Se on Ukkomansikka, Fragaria moschata :)
Tällaista tietoa kopioin sivulta
http://www.yrttitarha.com/ josta myös piirroskuva.
Ukkomansikka on 1800-luvulla viljelty mansikkalaji, jolla emi- ja hedekukat ovat eri yksilöissä. Sitä kasvaa edelleen vakiintuneena karkulaisena Suomen etelä- ja keskiosissa; aivan etelässä se on jopa yleinen.
Minä löysin taimet retkeillessäni poikani kanssa paikasta, jossa oli ollut vuosikymmeniä aikaismmin asutusta. En silloin ollut kuullutkaan Ukkomansikasta ja luulinkin niitä tavallisiksi puutarhamansikan taimiksi. Ne olivat kukassa ja kuivassa paikassa kasvaessaan, matalia eivätkä eronneet tavallisista mitenkään.
Kaivelin niitä sormin irti maasta ja vein taskussa kotiin. Siellä istutin ne vanhaan kurkkulavaan joka lapseni oli minulle aikaisemmin rakentanut. Kukat kuivuivat ja luulin sen tietenkin johtuvan siirtämisestä. Rönsyjä ne kasvattivat paljon pehmeään maahan päästyään ja seuraavana kesänä niitä oli jo paljon enemmän.
Kun kukinta aika tuli, ne kasvattivat pitkät, 20 senttiset kukkavarret ja suuuuuret kukat. Vein näytteen läheiseen puutarhamyymälään jossa myyjä tunnisti sen Ukkomansikaksi. Marjoja en siis saisi niistä mutta koska kukinta oli huisin kaunis, jätin ne kasvamaan ja lisääntymään.
Monta, monta vuotta myöhemmin, kun olin jo muuttanut tänne, käydessäni vanhassa kodissa, otin sieltä kymmenen taimea mukaani. Samalla tavalla taas näppineni ne kaiversin mutta nyt laitoin sentään muovikassiin taimet.
Ajattelin että ne olisivat ihana muisto lapsen kanssa tehdystä löytöretkestä. (löysimme monilla retkillämme paljon muutakin mm. metsäruusuja ja juhannusruusuja, metsäorvokkeja ja erilaisia kalliokasveja joita sitten kannoimme kotiin)
Uudessa kodissaan taimet istutin omaan penkkiinsä puutarhan reunalle.
Kun syksyllä huomasin muutaman pienen marjan, oli ihmetys suuri. Aloin tarkemmin tutkia ympäristöä ja mitä löysinkään! Omenapuun alla, ihan rungon vieressä jonne ei ruohonleikkuri ylettänyt, oli muutamia mansikantaimia jotka eivät olleet ahomansikoita. :D
Voi onnenpäivää! Prinsessani oli löytäneet prinssinsä! Kiireesti siirsin turvaan samaan penkkiin taimia puun alta.
Toissa kesänä piti penkki raivata ruusuille ja kaivoin taimet ylös. Istutin ne uuden kukkapenkin reunaan riviksi. Viime kesnä olikin sitten koko penkki tupaten täynnä mansikkaa. Ihmettelen että monessa lähteessä josta tietoja siitä olen etsinyt, sanotaan ukkomansikan olevan niukkarönsyinen. Kattia kanssa! Se leviää kuin herhiläinen ellei pidä varaansa!
Niinkuin kuvastakin näkyy, nyt sain niistä myös marjoja. Sanomattakin lienee selvää, että minun suussani ne maistuivat taivaallisilta. Niinkuin latinankielinen nimensä, Fragaria moschata, viittaakin (eng. Musk Strawberry, Myski mansikka) maku on hienoisesti "myskinen". Toiset eivät ollenkaan ymmärrä miksi niin niiden kanssa hörhöilen... ei väliä. Minulle ne ovat kuin terveisiä jostain näkymättömästä keijujen ja luonnonhenkien maailmasta, kiitoksia siitä että olen niitä mukanani kuljetellut ja auttanut niitä löytämään "puoliskonsa".
Ehkäpä minä ne näenkin suurempina ja mehukkaampina kuin mitä ovatkaan.... ainakin jos jotain voi päätellä mieheni ilmeestä kun houkuttelin häntä maistamaan niitä. :))
Mary Barkerin, Strawberry Fairy
