Joku saattaa muistaa kun viime syksynä kirjoitin kurittomista amarylliksistäni, jotka eivät suostuneet käymään lepäämään.
Ne vain viheriöi ja kasvoi, vaikkei vettäkään saaneet moniin viikkoihin.
Lopulta erään ammattilaisen neuvomana leikkasin marraskuussa kaikki lehdet pois ja laitoin ne puulaatikkoon viileään. Siellä ne on uinuneet Ruususen satavuotista unta... viime viikkoon asti. Nupun- ja lehdenalkuja on nyt näkyvissä.
Voi onnen päivää! Ne siis kuitenkin tahtoivat vain palata oikeaan, luonnolliseen rytmiinsä.
Viime jouluksi laittamani uusi, pieni/monikukkainen kaunokainen kukkii edelleen. Se on kukkinut lakkaamatta koko ajan.
Tänä keväänä meillä siis kukkivat amaryllikset.
Ne ihanaiset, itsepäiset, sitkeät ja päättäväiset rinsessat, jotka eivät enää tahtoneet olla joulukkia. :)
Huom.lisäys! Tässä vielä linkki vanhaan postaukseeni jos joku tahtoo lukea näistä mun rylliksitä lisää: