lauantai 5. tammikuuta 2008

Kerran kesällä 2005...





Yöperho

Katseli, arvioi tarhuri,
pihalla keinuansa.
Kovin kulunut oli ja suttuinen,
se väriä kaipasi pintahansa.

Värin valitsi kannesta sinisen taivaan,
se kauniilta näyttäisi kyllä.
Siinä uinuessa ajatukset lentäisivät,
vaik eivät ihan sinne kannelle yllä.

Oli piilossa yöperho alla keinun,
nukkui siellä se päiväuntaan.
Ei arvannut vaaraa tietenkään,
suti maalarin läheni sen suuntaan.

Osui maaliin sen siivet, voi surkeaa,
ei päässyt enää se lentoon.
Tarttui voimilla viimeisillään,
pikkuiseen heinään hentoon.

Katsella kärsimystä perhon pienen,
ei kestänyt tarhuri tuo.
Päälle sen astui ja lausahti,
*Perho pienoinen, anteeksi minulle suo.*

Kohtalo vaatimattoman, harmaan perhosen,
puutarhurin sydäntä riipi.
*Älä sure, sielu pikkuisen perhosen,
olit hetken sä Sinisiipi.*

1 kommentti:

  1. Voih, Tuija ystäväni tätä sinun sivustoasi kun katselee niin haaveilee istuksivan kaffella kanssasi rupatellen ja keijuja ihastellen. :)
    Kaunis on ikioma maailmasi...huoks, jospa ensi kesänä omaani saisin rehevöitettyä ja ajankanssa rakkaudella hellittyä..:)
    Kaunista on..:)

    Pihluska

    VastaaPoista