Syksyn satoa

 Keltavadelma innostui kasvattamaan marjat myös tämän vuoden versoihin. Useinhan se on ehtinyt tehdä paljon raakileita uusiin oksiin, mutta eivät ole ehtineet kypsyä. Tänä vuonna marjat kasvoivat mielettömän suuriksi ja makeiksi vielä näin myöhään syksyllä. Poikkeuksellinen on tämä mennyt kesä ollut, kypsyiväthän karhunvatukatkin kuukautta aikaisemmin kuin menneinä kesinä. Sekin teki uusiin versoihin kukat mutta leikkasin ne poikki, niistä ei marjoja olisi ehtinyt tulla.

 

 

 

Syksyä ja sen raikasta tuoksua tekee mieli tuoda myös sisälle. Asetelmia sammaleista ja muista ihanuuksista tein siskon kanssa koko päivän. Kuvia niistä laitan tuunailublogiin vielä lisää. :)

 

 

Hedelmien tuoksua ja sateen ropinaa

Sanotaan että kauneus on katsojan silmissä.

Niin varmasti voi sanoa myös syksystä... syksyn ihanuus on katsojan silmissä, sydämessä, ajatuksissa. Kauniiksi sen tekee pyrkimys elää tässä hetkessä, nähdä, haistaa, maistaa ja tuntea vuodenaika, joka kypsyttää kesän ja valmistaa luontoa tulevaan talveen.

Ei vielä ole tarpeen tuskailla kylmää sadetta, pimeyttä, kastuneita kenkiä ja vuotavaa nenää. Ei varsinkaan kun suureen osaan syksyn ankeudesta pystyy itse vaikuttamaan. Kunnon sadevaatteet, villasukat ja iloinen mieli, kynttilöiden valo ja hyvä kirja karkoittavat pahimmatkin puhurit ja vilunväreet.

Sateisena vapaapäivänä kuvasin rakasta puutarhaani, keräilin satoa ja hengitin syvään sen täyteteläistä tuoksua. Sen jälkeen tein hyvää ruokaa, ja katoin pöydän kauniiksi. Koristelin sen kukilla ja hedelmillä ja kiitin Äiti Maata kaikesta siitä runsaudesta, jota se meille tarjoilee.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syyskuu alkoi :)

Elokuu loppui lämpöisiin päiviin ja sitten 1.9 satoi hurjasti heti siihen päälle. Hyvä että satoi, kasvimaa pölisee kuivuuttaan ja mielelläni vietin sunnuntain sisällä touhuten rästiin jääneitä hommia.

Tänä vuonna on puutarha syystyöt aloitettu varhain. Kasvihuone on jo lähes tyhjä ja siivottu, jonkin verran vatukoita leikkailtu ja kukkamaat on suurimmaksi osaksi leikattu alas.

Talventörröttäjät on kauniita, mutta täällä on niin paljon myyriä, metsähiiriä ja kotiloita että on paras siivota mahdollisimman tarkkaan kasvijätteet pois. Eräänä keväänä, kun homma oli syksyllä jätetty tekemättä, löytyi hiirulaisten pesiä kukkamaista vaikka kuinka monta ja näky oli muutoinkin varsin lohduton lumen sadettua sulaan maahan. Siellä niiden oli hyvä asustella, perennakasvustojen kätköissä, ja kantaa lintujen talvisiemeniä poikasten suihin. :/

Surulliselta nuo penkit nyt näyttävät, mutta helppoa on piilotella kukkasipuleita väleihin kun ei lehdet ole tiellä.

Päärynäsato kypsyy hiljalleen, niitä tuleekin aika paljon. Nyt on aikaa hassutteluun ja vaikka vähän somistella...

 

 ... herkutella ...

 

 

... askarrella ...

 

... ja tunnelmoida tummina iltoina omenapuun alla.

 

 Ei ole kiire enää mihinkään.