Sadepäivä, sanatonna istun vain, on tyhjä pää.Väsyttää vaik ihan laiska, ollut ompi eukko tää.
Huomenissa ahkerana, jos erilainen olis sää.
Vaan ehkä kaikki huomennakin tekemättä multa jää...
2.jpg)
.jpg)
Koska nykyinen kasvihuoneen paikka on vähän liian varjoisa varsinaiseen tarkoitukseensa, olen keksinyt sille muuta käyttöä. Toki siellä on edelleen ruukutuspöytä ja kaikki tarvikkeet, joitakin kukkia ja purkit ja purnukat.
Kaikki kolme Suviruusua suorastaan notkuvat kukkarunsaudesta. Tänä vuonna ei ehtinyt mikään öttiäinen tehdä niissä tuhojaan ja kukinta on sen mukainen.
Ensimmäisenä ruusuna Puutarhassa kukkii tämä maalta viime syksynä tuotu Villiruusu. Niitä on kaksi ja talven ne viettivät seinän vierellä, pienissä ruukuissa. Kuin ihmeen kaupalla ne selvisivät talvesta ja huhtikuussa otin ne jo kuistille *lämpimään*. Nyt ne kasvavat suurissa ruukuissa ja niistä on tullut pienen puun mallisia. :)
Toisen koristeomenapuumme lehdetkin ovat melkein viininpunaiset. Jostain kumman syystä se ei ole kasvanut puoliakaan siitä mitä sen vieressä oleva, se jonka kuvia olen aikaisemmin tänne laittanut. Ja jostain syystä pupu tykkää siitä, mutta ei sen kaverista. Joka talvi se onnistuu nipistelemään sitä enemmän tai vähemmän.
Mansikat valtaavat pian joka paikan! :) On ihan pikkuruisia taimia, vähän isompia ja siitä isompia. On normaali kokoisia ja sitten ihan tosi isoja tupsaita. Näistäkin yksilöistä ihan jokainen on itse kasvupaikkansa valinnut. Ruukkumansikoissa on jo peukalonpään kokoisia raakileita ja kuukausimansikassakin pienen herneen kokoisia. Kunpa vain aurinko alkaisi jo paistaa...
Sadepisaroita kuvatessani joku sininen korento livahti kuvaan.
Ihanat Koiranputket syleilevät omenapuuvanhusta. <3
Toinen kahdesta koristeomenapuusta vasta aloittelee kukintaa. Saimme häälahjaksi molemmat ja nimet laitoin johonkin talteen... en vain nyt löydä mihin. Jokatapauksessa kiva että kukkivat eri aikoihin. :)
Juuri kun edellisenä päivänä huokasin tyytyväisenä, että kerrankin olin sitonut kaikki perennat ajoissa eikä sade ollut päässyt niitä piiskaamaan... mitä kävikään?
hiekkalaatikon takaa otin kaksi oksaa yhtenä päivänä ja sekin kirveli.
... on toisen koristeomenapuun kukinta. Olenpa iloinen, että ne muutamat päivät kun puut olivat nupuillaan ja kun kukat viimein avautuivat, tulin kuvanneeksi ja muutenkin pyörineeksi siinä lähettyvillä, niiden tuoksussa ja tunnelmissa. Nyt niitä ei enää ole. Sade ropsottelee kattoon jo kolmatta päivää ja jo sitä ennen tuuli riepotti terälehdet pitkin nurmea. Saa nähdä kuinka on tavallisten omenapuiden pölytykselle on käynyt sillä juuri ennen sateita ne avasivat kukkansa ja sateessa ei paljon pörriäisiä liiku.
On satanut ihan koko päivän ja on ollut aikaa tehdä suunnitelmia ja vaikka postailla juttuja blogiin.
Edellisestä kasvimaapostauksesta unohtui iki-ihana Kurkkuyrtti, jota myös olen sinne kylvänyt. Aika vähän sitä tulee käytettyä, mutta kasvatankin sitä siksi että se on mielestäni niin kaunis. Kaunis ja ärhäkkä, sillä sen varsi ja vanhemmat lehdet ovat aika piikikkäitä kun taas nuput ja kukat suloistakin suloisemmat. Omia kuvia ei siitä minulla ollut joten lainasin sen täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Rohtopurasruoho