tiistai 14. helmikuuta 2012

Helmikuun hempeilyjä...

Kun tammikuun lopulla Verenpisarani oli vain nippu tikkuja, nyt se näyttää tältä.
Lupaus keväästä, valosta, lintujen laulusta ja kukista on jo ihan käden ulottuvilla.


Matkalla mökille koko taivas oli värjääntynyt sateenkaaren väreihin ja varjot olivat kauniin siniset.


Pihaan asti ei ole aurattuna tietä, mökki on vain kesäkäytössä (eikä edes valmis sisältä). Kaukaa sitä zuumailin, kaikki näytti olevan hyvin.


 

Arboretum Rantala nukkuu suloista Ruususen untaan pehmeän lumipeitteen alla.
Ensi kesänä siellä kukkivat pensaiden lisäksi runsaana myös kukat. Sormustinkukkia olen sinne istuttanut ja keväällä vien vielä lisää. Vuosikymmenten takaa Unikot ja Ukonhatut yhdessä kivikkokasvien kanssa ovat siellä sinnitelleet oman onnensa nojassa.

Nukkukaa rauhassa Sireenit, Tuoksuvatukat, Kirsikat, Luumut ja Ruusut...
pian on kevät ja tavataan.

Tässä vielä linkki josta pääset kurkistamaan muut jutut aluillaan olevasta Arboretum Rantalasta.

9 kommenttia:

  1. Hienosti verenpisatat jo päätään nostavat!

    Hyvää ystävänpäivää sinulle!

    VastaaPoista
  2. Olet melkoinen velho kasvien kanssa, verenpisarassa on nuppuja! Minun verenpisarani taisi saada kylmää syksyllä, pitäisi mennä kellariin katsomaan onko siinä elonmerkkejä. Upeita talvimaisemia.

    VastaaPoista
  3. Hyvää ystävänpäivää!
    Eipä onnistuis mulla verenpisarat.
    Pelapuut ja ruusut lykäävät vihreää kellarissa, ainakin jotain on pysynyt hengissä.
    Lunta tupruttaa siihen malliin, että sitä kevättä saa vielä hieman odotella!

    VastaaPoista
  4. Oih, ihanat nuput ! Täytyypäs käväistä katsomassa meidän verenpisaroita... ne kun on talvihoidossa sukulaisella.
    Ihanaa ystävänpäivää sinullekin !

    VastaaPoista
  5. Tosi hienossa kunnossa on sun verenpisarat..minä pöhkö heitin kuin heitinkin viime syksynä kaikki upeudet kompostiin, kun tuntui, että niitä kukkia oli joka puolella..olis pitänyt säästää edes yksi.

    Mukavaa viikon vaihdetta Tuija<3

    VastaaPoista
  6. Ihana valo noissa lumikuvissa!
    Ja miten ihmeessä olet saanut verenpisaran säilymään noin hienosti?
    Omani on ollut viileässä, mutta valoisassa huoneessa.
    Sen kahta vihreää piippaa olen seurannut liki henkeä pidätellen, on niin upea sininen yksilö.

    VastaaPoista