Houkuttelin tuon kultani tekemään testin myös ja vastaus oli Iiris... :)

You Are an Iris

"You are a very sensual person. You like to experience all the sights, smells, tastes and textures the world has to offer. Ordinary be damned, because you want to do it all."

...be damned... hih... kyllä hän vähän sellainen *kaikki tai ei mitään* -mies on... ja very sensual... veeery sensual... :))

You Are an Echinacea
"You are a health conscious person, both your health and the health of others. You know all about the health benefits and dangers of the world around you."

No joo, on kuitenkin eri asia tietää, kuin että toimisi sen tietonsa mukaan.. :)

Olin muuten jo ennen testiä aikonut tänä vuonna kasvattaa juuri noita. Ihana uutuus laji on Echinacea purpurea ´Double Decker´ jossa kukka on kahdessa kerroksessa. Kuva on Korpikangas Siemenen sivulta. Sieltä olen tilannut jo useana vuonna ja heidän luettelonsa nuhjaantuu innosta hikisissä käppösissä keväisin jo hyvissä ajoin ennenkuin kasvukausi on edes aluillaan.

Ja sitten vielä se "taiteilijan" näkemys hoitavasta kasvista nimeltä Punahattu.

Vaikeaa pysyä aiheessa...

.. siis keskittyä vain johonkin yhteen ainoaan asiaa. Jostain syystä pitää olla aina monta hommaa meneillään, monta ideaa kehiteltävänä, tehdä yhtä hommaa ja ajatella toista.. kuullostaako kenestäkään tutulta? Jonkinlainen oireyhtymä kai tämäkin. Tälläkin hetkellä pitäisi lukea anatomian tenttiin ja mitä teenkään..?

Puutarha/kukkablogi kun tämä kuitenkin on olevinaan, niin heppoista aasinsiltaa käyttäen (tuota rönsyliljaa seinällä 45v. vuoden takaa), voin laittaa tähän kuvan siskoistani. Kiitokset veikalle kuvasta ja haliterveiset koko sisarusparvelle! :)

Taiteilija...?

En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään erityisen lahjakkaana tässä kuvien tekemisessä, piirtämisessä tai maalaamisessa. Taiteilijaksi en tohtisi itseäni kutsua missään tapauksessa.

Kuvankäsittelyohjelmalla aikaansaadut "teokset" ovat jotain ihan muuta kuin taidetta, eivätkä minun mielestäni vaadi muuta kuin että hiirikäsi toimii ja että koneessa on jonkinlainen alan ohjelma.

Niinpä en voinutkaan olla ääneen ihmettelemättä, kun Internetin Ihmeellisessä maailmassa seikkaillessani, osuin vahingossa jollekin jenkkisivulle jossa kerrottiin eri taiteilijoiden töistä.

Siinä esiteltiin naistaiteilija, joka (vapaasti käännettynä) aloittaa teoksensa puutarhassaan kasvattamalla kukkia. Sitten hän kuvaa ne, tarkasti parhaaseen mahdolliseen kuvausaikaan, rajaa kuvat ja muokkaa niistä sitten kukkamandaloita. Sitten seurasi vielä suuremmoinen ylistys niistä teoksista.


Voi jee sentään!!! Tuolla kriteerillähän minäkin olen taiteilija. Kasvatan kukkia, kuvaan niitä. Rajailen kuvia ja kliks... kuvankäsittelyohjelmassa klikkaan kohdasta kaleidoskooppi!

Kuvien kauneutta en kiistä. Kauniitahan ne ovat, katsoi sitten miltä kantilta hyvänsä.
Se kauneus, täydellisyys ja virheettömyys on kuitenkin Luojan luomaa. Suuren Taiteilijan, joka ei pyyhekumia eikä tärpätti rättejä tarvinnut, vaan kerta sipaisulla sai aikaan täydellistä jälkeä. :)

Tammikuun 17. päivä... ulkona märkää ja pimeää, talvesta ei tietoakaan. On sadellut vettä, suuria räntä riekaleita ja tihkuttanut ihan muuten vaan epämääräisiä hitukoita.


Puutarhakansioiden selaaminen auttaa vähän, aurinkoiset kuvat ja energiset värit välittävät aavistuksen kesästä ja toivosta että tämä pimeys kuitenkin joskus loppuu.



Viime kesänä kasvatin jättiläisauringonkukkia. Ja niin uskomatonta kuin voikin olla, en muistanut juuri niistä kuvaa ottaa. Ne kasvoivat huikeat liki neljä metriä pitkiksi (suurimmat) ja parhaimmassa oli nuppuja ja kukkia yhtäaikaa yhteensä 23kpl. Varretkin olivat reilusti ranteeni paksuisia. Kun ajattelee kuinka mitättömän pieni sen siemen on ja mitä siitä tulee yhden kasvukauden aikana, ei voi kuin ihmetellä. Sitä voisi sanoa jo luomumikrosiruksi.

Kuva on siemenluettelosta. Oikeestikin niistä tuli tuommoisia. Lehdet jäivät vähän pienemmiksi ja nekin etanat söivät niin reikäisiksi, että muistuttivat "pitsilehtiä".

Auringonkukissa on iloenergiaa huikeasti!

“”Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times.”
“”Eli palkinnon voi jakaa eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogeista saat hyvää mieltä ja inspiraatiota sekä saavat sinut onnelliseksi täällä Blogistaniassa. Ilmoita heille kommentilla, palkinnosta, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu myös siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja.”"
You make my day..... :)

Kiitos menninkäistenäidille kukista. Ojentaisin sinulle kimpun myös, minäkin päivittäin kurkistelen sinun blogiisi.

Sateenkaaren alla :)

Puutarhaunelmia

Aikaistahan tämä on, tiedän. Siltikään en voi olla unelmoimatta jo keväästä, sen tuoksuista ja väreistä. Väreistä, joista yksi on ehdottomasti vaaleanpunainen, vaikka ihan sen värisiä aikaisia kevätkukkia löytyykin aika vähän.
Meillä on kaksi koristeomenapuuta joissa on punaiset kukat, toinen vaalea ja toinen tumma. Vaaleampi kukkii jo toukokuun puolella yhtäaikaa hennon vaaleanpunaisen tuomeni kanssa. En ollut uskoa silmiäni kun ensimmäisen kerran se tuomi avasi nuppunsa. Ja ellei vieressä olisi ollut toinen jonka kukat olivat puhtaan valkoiset, en olisi ehkä edes huomannut kukkien poikkeavaa sävyä. Erikoinen väri sai minut kiertelemään naapurustossa etsien Purppuratuomea, josta olin lukenut. Ja löytyihän se tuosta vähän matkan päästä. Mielikuvittelin siis että Valkoinen Pihatuomeni ja Purppurainen olisivat kenties risteytyneet ja kehittelin päässäni kauniin sadun siitä kuinka se tapahtui.... :)

Kevätmyrsky kaatoi yhden rungoista ja minä itkin ihan oikeesti kun kävin hyvästelemässä sen ja painoin kasvoni sen tuoksuviin oksiin. Meidän pojat lastasivat koko ihanuuden peräkärrille ja veivät pois... Onneksi osa siitä jäi pystyyn ja nyt kun se on jo kaksi kesää toipunut, alkaa tyhjä kohta näyttää jo hyvältä.

     

Tänään ei sada yhtään niin paljon kuin eilen...

... lohdullista. Lumet menivät menojaan, hyvä että otin kuvia että ehtii hiukan kauemmin niitä ripsuja ihailemaan. Ottaisinkohan kameran ja lähtisin tekemään kuvatutkielmaa eri harmaan sävyistä? Harmaa on kyllä kaunis väri. Ja lämmin. Jos ajattelee vaikkapa harmaita villasukkia niin eihän voi muuta kuin lämpöisiä ajatuksia tuntea.
Positiivinen elämänasenne on lahja jota voi myös opetella. Lahja on myöskin kaunis lauluääni. Sitä(kään) lahjaa ei minulla ole ja unelman sen oppimisesta olen jo unohtanut.
Toisin on siskonpoikani joka tämän lahjan on saanut... Vai mitä? Ja kaikki sisarukseni on saaneet Lahjaksi kauniita lapsia... aika monta! :)

http://www.ensiomusic.com/apkarvonen/

Kaunista ja surullista...

Kaikenlaisia kuvia...

Olen melkein aina harrastanut jonkinlaisten kuvien tekoa. Tuuriluontoisesti on innostus kohdistunut milloin lyijykynällä tekemiseen, akvarelleihin tai oljyväreihin. Valokuvaus sai digikameran myötä ihan uudet ulottuvuudet ja onnistuminen niissä helppouden (ja kuvankäsittely ohjelman) takia innosti jatkamaan ja opiskelemaan lisää. Kyyhkyt olen piirtänyt v.-85 suuresti ihailemani Ferdinant von Wrightin maalausta *Sepelkyyhkypari* mallina käyttäen. Tässä se on saanut vielä "kangaspinnan" ja kehykset Paint Shop-ohjelmalla.

Kaiketi omaan jonkinlaisen *kuvasilmän*, vai miksi sitä kutsuisinkaan... kun kaiken muistan ja näen *kuvina*. Sitä on vaikea selittää.

Puutarhaani rakennan pala palalta myös (ja jo suunnitteluvaiheessa *näen* millainen se on valmiina). Siinä on eri osia, mm. Ruusutarha, Rodotarha, Marjatarha, Keittiöpuutarha, Pikkuympyrä ja Siirilä. Siirilässä, talon länsipäässä, kasvaa erilaisia angervoja. Pikkuympyrä on puutarhan keskikohta. Siinä seistä töröttää myös mieheni ilo ja ylpeys, 24m korkea radiomasto. Haminassa kun ollaan, nimi oli luonnollinen valinta. :) Ympyrästä haarautuu polut Marja- ja Ruusutarhaan sekä Lammen rantaan.

Rodotarha alkaa ihan ympyrän reunalta, samoin kuin ihan alkuvaiheessa oleva Pionitarha. Rodoja on vasta seitsemän ja pikku pioneja kuusi.

Voi, miten kovasti odotan että tulee kevät ja pääsen jatkamaan hommia tuolla Ihmemaassani... ja kuvaamaan sitä, luonnollisesti. :)

Ja tämäkin tarina on tosi...

Satulammen Mikko

On satulampeeni muuttanut sammakko,
sen nimeksi annoin Mikko.
Se näyttää siltä kuin nauraisi ain,
ja hirveesti kyllä säikähdin vain,
kun sen ensi kerran tapasin.

Se väijyi alla vesikasvin lehden,
siitä sitten komean loikan tehden,
molskahti alle pinnan.

Suorastaan ylpeys röyhisti rinnan,
kun sorjin säärin se tyyliään näytti
ja kaiken charminsa varmaankin käytti,
että näyttäisi prinssiltä sadun.

En suukkoa sille kuitenkaan,
sortunut minä antamaan, mulla kun prinssi on jo oma.
En, vaikka Mikko onkin aika soma ja selvästi sulhasainesta.

Ken prinssiä etsii tai muuten vaan,
voi lähteä lammellein tulemaan.
Kerron tarinan Mikon, sen sammakon.
Sen jonka koti mun lampeni on...

Eräänä aamuna tosi aikaisin...

Ullakkokamarini ikkunasta
katsahdin ulos ja mitä mä näin...
Aurinko pilkisti raosta pilven,
sateenkaarta ihailemaan jäin.

Lensi pääskyset huikean korkealla,
joutsenet rannalla lauloi lauluaan.
Tuuli hiljaa leyhytti oksia puiden,
kuin morsian valkeita helmojaan.

Virvatuletko loistavat rannassa,
vai keijutko tanssivat tanssiaan siellä?
Niin hiljaista on nyt kaikkialla,
vain lokit kulkevat pihatiellä..

Kerran kesällä 2005...

Yöperho

Katseli, arvioi tarhuri,
pihalla keinuansa.
Kovin kulunut oli ja suttuinen,
se väriä kaipasi pintahansa.

Värin valitsi kannesta sinisen taivaan,
se kauniilta näyttäisi kyllä.
Siinä uinuessa ajatukset lentäisivät,
vaik eivät ihan sinne kannelle yllä.

Oli piilossa yöperho alla keinun,
nukkui siellä se päiväuntaan.
Ei arvannut vaaraa tietenkään,
suti maalarin läheni sen suuntaan.

Osui maaliin sen siivet, voi surkeaa,
ei päässyt enää se lentoon.
Tarttui voimilla viimeisillään,
pikkuiseen heinään hentoon.

Katsella kärsimystä perhon pienen,
ei kestänyt tarhuri tuo.
Päälle sen astui ja lausahti,
*Perho pienoinen, anteeksi minulle suo.*

Kohtalo vaatimattoman, harmaan perhosen,
puutarhurin sydäntä riipi.
*Älä sure, sielu pikkuisen perhosen,
olit hetken sä Sinisiipi.*

Pimeääkö?

Ei toki. Tällä hetkellä taivaalla näkyy sekä Kuu että Aurinko ja jos oikein hyvään kohtaan sattuu niin Venuskin pikkuisen pilkistää. Illan hämärissä Mars näyttäytyy kauniin punaisena. Tarkemmin näitä voi katsella täällä jos kiinnostaa.

Hämärän huoneen verhon raosta kurkisti Aurinko sisään tänä aamuna ja sytytti kukkani loistamaan tulenhehkuisena.

Nostalgissa tunnelmissa

Kun minä olin pieni, äitini kasvatti myös paljon kukkia, niin puutarhassa kuin ikkunoillakin.
Kaivelin muistini sokkeloista muutamia joiden muistan lapsuuteni ikkunoilla kasvaneen. Nimet olivat varmastikin usein ihan oma keksimiä, niinkuin Unelma joka oli minusta ihanan pehmeä siliteltävä. Koristepaprikaan kiellettiin ehdottomasti koskemasta, etenkin siemeniin, ja minä tietenkin tein juuri niin. Voi sitä itkua ja kirvelyä! Ja kuinka monesti oli pikkuissa sormissa piikkejä Wanhanpojan poikasista jotka näyttivät ihan pehmeiltä? Onnenapilan ja Begonian kukat maistuivat suolaisilta (?) ja kiinanruusun kukka oli kauneinta mitä tiesin.

Kasvit sisällä...

... vaatisivat huomiotani. Tuskastuttaa, kun kaikkia ei saa tarpeeksi valoisaan paikkaan, kun jollain on kuuma ja jollain toisella kylmä. Yksi murjottaa ja toinen pudottelee mielenosoituksellisesti lehtiään kun joutui siirtymään. Onneksi on aina joku kilttikin ja vähään tyytyväinen joka ilahduttaa emäntäänsä. Kaksi (kymmenestä) Santustani alkoi kukkia jouluviikolla. Ja Kolibrinkukka pukkasi kaksi uutta lehteä samaan aikaan kun vieressä oleileva Amatsoninlilja kellastutti yhden. Jostain käsittämättömästä syystä se on päättänyt että kolme lehteä on sen ehdoton maksimi. Se kyllä tekee uuden lehden (heh, kaksi kertaa vuodessa) mutta kun lehti alkaa olla täyskasvuinen, alkaa vanhin kellastua. Tätä samaa ritiratia se on noudattanut jo kolme vuotta.

Kunpa kuluisi nopsaan aika tuonne huhtikuulle ja saisin osan purkkiasukkaista kuisteille. Nyt kun pelargoniatkin ovat sisällä, niin ruukkuja (ja kukkiakin siis) on yhteensä 50. Kuullostaa paljolta, mutta ei oikeastaan ole. Jonkinlainen kukkasokeus ilmeisesti minulla. :)

Se sokeus yllättää helposti tuolla puutarhassakin. Kun mikään ei ole liikaa eikä edes oikein tarpeeksi. Kun haluaa vielä sitä ja tätä ja muutaman tuollaisen ja pari tämmöistä... Kuullostaako tutulta? Lopulta sitten (joka vuosi) joutuu antamaan itselleen porttikiellon niin puutarhamyymälöihin kuin torillekin.

tänään...

Aurinko paistaa! Ja ripaus luntakin maassa. Maailma näyttää valoisalta ja kauniilta. Tänään on suunnitelmissa mennä tarkastuskierrokselle Puutarhaan. Moneen aikaan en ole siellä käynyt joko pimeyden tai vesisateen takia, mutta tänään näyttää hyvältä.

Riitta, minun ensimmäinen kommentoinut vieraani, kiitos käynnistä! ;)
Vastauksena kysymykseesi... kyllä niitä siellä on, piilossa vain.