Syksyn satoa

 Keltavadelma innostui kasvattamaan marjat myös tämän vuoden versoihin. Useinhan se on ehtinyt tehdä paljon raakileita uusiin oksiin, mutta eivät ole ehtineet kypsyä. Tänä vuonna marjat kasvoivat mielettömän suuriksi ja makeiksi vielä näin myöhään syksyllä. Poikkeuksellinen on tämä mennyt kesä ollut, kypsyiväthän karhunvatukatkin kuukautta aikaisemmin kuin menneinä kesinä. Sekin teki uusiin versoihin kukat mutta leikkasin ne poikki, niistä ei marjoja olisi ehtinyt tulla.

 

 

 

Syksyä ja sen raikasta tuoksua tekee mieli tuoda myös sisälle. Asetelmia sammaleista ja muista ihanuuksista tein siskon kanssa koko päivän. Kuvia niistä laitan tuunailublogiin vielä lisää. :)

 

 

Hedelmien tuoksua ja sateen ropinaa

Sanotaan että kauneus on katsojan silmissä.

Niin varmasti voi sanoa myös syksystä... syksyn ihanuus on katsojan silmissä, sydämessä, ajatuksissa. Kauniiksi sen tekee pyrkimys elää tässä hetkessä, nähdä, haistaa, maistaa ja tuntea vuodenaika, joka kypsyttää kesän ja valmistaa luontoa tulevaan talveen.

Ei vielä ole tarpeen tuskailla kylmää sadetta, pimeyttä, kastuneita kenkiä ja vuotavaa nenää. Ei varsinkaan kun suureen osaan syksyn ankeudesta pystyy itse vaikuttamaan. Kunnon sadevaatteet, villasukat ja iloinen mieli, kynttilöiden valo ja hyvä kirja karkoittavat pahimmatkin puhurit ja vilunväreet.

Sateisena vapaapäivänä kuvasin rakasta puutarhaani, keräilin satoa ja hengitin syvään sen täyteteläistä tuoksua. Sen jälkeen tein hyvää ruokaa, ja katoin pöydän kauniiksi. Koristelin sen kukilla ja hedelmillä ja kiitin Äiti Maata kaikesta siitä runsaudesta, jota se meille tarjoilee.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syyskuu alkoi :)

Elokuu loppui lämpöisiin päiviin ja sitten 1.9 satoi hurjasti heti siihen päälle. Hyvä että satoi, kasvimaa pölisee kuivuuttaan ja mielelläni vietin sunnuntain sisällä touhuten rästiin jääneitä hommia.

Tänä vuonna on puutarha syystyöt aloitettu varhain. Kasvihuone on jo lähes tyhjä ja siivottu, jonkin verran vatukoita leikkailtu ja kukkamaat on suurimmaksi osaksi leikattu alas.

Talventörröttäjät on kauniita, mutta täällä on niin paljon myyriä, metsähiiriä ja kotiloita että on paras siivota mahdollisimman tarkkaan kasvijätteet pois. Eräänä keväänä, kun homma oli syksyllä jätetty tekemättä, löytyi hiirulaisten pesiä kukkamaista vaikka kuinka monta ja näky oli muutoinkin varsin lohduton lumen sadettua sulaan maahan. Siellä niiden oli hyvä asustella, perennakasvustojen kätköissä, ja kantaa lintujen talvisiemeniä poikasten suihin. :/

Surulliselta nuo penkit nyt näyttävät, mutta helppoa on piilotella kukkasipuleita väleihin kun ei lehdet ole tiellä.

Päärynäsato kypsyy hiljalleen, niitä tuleekin aika paljon. Nyt on aikaa hassutteluun ja vaikka vähän somistella...

 

 ... herkutella ...

 

 

... askarrella ...

 

... ja tunnelmoida tummina iltoina omenapuun alla.

 

 Ei ole kiire enää mihinkään.

 

Loppukesän värejä

Kyllä sitä vielä vähän on jäljellä... Kesää nimittäin.

Niin kauan kun on nuppuja kukissa ja raakileita marjoissa ja hedelmissä, voi kesää sanoa olevan jäljellä.

Vasta sen jälkeen alkaa Syksy.

 

 

Värit muuttuvat, pehmentyvät ja hivelevät silmiä lempeämmin kuin kesän kirkkaus.

 

Kukat muuttavat värejään ja muotojaan, valmistautuvat lepoon ja uuteen Kevääseen.

 

Kasvihuoneesta olen siivonnut jo suurimman osan kasveista pois. Valtaisa villakirja-armeija teki sinne tehoiskun ja kituutti ananaskirsikat ja tomaatit. Paprikoihin ne eivät ole iskeneet.

Hyvä puoli tässä on se että kasvihuone on nyt (kerrankin ajoissa) siisti, ja valmis muuttumaan askarteluhuoneeksi syksyisiin tuunaushommiin.

 

 

Kuisti, joka on vilahdellut täällä puutarhablogin puolella muutamaan kertaan, on nyt saanut täydellisesti uudenlaisen ilmeen.

Se on vielä vähän kesken, yhdeltä seinältä puuttuvat tapetit ja kalusteet vaihtuvat.

 

 

Pikkuhiljaa ajatukset ja touhut siirtyvät aina vain enemmän sisätiloihin...

 

 

...vaikkakin puutarhassa riittää työtä ja kuvattavaa vielä moneksi viikoksi. :)

 

 

 

 

 

Sato, siemenet ja päätökset kypsyy :)

 

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin... näkemiin toistaiseksi. ♥

 

 

Ihan pihalla :)

 

Ihanainen vapaapäivä jota olen viettänyt ulkona Puutarhassa. Olen kastellut, kuopsuttanut, kiskonut ja tukenut kasveja.

 

Sato alkaa kypsyä ja Rastaat käyvät sitä verotamassa. Onneksi, sillä marjoja on valtavan paljon.

 

Sitten olen ihan vaan zuumaillut, syönyt välipalajukurttia johon keräsin marjat suoraan oksista...

 

... katsellut ja huokaillut, ja ihan niin ollut ajattelematta töitä joita pitäisi ehtiä tekemään.

 

Huomenna meillä on perennojen kylvötalkoot. Uusia laitetaan taas roppakaupalla ja huono omatunto heikosti hoidetusta paahteisesta penkistä sai ryhtymään tehohoitotoimiin Ritarinkannusten suhteen. Ne on niin surkeita, ettei juuri kuvata kehdannut. Liian kuuma paikka ja vieruskaverit kasvaneet niin kiinni ettää ilmakin niiltä jo loppui.

Nyt ne on leikattu, revitty tunkeilevat toverit pois, kasteltu ihan julmetusti ja peitelty kanatarhan pohjalta haetulla heinäkatteella. Päälle levitin suuria Auringontähden lehtiä varjostamaan ja ympärille laittelin vielä kiviä kosteutta pitämään ulottuvilla hieman kauemmin.

 

Kanat ne viettävät päiviään kuin... Ellun kanat. :D Ne jumppaa ja lekottelee, syö ja seurustelee. Sitten ne käy pyöräyttämässä munansa, syövät taas vähän ja kipaseevat päiväunille. Niin taidan tehdä miekin, kunhan ensin käyn hakemassa multaa huomiseksi.

 

 

Heinäkuu.. ja kesä on puolessa välissä..

 

Eletään aikaa jolloin puutarha alkaa muistuttaa viidakkoa. Puiden ja pensaiden vuosikasvut ovat saavuttaneet huippunsa ja jättiperennat aloittaneet kukintaansa.

 

Sisääntulopihan kukkamaassa on vallalla sininen ja keltainen. Pari pientä kirkasta ruosteenpunaista pilkkua, Lupiini ja kehityshäiriöinen, aivan lyhyeksi jäävä Värililja kukkivat siinä. Joitakin Sormustinkukkia toisessa päässä penkkiä... tietenkin. :)

 

 

Ukonkellot katselevät rivistönä aurinkoon. :)

 

 

Karhunvadelmat on kasvattaneet tänä vuonna uudet versonsa kolme metriä korkeiksi. Niiden taakse jäävät marjovat versot ja onkin nyt arvoitus kuinka ne saan kerätyksi tuosta ryteiköstä joka on niin hirvittävän piikkinen.

 

 

Tuoksuvatukan lehdet alkaa lähestyä raparperinlehtien kokoa ja Nokkoset on miehen mittaisia.

 

On lämmintä eikä kiire mihinkään... päiväunien aika.

 

 

Huomasin että tämä on blogini 500. postaus!

Ole kiltti ja paina Tykkää (siis jos tykkäät).

Ruusujen ja Rikkaruohojen

tulevaisuus on mietinnässä, miten jatkan vai jatkanko ollenkaan.

Tykkääjien määrä varmastikin vaikuttaa päätökseen.

Kiitos jo etukäteen!

 

Sieltä täältä napattuja...

... kuvia tällä kertaa.

Kasvihuoneessa odottelee kamala määrä siemenpusseja ja postissa tulossa 25 lisää... välillä ihmettelen itsekin näitä touhujani.

 

 

Sinivaleunikkoja on nyt kolme pienen pientä taimea hengissä. Varsinainen viherpeukalo oikein olenkin...

 

Välillä pitää vaan istua ja ihmetellä tätä kaikkea...

 

Maissit kasvaa kera kukkien myös. Vieressä on penkki jossa on lilaa ukonkelloa paljon ja toisella puolella pihaa penkissä muutama valkoinen. Se, miten tänne on eksynyt yksi valkea siemen, on kummallista, etenkin kun tuo valkoinen ei leviä läheskään samaan tapaa kuin lila.

 

Tässä on Gojimarjoja, välissä maissia ja sormustinkukkia...

 

... ja sitten on viinirypäleitä ja sormustinkukkia...

 

Sitten olisi ollut vielä kuvia joissa on yrttilaatikoita ja sormustinkukkia ja karhunvatukoita ja sormustinkukkia ja puusaavi ja sormustinkukkia ja, ja, ja...

Varsinaisia linssiluteita nuo sormustimet. :)