Tuoksuva ilta

Satakieli laulaa pihapuussa ja toinen jostain kauempaa vastaa, sireenit ja pihlaja kukkii täyttäen ilman suloisella tuoksullaan. Illan viimeiset auringonsäteet maalaavan puutarhan aivan erinäköiseksi, salaperäiseksi Satumaaksi..

Siskokset Mesimarja ja Lillukka

Innostuin lukemaan näistä marjoista enemmänkin ja tässäpä tietoisku ihanaisista marjoistani.
Lähteenä Luontoportti.com

Mesimarja * Rubus arcticus

http://www.etsy.com/listing/69196157/antique-1905-botanical-image-rubus

• Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
• Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen.
• Korkeus: 10–25 cm. Varsi sileä, piikitön. Rönsytön.
• Kukka: Teriö säteittäinen, vaaleanpunainen–sinipunainen (harvoin valkoinen), 15–25 mm leveä; terälehtiä tav. 6–9. Verhiö 6–9-liuskainen. Heteitä paljon. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukat yksittäin–kaksittain.
• Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa sormilehdykkäinen, 3-lehdykkäinen. Päätölehdykkä vinoneliömäinen, sivulehdykät pyöreäreunaisia, epäsymmetrisiä, kaikki lehdykät hammaslaitaisia, ainakin niukasti karvaisia, usein punertavia.
• Hedelmä: Ruskehtavan purppuranpunainen, aromaattinen, makea kerrannaisluumarja.
• Kasvupaikka: Kosteahkot niityt, pientareet, suoniityt, tulvakorvet, soistuvat metsät, rantalehdot, jokitörmät.
• Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Suomen luonnonmarjoista mesimarja on monen mielestä ehdoton ykkönen. Rubiininpunaisten marjojen aristokraattisen hieno aromi on kirvoittanut ylistyssanoja monen kulinaristin suusta. Jopa Carl von Linnén kirjoittama mesimarjan tieteellinen lajikuvaus alkaa kappaleella, jossa kirjoittaja ylistää marjojen erinomaisuutta.

Mesimarjan säilöminen ei oikein onnistu tuoreena, sillä kanta ei irtoa marjasta niin että se säilyisi ehjänä. Mesimarjaa on perinteisesti käytetty hilloihin, mehuihin ja nektareihin. Viini- ja likööriteollisuudessa marjan kysyntä on nähtävästi lähes pohjaton.
Mesimarja muodostaa usein laajoja yhden yksilön kasvustoja. Nämä marjovat heikosti, sillä kukan oma siitepöly ei kelpaa hedelmöitykseen – sen sijaan lähisukuisen lillukan (R. saxatilis) siitepöly kelpaa.

Risteytymänä syntyvä mesilillukka (R. x castoreus) on Lapissa jopa kantalajejaan yleisempi. Mesimarjaan verrattuna risteymä on kookkaampi ja kaikin puolin tukevampi, kukatkin ovat suuremmat. Risteymä kukkii oikein näyttävästi ruusunpunaisin kukin suonlaidoissa ja kosteissa metsissä, mutta marjoja siihen ei muodostu.


Lillukka * Rubus saxatilis

http://www.free-photos.biz/images/food/fruits/309_rubus_saxatilis.jpg

• Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
• Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Varret 2-vuotisia, kuolevat kukinnan jälkeen. Juurakollinen.
• Korkeus: 10–35 cm. Rönsyt jopa useita metriä pitkiä. Varsi karhea, harvakseen hentopiikkinen.
• Kukka: Teriö säteittäinen, valkeahko, terälehtiä tav. 5, kapeita, 3–5 mm pitkiä. Verholehtiä 5. Heteitä paljon. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto 3–15-kukkainen huiskilo.
• Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa sormilehdykkäinen, 3-lehdykkäinen. Lehdykät puikeita–soikeita, päätölehdykkä ruodillinen, sivulehdykät epäsymmetrisiä, kaikki lehdykät kaksoissahalaitaisia.
• Hedelmä: Kirkkaanpunainen, kiiltävä, hapahko kerrannaisluumarja.
• Kasvupaikka: Lehdot, tuoreet kangasmetsät, harjut, kallioiset ja kiviset rinnemetsät, niityt, pientareet.
• Kukinta: Kesäkuu.

Lillukan sukulaisiin kuuluu monia arvostettuja ja taloudellisesti tärkeitä marjakasveja. Lillukka marjoo usein niin niukasti, että harva vaivautuu keräämään marjoja, vaikka ne ovatkin mehukkaita ja raikkaan makuisia.
Metsän nisäkkäät ja linnut syövät marjoja ja levittävät kasvin siemeniä, mutta suvullinen lisääntyminen on silti harvinaista. Lillukka leviää kuitenkin erittäin tehokkaasti kasvullisesti: kasvin tyveltä kasvavat juurehtivat rönsyt ovat sanonnasta kuuluisia lillukanvarsia, joihin kulkija (tai puhuja) voi takertua. Yhdessä kesässä rönsy voi kasvaa jopa 3,5 metriä ja yhden yksilön rönsyjen yhteispituus voi olla jopa 40 metriä. Rönsyt juurtuvat loppukesästä ja tytäryksilöt itsenäistyvät, kun yhteys emokasviin katkeaa rönsyn lakastuessa.

Lillukka menestyy monenlaisissa kosteahkoissa ja vähintään keskiravinteisissa metsissä, sillä rönsyillään yksi kasviyksilö voi ylittää tai kiertää epäsuotuisat pienympäristöt. Lillukka hyötyy ihmisen toiminnasta, sillä harvennusten ja hakkuiden myötä valo lisääntyy, kasvustot tihenevät ja laajenevat sekä marjominen paranee.

Lillukka risteytyy himoitun lähisukulaisensa mesimarjan (R. arcticus) kanssa. Risteymä on aika lailla mesimarjan näköinen, mutta kasvaa rehevämmin ja kukkii koreammin – mutta marjoja kantamatta. Lillukan puolelta se on perinyt taipumuksen rönsyilyyn ja saattaa kasvuttomasti muodostaa laajoja kasvustoja.

Marjasein, murusein...

Jos kukkien määrästä mitään voi päätellä, niin tänä kesänä marjoja ja hedelmiä näyttäisi tulevan aika kivasti. Omenia, päärynöitä, kirsikoita ja luumuja.Viinimarjat tapansa mukaan jo notkuvat raakileista, punaiset, keltaiset ja mustat vadelmat on täynnänsä nuppuja, samoin mansikat ja viime vuonna istutetuissa pensasmustikoissakin on kukkia.

Alapuolella olevan kollaasin vasemmassa yläkulmassa on kuva tilaamistani mesimarjan taimista... mitä niistä sanoisin... no, en mitään. Muissa kuvissa on omia taimia, meidän maalta haettuja ja ruukkuihin väliaikaisti istutettuja. Nähtäväksi jää miten tässä kokeilussa käypi.

Tänä aamuna *

Toinen koristeomenista, joka on todella kovia kokenut, avasi kukkansa. Joka talvi on puput sitä kurittaneet vuodesta 2005 alkaen. Toissa talvena se sai kolauslumet niskaansa. Onneton omenapuu löytyi keväällä nurin kaatuneena, kaksi oksaa poikki ja juuret ylöspäin nurmikolta. Mie sen nostin ylös, istutin uudelleen ja sidoin sen haavat. Rakensin turvakehikon sen ympärille ja laitoin vielä tukevan puun sitä pitämään suorassa. Nyt se on toipunut ja kaunis kuin runo. Vain mitä?

Pioneista ensimmäinen avautui myös. Yksinkertainen kukka jonka nimeä en tiedä. Tietäisikö joku ja auttaisi tunnistamaan?

Ulla ja Heta viettävät lomapäiviään touhuten omiaan. Laitoin niille sulhasen kuvia ilostuttamaan ja munimisintoa lisäämään. Kukkakimppu on kiitos ensimmäisestä pesään putkahtaneesta munasta eiliseltä.

Kasvimaalla parhaiten kasvaa nyt sipulit!

Puuhamaan taimikasvattamossa on alkanut kukat kukkia myöskin odotellessaan varsinaisiin penkkeihin pääsyä. Kuuruoho yllätti aikaisella ja näyttävällä kukinnallaan. Niitä pitää laittaa lisää tänäkin kesänä ja varmistaa ensikesän kukinta.

Jatkoa...

...edelliseen postaukseen liittyen...

Valitsin penkkiin tarkoituksella kylmiä ja lämpimiä värejä. Lisäksi värejä joita en aikaisemmin olisi valinnut. Lopputulos on mielestäni varsin viehkeä ja mielenkiintoisempi, kuin jos kukat olisivat *sävy sävyyn* sommiteltuja.

Tulppaaneja ja tulppaaneja... ja vielä vähän lisää!

Tänä vuonna ensimmäisinä aloittivat maaliskuussa lumikellot ja krookukset, huhtikuussa posliinihyasintit, vuokot, kasvitieteelliset tulppaanit ja pikarilijat.

Valkoiset, huumaavasti iltaisin tuoksuvat narsissit useassa kohdassa, saivat pään aivan pyörryksiin jo toukokuun puolivälissä. Sekaan olin laittanut monikukkaisia keltaisia (ja unohtanut että niin olin tehnyt) ja ne kukkivat valkeiden jälkeen.

Sen jälkeen tulppaanilajikkeet, toinen toisensa perään, on aukaiseet nuppujaan ja mie olen ihan pyörryksissä näiden kanssa. Perennat vasta suunnittelee kukintaa ja mun puutarhani on kuin Eden!

*

Lemmikit on levinneet moneen paikkaan ja viime kesänä kylvämäni vaaleanpunaisetkin kukkivat aivan upeana pehkona.

Koska sanat eivät riitä kertomaan ja kuva kertoo kuitenkin enemmän kuin sata sanaa... olkaa hyvät, tässä nää mun ihanuudet kuvina:

  

Tässä ne mun kanaset nyt on! :)

Tämä kevät on erilainen :)

Erilainen siinä mielessä että en paljonkaan ole esikasvatukseen vielä mitään laittanut, niinkuin aikaisemmin jo kerroinkin. Erilainen siksi että kuisti on vieläkin ihan ennallaan, ei kevättä näkyvissä missään muodossa. Sairaslomat, reissuviikko ja siitä toipuminen on laittanut mun aikataulun ihan sekaisin.
Pelakuut on kaikki vielä sisällä, hyvässä kasvussa kuitenkin. Eilaista on sekin että nyt on yksi ikkunalauta täynnänsä Amarylliksiä. Niistä on kasvanut jo kauniita ja vehreitä.
Kuisti jolla viime keväänä taimia kasvatin, on nyt täynnänsä paneleita ja lautoja ja työkaluja.
Tämmöistä tänä vuonna, ensi vuonna ehkä jälleen erilaista.

Puutarhassa kukkii nyt paljon, paljon narsisseja ja lisää niitä varmasti laitan, sillä näyttävät viihtyvän hyvin eikä myyrätkään niitä syö. Posliinihyasintit on uusia, tykkään niistä kovasti. Lisäksi kasvitieteelliset tulppaanit jo kukkivat osa ihan täpöillä, toiset vasta aloittelee.

Jotain on toki jo tehtykin. Kesäkanojen pikkuhuvila on nyt tuossa vaiheessa eli luukut, ikkuna, katto ja listat puuttuu. Siihen eteen tulee vielä häkki ulkoilua varten.

Lomamatkasta sen verran että kevät siellä oli reilun kuukauden edellä meitä. Kukkivia puita ja jo jonkin verran kukkiakin oli näkyvissä. Siemeniä, sipuleita ja muutaman daalian juurakon toin mukanani. :)

Hitaasti mutta varmasti...

... etenee kevään tulo.

Viime vuonna 10. huhtikuuta oli lunta selvästi enemmän kuin tänä keväänä. Kaksi viikkoa myöhemmin kaikki oli sulanut, kasvit näyttivät kasvavan aivan kohinalla ja oli niin lämmintä, että maalasin kaikki ulkokalusteet. :)

Tänään pitäisi olla jo lämpöisempää, vaikkei vielä siltä näytä... toivossa eletään ja odotellaan... malttamattomana. :)

Nämäkin kuvat viime keväältä.

Kevätfiiliksiä

Lunta on täällä kaakonkulmalla vielä aikas paljon. Kovasti kasvihuone vetää puoleensa ja ihana siellä on haaveilla lämpöisistä päivistä, joita jo ehkä ensi viikolla alkaisi olla.

Lumikellot ne kukkivat heti kun nuppi lumen alta pilkotti. Nyt tuo penkki on jo kokonaan sula, muutama päivä sitten vielä aivan lumen peitossa.

Toisen penkin reunasta putkahti hirmu suma tulppaaneja. Kummallista sinänsä sillä mitään muistikuvaa ei mulla ole että olisin siihen mitään laittanut. Jännittävä nähdä minkämoisia niistä tulee, jospas sitten muistaisin miten ne tuohon on joutuneet. :)