Mikähän naakkoja naurattaa?

kuva: http://www.biologie.uni-hamburg.de/b-online/birds/2180_08.htm

Naakat on varsin persoonallisia lintuja. Niiden ansioksi on luettava ehdottomasti etteivät ne muiden varis-lintujen tapaan syö toisten lintujen munia eivätkä poikasia. Ne ovat pariuskollisia ja pesivätkin mahdollisuuksien mukaan aina samassa paikassa.

Erään pariskunnan koti on yhdessä meidän savupiipuista. Juuri siinä joka on keskellä taloa, meidän makuuhuoneessa, 150cm.n päässä vuoteesta....

Ja koska huone on ullakolla, ollaan samassa kerroksessakin! :)

Rapinat ja supinat kuuluu oikein hyvin, ne olivat tänä aamunakin ensimmäiset äänet jotka kuulin herättyäni. Niin kovaa eivät Naakat kotonaan mellasta, vaikka kujilla kiljuvatkin, että siihen heräisi, ei suinkaan. Toisaalta niitä saattaa joskus aamuisin kellon herätysääni suivaannuttaa, se kun on noin metrin päässä heistä.

Jännityksellä odotan pienokaisten ilmestymistä, ihan vielä ei ole muninnan aikakaan vaan siivoilevat ja sisustavat kotiaan. Ja kuhertelevat hiljaisella äänellä... mikäs sen somempaa? :)

VIHREÄ, GREEN, GRÖN, GRÜN, GRØN... :)

Vihreään postaukseen idea tuli

Angelalta, joten pitihän minunkin tämä laittaa.

I know i am late... but here they are anyway. :)

Voiko ihanammin päivän enää alkaa....?

Jihuuuu!!!

Kelloradion näytössä vilkui punaiset numerot 6.28... ja aurinko paistoi!
Piti oikein tarkista toisesta kellosta sillä niin uskomattomalta se tuntui. Se on kevät... kaikesta huolimatta.

Uusi ilme blogiin :)

Kevät... vai talvi...?
Spring... or winter..? :(

Kevätpäivän kunniaksi, joka valkeni hirmuisessa lumipyryssä!
Maisema on valkoinen ja puhdas, ei voisi kuvitella että vasta eilen koko puutarhassa nurmi oli vihreä..

Pienokaiset kasvilampun alla :)

Titoniat jo odottelee koulimista, Keijunmekot (muuttivat lamppuni alle siskoni luota, toiselta puolen Suomea) ovat vasta alkaneet pikkuisen kasvaa. Mustan laatikon ihan alareunassa Orvokki.






Tulppaanit kasvavat tänä vuonna lukuisissa :) ruukuissa ja laatikoissa myyriltä suojassa.



Ja Pelargoniat... aah, sydämeni valitut... ovat hyvässä kasvussa ja voimaa uhkuen työntävät tuoksuvia lehtiään kohti aurinkoa!

Ruusutarhan ensimmäiset asukkaat :)

Ensimmäisiin istutuksiin kuuluu myös tämä, pystyyn kuollut omenapuu jota hiukan muotoilin ja juurelle istutin orvokkeja, alppi- ja viinikärhön, ritarinkannuksia sekä maarianangervoja.

Ensitöiksemme...

... raivattiin portaiden edusta ja laitettiin se kuntoon.

Maaliskuusta ihan myöhäiseen syksyyn raivattiin, istutettiin ja kylvettiin.

Yli kymmenen vuotta rauhassa villiintyneessä puutarhassa oli järjettömästi kaadettavia puita ja harvennettavia pensaita... puhumattakaan hirvittävästä määrästä roinaa jota roudattiin kaatikselle lukematon määrä kukkurallisia peräkärrillisiä.

Kotilot ja myyrät olivat mellastaneet kuin Sodomassa ja niitä OLI!!! Etikkaa ja kalkkia kului kotiloiden häädössä aikas paljon ja Pikkukoira saalisti herkeämättä myyriä aina kun pääsi pihalle.

Ruusutarha alkaa rakentua...

Ja alussa oli....

... hirmuinen ryteikkö... (kuva on ostoa edeltävältä kesältä)




.. mutta toukokuussa 2005 näytti jo tältä. :)
(talokaupat tehtiin -05 tammikuussa)

Rakastan ruusuja...

... ihan hirmuisesti. Samoin kuin Ruusutarhani rakentajaa. Vuosia omasta tarhasta haaveilin ja eri paikoissa asuessani aina pienimuotoisesti ruusuja kasvatinkin mielessäni unelma, että jonain päivänä minulla olisi oma Ruusutarha.

Yksin en olisi tätä haavettani pystynyt toteuttamaan, en ainakaan tämän kaltaisena kuin se nyt on alkanut rakentumaan. *Onni* kulki vastaani kuitenkin eräänä ihan tavallisena arkipäivänä, keskellä kirkasta päivää siis ja tiesin löytäneeni Elämäni Rakkauden. :)

Tämän suurenmoisen löydön kanssa on yhteistä elämää ja kotia rakennettu kohta neljä vuotta ja unelmat joista aikaisemmin vain haaveiltiin, näyttävät toteutuvan yksi toisensa jälkeen..

Thyme vulgaris

Kauppareissulla perjantaina yllätyin iloisesti, kun vihannesosastolta löytyikin kunnollinen Timjamiruukku. Ei siis sellainen pieni munakupin kokoinen, vaan varmaankin lähes litran ruukussa kasvava pikku pensas. Muitakin ihanuuksia olisi ollut vaan kun Mies oli mukana, niin kaikkia en voinut/saanut kotiin sieltä kantaa. :(

Timjamista wikipedia kertoo näin:

Timjami eli tarha-ajuruoho (Thymus vulgaris) on huulikukkaiskasveihin (Lamiaceae) kuuluva, keskiajalta lähtien yrttinä ja lääkkeenä tunnettu ja käytetty puolipensas. Timjami kasvaa villinä Välimeren ympäristössä. Suomessa se on avomaanviljelyssä yleensä yksivuotinen. Kasvin latinankielinen suvun nimi thymus viittaa rohkeuteen ja voimaan. Myös tuoksuvaa uhria tarkoittava kreikan sana thymon liitetään joskus kasviin.

Ruoanlaittoon timjami sopii erinomaisesti, sillä sen maku ei juurikaan häviä kuumennettaessa. Timjami sopii kaikkiin ruokiin ja erityisesti viinipohjaisiin patoihin ja kastikkeisiin. Sitä voi käyttää myös yrttiteessä ja esimerkiksi juuston marinoinnissa. Timjamin pienet kukat sopivat salaatteihin ja ruuan koristeluun.
Timjami sisältää runsaasti haihtuvia öljyjä ja aromeja, joista pääainesosana on tymoli (50-60%). Desinfioivana ja limaa irrottavana rohdoskasvina timjamia käytetään kurkunpään ja hengitystieoireiden hoidossa, mutta myös ruoansulatusvaivojen sekä haavojen ja tulehdusten hoidossa. Lisäksi sitä käytetään aromiaineena yrttilikööreissä ja hajusteena monissa kosmetiikkatuotteissa.

Monen monta kertaa olen sitä viikonlopun aikana käynyt sormeilemassa ja nuuhkimassa. Niin, nipsin minä siitä myös kastikkeeseen tuoksua ja makua. Se on ihana. Ryytimaallakin kasvaa samanmoinen, jo pieneksi mättääksi levinnyt tuoksukka. Silloin tällöin sielläkin olen käynyt kesän tuoksuja nuuhkimassa, tänä talvena kun se ei ole juurikaan lumen alla ollut.