... vaatisivat huomiotani. Tuskastuttaa, kun kaikkia ei saa tarpeeksi valoisaan paikkaan, kun jollain on kuuma ja jollain toisella kylmä. Yksi murjottaa ja toinen pudottelee mielenosoituksellisesti lehtiään kun joutui siirtymään. Onneksi on aina joku kilttikin ja vähään tyytyväinen joka ilahduttaa emäntäänsä. Kaksi (kymmenestä) Santustani alkoi kukkia jouluviikolla. Ja Kolibrinkukka pukkasi kaksi uutta lehteä samaan aikaan kun vieressä oleileva Amatsoninlilja kellastutti yhden. Jostain käsittämättömästä syystä se on päättänyt että kolme lehteä on sen ehdoton maksimi. Se kyllä tekee uuden lehden (heh, kaksi kertaa vuodessa) mutta kun lehti alkaa olla täyskasvuinen, alkaa vanhin kellastua. Tätä samaa ritiratia se on noudattanut jo kolme vuotta.
Kunpa kuluisi nopsaan aika tuonne huhtikuulle ja saisin osan purkkiasukkaista kuisteille. Nyt kun pelargoniatkin ovat sisällä, niin ruukkuja (ja kukkiakin siis) on yhteensä 50. Kuullostaa paljolta, mutta ei oikeastaan ole. Jonkinlainen kukkasokeus ilmeisesti minulla. :)Se sokeus yllättää helposti tuolla puutarhassakin. Kun mikään ei ole liikaa eikä edes oikein tarpeeksi. Kun haluaa vielä sitä ja tätä ja muutaman tuollaisen ja pari tämmöistä... Kuullostaako tutulta? Lopulta sitten (joka vuosi) joutuu antamaan itselleen porttikiellon niin puutarhamyymälöihin kuin torillekin.
voih,kylläpä on ihanat sivut sinulla. Täytyi tulla kurkistelemaan=)
VastaaPoistaItsekkin rakastan kauniita puutarhoja ja varsinkin kukkia, en vain saa niitä pysymään hengissä.
Keväisin innoissani kaivan ja kuoputan pihalla, jonka tuloksena on usein keskikesällä kuiva ja kuollut kukkapenkki.
hyvää uutta vuotta
Hei heituli. Kyllä niitä aina jokunen kuolla kupsahtaa minultakin ja toisaalta jotkut kasvaa niin että joutuu leikkaamaan ja rajaamaan ettei ihan ryöhäänny.
VastaaPoista