sunnuntai 24. lokakuuta 2010

En ole unohtanut...

... vaikka aika kauan tässä on jo vierähtänyt aikaa.
Nimittäin siitä kun sain Tuija K:lta kauniin tunnustuksen.
Silloin oli vähän sanat hukassa, Pikku Koira oli juuri lähtenyt Sateenkaarisillalle ja olin väsynyt töistä ja surullinenkin.

Paljon ihania postauksia jäi tuolloin lukematta ja olenkin nyt lukenut monia blogeja näin viiveellä. Kommentoiminen on ollut vähäistä juuri siksi ja osittain sen takia ettei bloggeri ole toiminut niinkuin pitäisi.

Kauniita blogeja on kovin paljon, minunkin suosikkilistallani niitä on jo vissiin muutama kymmenen. :) Olen taas vähän tuhma enkä nimeä tässä ketään erikseen.
Kaikki blogiystäväni ovat tämän ansainneet.

1 kommentti:

  1. Senkin tuhmeliini...!

    ;=) hyvä, että nyt taitaa olla jo suru helpottamssa, pienen rakkaan koiraystävän poismenon takia. Kyllä se aina oman aikansa ottaa, itse jo neljä haudanneena tiedän. Koiran on niin rakas ystävä.
    Vaikka tällä hetkellä Väinö ottaa pattiin, se on liian rakkauden nälkäinen...

    VastaaPoista