Myrskyn jälkeen tulee aina pouta :)

Nyt sitten pitää ihmetellä että mistä noita omenoita oikein tulee..?

Aurinko paistoi tänään ihanasti ihan koko päivän. Ei merkkiäkään myrskyistä eikä sateesta jos ei pudonneita lehtiä lasketa mukaan... eikä pudonneita omenoita.

Viikko sitten ajattelin ettei niitä enää paljon ole puissa jäljellä, mutta onhan niitä ja osa on vieläkin kiinni oksissa. Lähikaupan tädin kanssa tehtiin sopimus ettei hän heitä puisia hedelmälaatikoita roskikseen vaan minä käyn ne hakemassa. Vein tietenkin omenia pussillisen vaihtiksena. :) Kivoja laatikoita ja niihin ajattelin laittaa myös kaikki kukkaruukkuni jotka nyt kököttävät kasvihuoneessa vinoissa pinoissa.

Vaahteroiden ruska vieläkin viivyttelee. Vain kaksi punaista lehteä. Kurpitsoista tuli mahtava (heh hee) neljän hedelmän sato. On se kuitenkin 400% enemmän kuin kahtena aikaisempana vuonna.

Ruusupapusista sain mukavasti palkoja ensi vuoden kylvöksiin.

Ei millään olisi uskonut kuinka pitkällä lokakuu jo on kun tänään päivää paistateltiin tuolla puutarhassa.

 Aivan ihana päivä! Sudenkorennotkin kisailivat kuin heinäkuussa. Eikö kukaan ole kertonut niille että nyt on jo syksy pitkällä?

Laitan tämän kuvan vielä suurempana. Siinä näkyy hyvin kuinka rupukka tuo puuvanhus jo on, toispuoleinen ja puoliksi kuivakin. Omenia se (suuria ja makeita) on jaksanut tehdä monta kottikärryllistä. <3

Ja mitä teki Mies sillä aikaa kun minä keräilin omenia ja kuvailin syksyä? 

Mitäpä muutakaan? :) Kun tämä koti ostettiin, sovittiin että minä hallitsen tontin maanpintaa ja Mies sen ilmatilaa. Koko kesän vaiheessa ollut antenniremontti on nyt valmis. *helpotuksen huokaus* Ihan kamalaa on katsela alhaalla kun hurjapää kiipeilee tuolla mastossaan.