Meidän Pikkukoira on ollut mielissään tästä runsaasta lumesta vaikka pakkaset onkin vähän haitanneet. 
Nyt pitkin puutarhaa kiemurtelevilla poluilla on turvallista suunnistella penkan mukaan. Hihna roikkuu perässä ja antaa turvallisutta kun hänellä on tunne että joku pitää kiinni. Muutoinhan kiinni tietysti pidänkin, mutta lumitöitä tehdessä pitää sentään laskea irti.Särkyä silmissä ei enää onneksi ole ja hän tuntuu hyvin sopeutuneen uuteen olotilaansa.
Voi Tuija!Kyllä ne pärjää, niillä on hajuaisti joka ohjaa elämässä eteenpäin. Meidän Roosa on ollut sokea jo muutaman vuoden. Polkuja on piha täynnä meilläkin.Roosalla on onneksi velipoika kaverina jonka jälkiä seuraten ja välillä rajustikin törmäten se kulkee tottuneesti. Tutut paikat on helppo hallita mut auta armaias kun mennään ulos portista tulee vastaa lumikinosta ja aurauskeppejä tiuhaan tahtiin.Vauhti ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Luottavaisin mielin se kulkee hihnassa valtavaa vauhtia tietämättä minne mennään.
VastaaPoistaRoosalla on silmänpohjan rappeuma jolle ei enää voi tehdä mitään. Muutenkin hän on vähän niinkuin sekundaa mutta mieli on iloinen ja tosi energinen.
Kaikkea hyvää koirulillesi ja kyllä tuo tietää, että sitä rakastetaan.
Sumun keskeltä huhuilee Kaisa ja koirat