Aurinkopäivän touhuja

 

Ensimmäinen kasvihuonepäivä. :)

Suurimman osan sain jo siivottua ja suuremman pöydän paikoilleen. Vanhan ruokapöydän päällystin vessan ruusutapetin jämillä ja lakkasin venelakalla päälle. Nyt on tilaa tehdä ja tuunata.

 

 

Omenan, kirsikan ja maarianangervon oksia maljakossa odottamassa kukkaan puhkemista kasvarin lämmössä.

 

Kanaset touhuilivat omiaan. Silminnähden onnellisina ne söivät kilpaa matoja, joita kaivoivat niin että multa vain lensi, ottivat aurinkoa ja kylpivät iltapäivän auringon paisteessa.

 

Kolme munaakin on jo saatu eli kaikki tekivät hommansa. Pikku kanalan lattiaa peittää heinät kun olkia ei saatu. Kurkin kanalaan luukun kautta ja voi mikä ihana kuivan heinän tuoksu lämpöisessä mökissä olikaan! :)

Muuttolintuja

Muuttolintujen tapaan kotiin palasivat myös Heta ja Ulla Kananen. He toivat tullessaan nyt myös pikkusiskonsa Ulpukan. Jotta kaikki olisi täydellistä, ja pienessä kanalassamme vallitsisi harmonia, mukaan lähti myös upea kukko-poika Hermanni. Ulpukka ensi esittelyssä poseerasi enimmäkseen peppu kameraan päin. :)

 

Tässä vielä muutama kuva viime kesältä.

 

Ja taas se pääsi yllättämään! :)

Kevättä on odotettu aivan hirmuisesti. Aamu toisensa perään on vilkaisu lämpömittariin saanut suupielet kääntymään alaspäin ja huokaisemaan syvään. Muutaman päivän vesisade toi jo tuoksuja tullessaan ja sitten yhtenä aamuna... linnut olivat palanneet lahdelle, ilma oli täynnänsä niiden laulua, ihanaakin ihanaa tuoksua ja lumet lähes kadonneet. Kevät on tullut!

 

 

Ensimmäinen kierros kameran kanssa puutarhan ympäri ja tietenkin ensin kasvi/yrtti/kukkamaalle. Laventelit on talvehtineet hienosti. Kaikki muutkin olivat hengissä ja varsin hyvältä näytti.

 

 

Japanin ruttojuuri, joka odottelee yhdessä penkissä lopullista paikkaansa, kukkii nyt ensimmäisen kerran. Kiitos Irenelle Vironperälle. :)

 

Itsekseen ilmestyi sinne myös yksinäinen lumikello. Syksyllä siirtelin kasveja paikasta toiseen terassityömaan tieltä ja tämä joutui vahingossa mullan mukana kasvimaan syrjään.

 

Mun Jouluruusuni, siemenestä kasvanut pienokainen. Turvassa häkissään ja elossa!

 

Mitään en vielä pääse tekemään ulkona. Monta viikkoa kestänyt köhä jalostui keuhkoputkentulehdukseksi, ja olen saikulla muutaman päivän. Mutta sitten alkaa mun kesäloma part. 1, eikä pahat akatkaan estä mua työntämästä käsiäni multaan. :)

Sisällä kukkii oranssi joulukaktus nyt uudelleen. Kuva ei tee oikeutta sen hienoille väreille, pinkin, valkoisen ja oranssin yhdistelmälle.

Missä mennään..? :)

 

Latva-artisokat itivät erittäinkin hyvin.

Topakat pikkutaimet näyttävät vahvoilta ja kasvavat kovaa vauhtia.

 

Hyasinttipapuja kylvin kuusi kappaletta (onneksi tilasin kaksi pussia) joista puolet mätääntyi. Kolme kaunista taimea kurkottelee kilpaa kohti valoa.

 

Kirsikkatomaatit on kaikki ihan ruipeloita ja surkeita. Saa nähdä tuleeko näistä yhtikäs mitään. Koulimispuuhiin alkaa olla jo kiire (yöks, siitä en tykkää).

 

Kaksi vuotta sitten juurruttamani pistokkaat, joista pikku pelapuita kasvatan, näyttävät nyt tältä.

Yksi niistä kuoli ekan talven aikana.

Eri lajien kasvutapojen erilaisuus korostuu tässä.

 

Multaan piilotteituina nyt:

 

* sikurit

*koristekaaleja kahta lajia

Edelliseen postaukseen liittyen...

*Laventelituoksukka*

 

Omatekemä on vähän laiha :)

 

 

Linkissä Fairegarden blogin ohje:

 

How-to-make-lavender-wands/

 

Ihanainen *Laventeli*

Koska Laventeli tuntuu kiinnostavan, ja itsekin sitä suorastaan rakastan, postailen siitä vielä uudelleen.

 

 

Laventelia voit lisätä siis myös pistokkaista. Aikaisin keväällä katkotut, jo puutuneet, noin 10cm oksanpätkät pistelin ensin kuistilla ruukkuihin. Ne kasvattavat juuria lehtihangan kohdalta eli varmista, että ainakin yksi tulee mullan alle. Alla olevassa kuvassa on jo heinäkuu. Paljon eivät ole kasvaneet vielä tässä vaiheessa. Annoin niiden rauhassa juurtua syksyyn asti ruukuissa ja sitten istutin ne yrttimaan reunaan.

 

 

Mun vanhimmat Laventelit on kasvaneet puutarhassa jo monta vuotta. Kylvin ne aikanaan kasvimaan laitaan tuntematta kasvia juuri ollenkaan. Siellä ne kituivat pari kesää kunnes siirsin ne Ruusutarhan valmistuttua ruusujen seuraksi. Eikä ainoastaan seuraneidin hommaan, vaan myös kirvoja  karkoittamaan. Paitsi että ne on aika hyvin hommansa hoitaneet, ne näyttävät kauniilta ruusujen kanssa yhdessä. Näissä kuvissa Ruusutarhan Laventelit. :)

 

 

 

Tässä vielä yksi Laventelijuttu vuodelta 2010.

 

 

 

Nuppuja, nuppuja...

Pelargoniat kasvavat jo kohisten ja kasvattelevat suloisia nuppusia kilpaa Kiinanruusun kanssa. Joitakin kukkia on jopa jo auennut. Viime talven kaikki palakuut viettivät siis ikkunoilla ja osa pysyi aivan vehreänä koko talven, osa kävi nukkumaan. Samanlaisilta näyttävät nyt jo melkein kaikki kuitenkin ja vain muutama näivettyi pois.

 

 

Jo monta vuotta sitten joulukukkana meille muuttanut Tulilatva kasvattelee myös reippaasti nuppujaan ja on jo kuukauden verran keikistellyt auenneillakin kukilla. Laitoin sen amppeliin, sillä oksat on jo niin pitkät ettei se tahdo pysyä pystyssä. Roikkumaan päästyään se onkin leväyttänyt oksat hillittömästi joka suuntaa. :D

Kertaalleen olen sen jo "nuorentanut", eli kun oksat alkoivat kaljuuntua juuresta, katkaisin kaikki ja juurrutin mullassa uudelleen. Nyt se näyttää tekevän enemmän kukkia kuin koskaan aikaisemmin.

 

 

Joulukaktukset aloittelevat toista kukintaansa, mutta sen sijaan Pääsiäiskaktukset eivat aio kukkia ollenkaan. Ne vaan kasvattaa uusia lehtiä mahdotonta vauhtia. Hyvä niin. Ehkä ne sitten kukkivat ensi vuonna sitäkin enemmän.

 

 

Laventelit alkavat jo pilkistellä hengen alta. Jospas jo tänään muistaisin hakea pistokkaita juurtumaan. :)