Kuritonta menoa!

Puutarhassa kaikki on riehaantuneet semmoiseen kasvuun etten saa siellä enää mitään kuria aikaiseksi. Ennätyspituuksia ja -leveyksiä mittaillaan lähes joka päivä. Miehen Äidin ojanpenkalta talteen kaivamista Lehtosinilatvoista toinen olikin valkoinen. Soma sattuma, sekin on kasvanut jo melkoiseksi pehkoksi.

Unikoita tulee enemmän kuin koskaan. Rakastan niitä(kin) ja olen iloinen että ovat lisääntyneet kaikissa paikoissa johon olen niitä istutellut. 

Puuhamaan lastentarhassa, elikkäs vanhan kasvimaan lavassa, on viime vuonna kylvämäni Kaunokaiset varttuneet suuriksi ja kauniiksi. Niitä olen istutellut jo muuallekin...

... mm. kasvimaan "portin" pieliin. Kirsikasta katkotuista versoista tein kaaren, jossa kasvaa Villiviiniä.

Kasvimaa alkaa muistuttaa kukkamaata päivä päivältä enemmän. Nyt siellä kasvaa akileijoja, lemmikkejä, lupiineja, vuorikaunokkia, värililjoja, kultapalloa, imikkää.. Sormustinkukat valloittivat lupaa kysymättä yhden penkin kokonaan. No, mitäs niitä siitä siirtämään, kun melkeinpä riviin asettuivat. Siellä on oikeaa kasvupaikkaa odottelemassa viime vuotiset amppelimansikat, muutama syksyllä alesta ostettu viinirypäleköynnös, villiviiniä ja sekalainen kokoelma muita kasveja.

Samassa penkissä, sulassa sovussa villiviini ja viimevuotisia porkkanoita, jotka olivat syksyllä piiloutuneet näkymättömiin. Niiden annan kukkia ja kerään siemenet talteen. Osa siemenistä on itänyt vasta tänä keväänä eli vähän tulee porkkanasatoakin ilman kylvämistä.

Varsinaisesti kasvimaalle kuuluvaa siellä on parsat ja sipulit. Valko- ja ruohosipulit on hienossa kasvussa, punasipulit käy naakat nyhtämässä vähän väliä ylös joten ne hiukan kituvat.

Hei ja yrttejähän on sillä myöskin! Tosin, ne kasvavat laventelia lukuunottamatta itse valitsemissaan paikoissa, eivät suinkaan siellä mihin ne aikaisempina vuosina olen istuttenut tai kylvänyt.

Kuritonta menoa sanoisin!