaan ja huijaustulppaanit täydessä kukassaan.

Ulkona näytti tältä, mutta kuistilla tuoksui jo ihan pikkuisen kevät.

Jouluruusuja, skilloja ja krookuksia.

Isolla kuistilla oli huhtikuun 8.pv. taimikasvatuskausi aluillaan.

Lunta vielä hirmuisesti.

Paprikoita jo hyvässä kasvussa! Taustalla marjatarha vielä uinuu talviunta.

Pikkukuistilla pionikukkaiset tulppaanit avautuivat ja tuoksuivat huumaavasti.

Sitten avautuivat kaupasta ostetut narsissit, ja tuoksu oli tässä vaiheessa ja ihan uskomaton. Kotiin tullessa tämä ihanuus oli vastassa ovella ensimmäisenä, ja voi kuinka se pyörrytti pään!

Parisen viikoa aikaisemmin olin ottanut omenapuun- ja sireenin oksia sisälle maljakkoon ja ne näyttivät varsin hurmaavilta sipulikukkien kanssa. Viileällä kuistilla ne kestivät ihan hirmuisen pitkään.

Muutama viikko vielä ja sitten tämä kaikki on taas totta eikä muistoja vain! :)

No nyt tää jäi kiinni näihin Sintteihin :)

Nämä kuvat on viime lokakuulta kun "Unohtuneet sintin sipulit" alkoivat työntää nuppujansa päivänvaloon. Valitettavasti niistä ei ole parempia kuvia, kaivelin nämä kansiosta kun tuli tämä sintti-asia puheeksi.

Käsittämätön on sipulin elinvoima. Niinkuin jo kerroinkin, 2009 jouluna laitoin kukkineet hyasintit varaston hyllylle ihan niine hyvineen. Sieltä ne löytyivät heinäkuussa vähän kuin vahingossa, ja koska ne tuntuivat olevan ihan napakoilta, laitoin ne kaikki tähän samaan ruukkuun.

Kesti aikas pitkään ennenkuin ne tulivat pintaan ja pidin ruukkua kasvihuoneessa kunnes alkoi olla liian kylmä. Sieltä siirsin ruukun kuistille ja kun kukkanuput alkoivat pilkottaa, toin sen sisälle. Paljon niissä ei kukkia ollut, ihmettelen vieläkin että yleensä edes tuotakaan määrää, sillä mitään hoitoa ne ressukat eivät saaneet silloin joulun jälkeen, vaan tylysti vaan tyrkättiin hyllylle.

Alla olevassa kollaasissa on viime joulun kolmikko. Kovasti paljoa ne eivät jaksaneet vartta kasvattaa toisiin kukkiinsa, vaan alkoivat kuivua. Sipulien pinta näytti huonolta ja alkuperäiset juuret olivat mädäntyneet tai kuivuneet (niiden alkuperäinen ruukku haisi pahalta eli jo silloin olivat alkaneet mädäntyä).

Koska Amaryllisten kanssa onnistui elvytys hyvin, päätin yrittää sitä näidenkin kanssa. Uusia valkeita juuria oli jo näkyvissä, joten poistin kaikki huonot ja vielä pinnankin sipuleista.

Ja oi ihmettä, yhden kuoren alta paljastui pienokainen! Nämä ovat nyt tehohoidossa ja -tarkkailussa, katsotaan kuinkas meidän käypi. :)

101, sata ja yksi lukijaa!

Niin sitä napsahti satanen rikki. J
Vaikka tavoitteeni ei ole koskaan ollut saada mahdollisimman paljon lukijoita liittymään blogiini, olen toki erittäin iloinen kun teitä on jo noin monta.
Juuri siksi, että se ei ole ollut tarkoitukseni, en ole myöskään halunnut ”lukijamäärää” kasvattaa houkuttelemalla mitenkään. Olen iloinen siitä että lukijani ovat liittyneet tänne juuri siksi, että haluavat pöhköjä tekstejäni lukea ja kuviani katsella.
Kommentit on tärkeitä ja ne ilahduttavat kovasti. Itse olen hyvin vähän ehtinyt/jaksanut toisten blogeja lukea, joten kommentointikin on jäänyt. Yritän piristyä kevättä kohti myös lukemaan enemmän.

En muistanut tarkistaa kuka oli sadas, ja koska noissa näkyy järjestys välillä muuttuvan,

SINÄ JOKA LIITYIT SADANTENA, OTA YHTEYTTÄ.

Pienen yllärin laitan sinulle. :)

Kollaasissa Tyynen upeaa kukintaa. Se teki kaksi kukkavartta, ensimmäiseen kuusi kukkaa ja toiseen neljä. Tarinan Tyynestä ja sen seikkailuista voit lukea TÄÄLTÄ.

Hyasinteistä vielä vähän. Alapuolella olevissa kuvissa on niiden ensimmäiset kukinnot (edellisessä postauksessa toiset) ja näissäkin kuvissa ne näyttävät aika vaaleilta.

Kerran jo talvetetut Sintit ja nämä uudet laitan nyt niin, että mie niitä kasvatan kukinnan jälkeen vähän aikaa, lannoitan jopa jos muistan, jonkin ajan päästä lopetan kastelun ja sitten laitan ne kuivumaan kun ovat kellastuneet.

Kun ne on huilineet jonkun viikon, istutan ne uudelleen. Samaan tapaan kuin Amaryllisten kanssa mutta vähän nopeutettuna. Takeita ei onnistumiseen ole, mutta niin monesti on iloisia yllätyksiä tapahtunut kun on vaan tehnyt vastoin yleisiä ohjeita, niin että aina kannattaa yrittää.

Niinkuin kuvista näkyy, eivät lehdet ole näillä kasvaneet juuri ollenkaan pituutta ja kukkavarretkin on ihan lyhyet.

Nyt vihdoin on meilläkin kaunis lumipeite. Saa nähdä kuinka kauan sillä lähellä plussaa mittari keikkuu. Ulkona ei vielä mitään voi tehdä pitkään aikaan mutta suunnitella onneksi voi.

Ei sitten kuitenkaan :)

Miten mie kuvittelinkaan ettei puutarhajuttuja syntyisi? :) 

Eihän tarvita kuin yksi aurinkoinen päivä, tuoreiden yrttien tuoksahdus kaupan vihannesosastolla tai siemenluettelo postilaatikossa, niin taas mennään ja kovaa.

Sitäpaitsi, jos aikoo vaikkapa orvokkeja kasvattaa, niin ne voi laittaa jo tammikuussa.. ja purjot.. ja varmasti muutakin. 

Herneenversoilla alkaa meidän kevätkylvöt ja niitä onkin jo kylvetty ensimmäinen erä pikkuruiseen kasvihuoneeseeni keittiönpöydällä.

Kuva täältä: http://www.patschories.com/bot_iris.php

Amarylliksistäni viimeinen aloitti muutama päivä sitten kukintansa. Nimensä veroisesti hauskasti hämähäkkimäinen kukinto pitkine heteineen on varsin viehättävä. 

Kaikille näille mun uusille rylliksille kävi kummallinen juttu. Ne nimittäin mädännyttivät juurensa vaikka hoito oli sama kuin Tyynellä (jonka sipulia kasvatin kesän ja kukitin uudelleen) samoin kuin multakin. Kun huomasin sen, oli jo sipulin pintakin alkanut mädäntyä. Mie kiireesti riisuin niiltä päällysvaatteet ja vielä seuraavankin kerroksen ja nipsin kaikki juuret pois, vain jokunen pieni piippana jäi. Ne on siis ihan ilkosillaan kukkineet lasipurkeissa.

Nyt niiden sipulien kuori on pikkuhiljaa alkanyt kuivua. Tästä hurjasta raakkaamisesta huolimatta ei niiden kukinta eikä kasvu näytä häiriintyneen.

Jouluna halpiskaupasta ostamassani korissa oli kolme hyasinttia. Ne ovat matalia, kukkaterttu tosi tiivis ja kukkien väri kuvasta poiketen paljon tummempi. Koska kori ja multa tuoksuivat oudolle (yäks), otin ne siitä pois ja laitoin viinilaseihin. Nyt nämä tekevät toisia kukkiaan ja terttu näkyy olevan aika muhkea toisellakin kertaa. Makuuhuoneen ikkunalla ne saavat valoa ja kunhan on kukkineet, kasvatan niitä hetken ja laitan sitten lepäämään ja odottamaan uudelleen istutusta.

Voiko päivän enää ihanammin alkaa...? Juustoja, keksejä, iso mukillinen kahvia ja siemenluettelot. Nam.

Ensimmäinen luonnos tämän vuoden kasvimaan kylvösuunnitelmasta tehty aamuhämärissä, kello vähän yli kuusi. :))) Se muuttuu varmasti vielä monta kertaa, mutta aloitettu on.

Nyt kutsuu TalvenIhmeMaa lumitöihin. Sauna on kuumenemassa ja yrttituoksupussi löylyveteen hautumassa. Siinä tämän aamupäivän ohjelmani, illaksi sitten töihin.

Nautinnollista maanantaipäivää kaikille blogiini piipahtaneille! :D

Aika huilata :)

Puutarhablogi hiljenee vähäksi aikaa ja touhut siirtyy TÄNNE  tuunailublogin puolelle.
Aivan pianhan on uusien suunnitelmien, siementilausten ja taimikasvatuksen aika.
Jos kuitenkin Puutarhassa jotain erikoista tai muuten vaan mainitsemisen arvoista tapahtuu, kirjoitan siitä tietenkin.
 Nyt siellä näyttää vähän surulliselta. Tapaninpäivän myrsky nosti veden tosi korkealle ja puolet puutarhasta oli veden alla. Nyt vesi on laskenut eikä mitään vahinkoja meille tullut. Naapurissa kastui varasto jälleen, sillä näitä meren nousuja sattuu näköjään vähintään joka toinen vuosi.



Vesi vasta nousemassa.
Tästä vesiraja siirtyi taloon päin vielä noin 10m.

Myrsky siis tuli ja meni, tuuli kääntyi ja vähän jäähdytti ilmaa. Niin kauan kuin tuuli kävi mereltä, oli lämmintä 6 astetta. Seuraavana päivänä lämpö nollassa. Vesi laski, mutta illalla alkoi kova tuuli jälleen. Mie sitten sitä jyrinää aikani kuuntelin ja lopulta menin kameran kanssa pihalle. Kaunista voi olla pimeässä ja myrskyssäkin, vai mitä? :)

Ruusuja ja Rikkaruohoja toivottaa...

Siis niin satumaista!

 Siivoilin lintujen sapuskapaikkaa ja laitoin siemenpussien säilytyslootaksi vesisäiliön, jonka ostin kirpparilta vuosi sitten. Se on kivä kököttämässä potkukelkassa, sillä usein käyn laittamassa ruokaa lintusille heti kun tulen kotiin. Nyt ei tarvitse edes sisälle mennä kun kaikki tarvittava on siinä käden ulottuvilla.

Aurinko pilkistelee aina välillä. Valon ja varjon leikki on viehkeä ja jos kulkee silmät avoimina, eikä pää painuksissa synkän ja vetisen alkutalven takia, näkee paljon kaunista ja sanoisin jopa satumaisia näkymiä.

Vanha kaivonkansi alkoi olla jo matkansa päässä mutta en antanut sitä hajottaa. Se on koristeena saanut sammaloitua jo pari vuotta ja siitä on tullut entistä kauniimpi. :)

Jonain päivänä se lysähtää lopullisesti maahan, mutta sitä ennen se tarjoaa vielä monille, monille pikku- ja vähän isommillekin ötököille pesä- ja turvapaikan.

Kun kesä on enää muisto vain...

... sen kauneus säilyy silti.

Muistoissa piileekin sen salaisuus...

... ja varjoissa voit nähdä ja tuntea kesän tuoksun ja tunnelman. Laventelin kuihtuneet kukat, ruusun aukeamatta jääneet nuput...

... lämpimän illan kiireetön hetki.

Eikä se puutarha ole vielä kovasti paljon hiljentynyt. Sini- ja talitiaiset siellä tirskuvat edelleen. Laitoin niille Bed&Breakfast paikan. Yön tai räntäsateen ajaksi voi pujahtaa pönttöön ja kuvun saa täyteen heti herättyään.

Puuhamaan pöydän päällä kököttää edelleen päivävarjo. Saatanpa jättää sen sinne koko talveksi. Tirpat voivat istua sen tukipuilla jos sataa tai kun odottavat vuoroaan ruoka-astialle.

Sokerihuurrettu :)

Ensimmäinen pakkaspäivä täällä valkeni varsin hurmaavana. Kaikki, pieninkin heinänkorsi mukaan lukien, oli kauniin huurteen peitossa. Olin lähdössä tyttären luo kylään, mutta ensin piti tehdä kierros puutarhassa.

Lampi oli saanut ohuen jääkannen ja rannan kasvit oli puuteroitu pölysokerilla.

Pihakeittiön ikkunat olivat peittyneet jäiseen pitsiin, kuurankukkiin ja höyheniin.

Keltavadelma oli viimein päättänyt marjomisurakkansa ja kauniina nyökytteli sekin huurteisena auringonpaisteessa.

Viimeiset lyhtykoisonkukinnot pirteän oransseina tuovat väriä jo nukkuvaan kukkamaahan.

Tätä en ollut huomannutkaan. Soihtuköynnös oli pukannut vielä yhden kukan. :)

Ruusut ja niiden kiulukat.. huoks.. kauniita ympäri vuoden.

Matkalla oli sumua, joskus vähän....

... sitten taas vähän enemmän...

... ja välillä aurinko paistoi kirkkaasti pienen pätkän.

Metsänreunan heinikko sai painamaan jarrua kiivaasti.

Miljoona triljoona kristallia ja timanttia välkkyi auringossa...

... sateenkaaren kaikissa väreissä...

... ja jopa auronrenkaan jättämästä, vedentäyttämästä painanteesta oli tullut kaunis taideteos.

Maisema oli kuin satumaasta ja oli vaikeaa jatkaa matkaa. 

Perille pääsin lopulta kuitenkin, tosin melkein tunnin myöhässä. :)

PS. KUVAT KANNATTAA KLIKATA JA KATSOA ERIKSEEN.

Marjoja marraskuussa :)

En muista että olisin marraskuussa mansikoita ja vadelmia maistellut omasta puutarhasta. Tänä vuonna niin tosiaankin olen tehnyt. Aikaisemmin surkuttelein että keltavadelmassa on paljon raakileita näin myöhään syksyllä, eikä silloin tullut mieleenikään että ne lähes kaikki ehtisivät kypsyä! Karhunvatukastakin on saatu jokunen kypsä marja, ja mansikka kukkii ja kasvattelee raakileitaan ihan täyttä päätä. :)

Kasvihuoneessa talitintit pitävät kokouksiaan. Ne pääsee sinne pienestä raosta räystään alta. Ensin se harmitti, mutta sitten ajattelin kuinka suloinen niiden on siellä kökötellä jos sataa ja tulee ja keväällä saan kyllä puutarhaletkulla suihkuteltua tirppojen kakat pois. Ripustelin pari tuunaamaani lintupönttöä yökortteeriksi lintusilleni samalla kun laitoin ruokintapaikkaa kuntoon. Kaksi pönttöä olisi vielä ja niillekin pitää keksiä paikat. Keväällä ne laitetaan sitten ihan puihin niinkuin kuuluukin.

Ruusutarha näyttää minusta somalta edelleenkin. Siemenistä kasvattamani Bengalinruusut kukkivat vielä kauniisti ja jokunen neilikkaruusun kukkakin on vielä jäljellä.

Puutarhamyymälän alesta ostin koristeomenapuun. Sen istutin keskelle Ruusutarhaa ja ympärille kesän ruukuissa kasvaneet miniruusut ja paljon, paljon valkeita narsisseja. Keväällä ne kukkiessaan ovat kauniit yhdessä ja ehtivät kukkia ennenkuin ruusut siellä sitten aloittavat. Eikä siihen ole kuin 6kk! :)

Parina päivänä olen haravoinut pihalla. Ulkohommat onkin olleet ihan retuperällä viikkotolkulla, kun en ole voinut enkä jaksanut tehdä mitään ylimääräistä töiden lisäksi. Paljon en nytkään voi yhtämittaa hommailla, saikulla olen vielä viikon verran, mutta on ollut ihana puuhastella hissukseen ja kulkea kameran kanssa ympäriinsä. 

Vielä ei ole kiirettä lumella eikä pakkasella, nautitaan täpöillä tästä kukkivasta marraskuusta! :)