Kaverukset eli kimpassa kasvajat :)

Vahingossa tai tahallisesti yhteen saatettuja kasveja on meillä useampia, kuvasin tähän muutaman. Kimppakasvit hyötyvät jollain tavalla toisistaan tai sittten ihan vaan muuten nojailevat tai kasvavat kietoutuneina toisiinsa. Ne kukkivat eri aikoihin, joten kukinta siinä kohtaa on kaksi kertaa pitempi ja vielä vaihtuvakin. :)


Siperiankurjenmiekka ja Sinikuunlilja.

Pieninä taimina istutin lammen rantaan ja ne ihastuivat toisiinsa samantien. Näissä vielä lehtien erilaisuus tekee yhdistelmästä minusta kauniin.

Kultapallo ja Idänunikko

Sanomattakin on selvää, kumpi nästä enemmän hyötyy kumppanuudesta. Unikon hentoiset varret on pysyneet hyvin pystyssä Kultatapallon lomassa kasvaessaan ja se myös kätkee kuihtuvat lehdet lehtiensä alle piiloon.

Alppiruusut ja Värililjat
Näistä kaveruksista kerroin jo tuossa aikaisemin.

Muita erottamattomia ovat mm. Juhannusmorsian, joka kasvaa yhteen kietouneena Unkarinsyreenin kanssa sekä yhdistelmä Preeria-angervo&Alppikärhö. 

Mainittava on vielä tietenkin

Päivänkakkara ja Elämänlanka,

jotka ovat kavereita sitten ihan kaikkien kanssa. :)
*

Tykkää, ei tykkää, tykkää..

... Tuoksuvatukasta siis.

Se tuntuu olevan kasvi, joka jakaa ihmiset tykkääjiin ja ei tykkääjiin.

Minä tykkään. Siirrettiin sitä maalta jo useampi kesä sitten saunan eteen, mutta siinä se vaan jurotti jotenkuten hengissä eikä ollut yhtään kaunis. Kun sen piti siirtyä pois remontin tieltä, tein sille väliaikaispaikan kasvimaan reunaan ja siinä se tykkäsikin olla. Se kasvoi jo varsin korkeaksi (n180cm), mutta viime talvena pupunen leikkasi aidanteen metrin korkeudelta poikki muutamaa oksaa lukuunottamatta. Nyt se on siis kaiken lisäksi vielä tuuheakin ja siinä on paljon suuria kukkia, suurempia kuin koskaan aikaisemmin.

Siirto sillä on edessä jälleen, sillä se varjostaa pientä kasvimaata vähän turhan tehokkaasti. Nyt pitää miettiä paikka josta sen ei enää tarvitse lähteä mihinkään. :)

Juhannusaatto aamuna...

... ennenkuin alkoi touhu ja tohina nurmen leikkuun ja pihakeittiön siivouksen kanssa, kiersin kameran kanssa Puutarhaa. Paljon on auennut kukkia, kaikkia en edes kuvannut.

Pienelle tyttärenpojalleni, joka on puutarha-asioista erittäin kiinnostunut ja mamman kukista tykkää niin kovasti, laitan tähän kuvia että hän näkee millaiselta täällä nyt näyttää. Ihan justiinsa kun ei hän pääse tänne paikanpäälle katsomaan ja osa ehtii jo lakastua.

 

Värililjat Rodotarhassa

Edellisessä postauksessa kerroin että meillä on liljoja alppiruusujen kimppakasveina. Laitan vielä tähän kuvia niistä kolmen vuoden takaa, ne on otettu tyttäreni rippipäivänä.

Tältä näyttää pieni rodotarhani myöhemmin kesällä. :)

Alppiruusut kukkii :)

Enemmän kukkia kuin koskaan aikaisemmin! Taimet eivät ole kovasti paljoa kasvaneet ja niiden lehdet on aika rupuskaiset, mutta katsokaa mikä kukkien paljous! Huoks..

Mustilan taimitarhan myyjän kehoituksesta (ja omastakin aikaisemmin hyväksi havaitsemastani kokemuksesta) rakentelin viime kesänä niille suojaksi jonkinlaisen "muurin", joka suojaa maan pintaa pitkin puhaltavalta viimalta. Edellisessä puutarhassani tein sen kivenlohkareista, tämä on tehty puusta. Kukintaa se paransi huomattavasti, mutta vielä se ei näy muussa kasvussa. Nyt ne on saaneet kimppakasveiksi muutaman pienen männyn vielä lisäsuojaksi.

Väleissä kasvaa Värililjoja, jotka ovat viihtyneet hyvin ja lisääntyneetkin. Ne kukkivat kauniisti sitten kun Alppiruusujen kukinta on ohi. Lisäksi aion sinne laittaa vielä kärhöjä, yksi ihan pikkuruinen siellä onkin... heh, ja se mun Suopursuni.

Punaisia on vain yksi, siinä kukkia on vähemmän. Se onkin joku ulkomaan eläjä, eikä taida kovasti paljon tykätä olla täällä.Valkoisia on myös yksi, mutta se on kukkinut jo aikoja sitten.

Kuunliljoja ja veden solinaa

Pari vuotta sitten perustamassamme kukkamaassa on jonkinlainen vesiaihe. Tarkemmin sanottuna se on vain musta rakennussaavi, jossa on pieni suihkulähdepumppu.

Olen tykännyt siitä kovasti, samoin kuin puutarhan pikkulinnut ja vähän isommatkin, eli naakat.

Aluksi oli vähän ongelmia siinä kuinka saisin reunat kauniisti peiteltyä. Laitoin isoja kiviä ja naakat kakkivat ne juomareissuillaan pilkullisiksi. Laitettuani niille kieltotaulun kakkiminen loppui. Ihan totta loppui. Ei kuitenkaan siksi että olisivat pelänneet taulua, sillä näin niiden juovan siitä sen jälkeenkin. Siinä tuli todistetuksi, että ne oppivat ja ymmärtävät. :)

Tänä kesänä ei sitä ongelmaa enää ole. Kivet, taulu ja melkein koko *suihkulähteeni* on piiloutunut kuunliljojen helmojen alle! Vain soliseva ääni kertoo jossain olevan vettä lähistöllä. On se kiva noin ääniefektinäkin vain, mutta ehkäpä kuitenkin joudun vähän näitä harventamaan... vai mitä mieltä olette? :)

Laventelin tuoksua!

Ihanan tuunailuvinkin löysin Faire Garden blogista.

Blogin kirjoittaja Frances, on hurmaava puutarhuri ja kuvaaja Tenneseestä. Meillä on monia samoja kasveja puutarhoissamme ja onkin ollut kiva jutella siitä kuinka samat kukat kukkivat ja tuoksuvat meille tuhansien kilometrien päässä toisistamme.

Onnellinen se, jolla kasvaa laventeli puutarhassaan.

Minun omani ovat jo useamman vuoden vanhoja. Ne kasvavat Ruusutarhassa kirvoilta suojaamassa ja aika hyvin tehtävänsä ovat toimittaneetkin. Viime talvena oksat paleltuivat, mutta onneksi tyvestä lähti uusi kasvu ja nyt ne on jo pieniä pensaita. Kukintaa odotellessa voisi harjoitella punontaa jollain muilla kasveilla.

Tarkemmat ohjeet kuvina tuunailublogissani. Luonnollisesti olen kysynyt luvan julkaisuun. :)

How to make lavender wands

from Frances *

Lisäys:

Perennatukijutuista tuli mieleeni vielä laittaa kuva omasta tukikehikosta. Olen tehnyt näitä eri kokoisia ja korkuisia. Eli tuossa on samat pionit keväällä häkissään, kuin edellisen postauksen varjon alla olevat. Yhtään ei kehikko näy nyt. :)

Korjaus lisäykseen :) Kyllä se näkyy ihan alhaalta vähän matkaa, mutta toiset kukat peittävät juuren jo aika hyvin.

Saako sunnuntaina siivota?

No, saa... jos ei lauantaina ole yhtään huvittanut siivota ja on yksin kotona. Kuljeskelin aamulla puutarhassa sateen tuhoja tarkastelemassa. Paljon ei onneksi ole saanut tuhottua, vaikka satoi ihan saavista kaataen. Villilupiinit olivat kaatuneet ja leikkasin ne maljakkoon. Siitä se idea sitten lähti...

Tuuletin ja hakkasin oikein piiskalla (homma, jota en usein tee... tuo piiskaus siis) kirppikseltä löytämäni kauniin räsymaton. Pestylle lattialle laitoin hienon mattoni ja siivosin keittiön muutenkin.

Mummola -meininkiä, etten sanoisi, vaikka ei miulla itselläni ole mummolaa koskaan ollutkaan. Jotain Menneen Maailman tunnelmaa kuitenkin. :)

Pioneissani on ennätysmäärä nuppuja ja kaksi ensimmäistä kukkaa on alkaneet jo avautua vaikka on ollut hämärä päivä ja satanutkin. Ostin niille ihan oman varjon, sillä sade aina painaa ne kumoon ja poikki, vaikka kuinka hyvin ne olisin tukenut. Nyt ei sade piiskaa aarteitani.

Muutama Tulikukka on myös avannut kukkansa. Harmi etteivät nämä leviä villien tulikukkien tavoin, sillä ovat  tosi kauniita.

Ikkunanäkymiä :)

Sadepäivän kuluksi (ihan niinkuin ei tärkeämpää tekemistä olisi) sain päähäni kurkistella näkymiä eri ikkunoista. Harvoin tulee kovin tarkasti katseltua miltä maisema näyttääkään lasin läpi katsottuna. Meillä ikkunoita on aika monta, onneksi sateella ei näy että ne on vielä tältä kesältä pesemättä. Kuva jossa sireenit kukkii salissa, on otettu salin eteisen ovi-ikkunan läpi ja viereinen ikkuna heijastaa viehkosti sireenit sisälle huoneeseen.
Kolmella suunnalla on naapureiden hurmaavat puutarhat, kuvia niistä en tohdi laittaa kysymättä lupaa. Onkin varsinainen onni että katsoipa täältä mihin päin hyvänsä, näkymä on kaunis... tai vielä kauniinpi. :)

"Mamma, onko tää keijujen talo?"

Kysyi pieni pojantytär, seisoessaan omenapuussa roikkuvan hyttysverkon sisällä. Lapsenlapset tykkäävät kovasti mamman puutarhasta jossa on paljon kukkia, piilopaikkoja ja lampikin.
Yritin katsella kameran läpi lapsen silmin, ja totta tosiaan... kyllä tää taitaa olla keijujen koti. :)

Voit klikata kuvat suuremmiksi ja jos klikkaat vielä uudelleen, saatat jopa nähdä pienen pieniä keijukaisia... siis jos keijuihin uskot, uskomattomille ne eivät näyttäydy. :)

Vanhoista kuvista etsin vielä vähän lisää sadunomaisia näkymiä. :)

Kiitos vastanneille!

Kaunis kiitos kaikille jotka vastasitte kävijöitä koskevaan postaukseen kommentilla.

Kun laitoin sen, kävijälaskurissa oli lukema 22.977 eli tähän päivään mennessä kävijöitä tällä välillä näyttäisi sen mukaan olleen 496. :)

Oli miten oli, vaikka kävijämäärä olisi vain tuo 30, joka kommenteissa näkyy, on se minusta ihan kiva määrä jo sekin.

Olen itsekin huono kommentoimaan joten ymmärrän hyvin ettei aina tule laitetuksi mitään, varsinkaan jos ei tunnut oikein olevan mitään sanottavaa.

Tarkoitukseni ei suinkaan ollut kehuja kalastellakaan, niinkuin olen ennenkin sanonut, kauniista kohteista saa helposti kauniita kuvia. :D

Erityisen ilahduttavaa on ollut kun olen löytänyt blogini jonkun suosikkilistalta, kun olen profiilin kautta hiipinyt kurkkimaan kuka ennestään tuntematon on kommentoinut tai kirjautunut lukijakseni. Olen iloinen jos kuvani ja juttuni ilahduttavat.

Lämmintä ja kaunista kesää kaikille lukijoilleni toivotellen,

Tuija R. *)

Aamuaurinko..

... tuntuu aina sädehtivän kirkkaammin ja lempeämmin kuin päivällä.

Rakastan kulkea tosi aikaisin Puutarhassa kastepisaroiden kimaltaessa kaikkialla. Silloin kun linnut laulavat korvia huumaten yhteen ääneen.  Ihan paras hetki päivästä. Ehdottomasti.

Palaan tuohon edellisen postauksen aiheeseen viikon lopulla.

Aurinkoista viikonloppua ystäväiset. ***