torstai 26. helmikuuta 2009

Tädyke * Veronica



Kaksi luonnonperennaa suosikkilistaltani (joka sivumennen sanoen on piiiiiitkä) ovat Nurmitädyke ja Orvontädyke.

Nurmitädyke kasvaa mm. syreenipensaiden ympärillä, yhdessä Ahomansikan kanssa ja sitä yritän suojella innokkaalta nurmenleikkaajalta... :)



Orvontädykettä kasvaa siellä täällä tällä hetkellä. Entisessä puutarhassani olin kivikkoryhmään sitä siirtänyt ihan varta vasten ja siinä se levisi ja viihtyikin oikein hyvin.



Kauniita.. kaikessa pienuudessa äärettömän kauniita, vai mitä?
Kuvien lähteet tällä kertaa:

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Siniset ja lilat


Ritarinkannukset tekivät valtavia kukkia kahtena ensimmäisenä vuotenaan. Nyt on kukat vähän pienempiä mutta varsia on tietenkin enemmän. Niiden välissä valkoiset Särkyneetsydämet ovat varsin kauniita.



Tänään vuorossa siniset ja lilat ihanuudet. Kaikista ei ole kuvia, joten tätäkin joudun päivittämään sitten myöhemmin.










Siperian- ja Saksankurjenmiekkoja, Ukonhattuja ja -kelloja. Lemmikkejä, Loistotädyke, Salviaa ja Talvioita, niitäkin sininen ja tumma violetti. Helmililjoja, Tarhajuoru, Maarian- ja Karpaattienkelloja. Kaikista Syreeneistäkään minulla ei ole kuvia, niitä viisi erilaista, Kiinan- , Isabellan- ja Unkarinsyreenit sekä pihasyreenejä lila ja valkoinen. Ritarinkannuksia on sinisiä ja liloja. Niin ja Jalopähkämöitä ja Vuorikaunokki.


tiistai 17. helmikuuta 2009

Pakkaspäivä tänään * today



Aurinkoa ja ilmassa kimaltavia hiutaleita.
Harmi etten silloin päässyt kuvaamaan kun maisema muistutti "pyrypalloa" sitä sellaista jota heilutetaan ja sitten kimaltava lumisade leijuu pallon sisällä.
Posted by Picasa

lauantai 14. helmikuuta 2009

Hyvää Ystävänpäivää * Happy Valentine!

Ystävänpäivän kunniaksi esittelen tänään Puutarhani punaiset kukat.



Daalia, Väriminttu, Unikko, Pioni ja Tulppaaneja parvekelaatikossa.
Värililja, Päivänlilja, siemenistä kasvattamani Palavarakkaus ja Hääkakku muutaman vuoden takaa. aiheena siinäkin tietysti ruusut ja vadelmat, täällä puutarhassahan ne olivat juhlatkin. :)

perjantai 13. helmikuuta 2009

No mikäs se tämä on? :)

Se on Ukkomansikka, Fragaria moschata :)

Tällaista tietoa kopioin sivulta http://www.yrttitarha.com/ josta myös piirroskuva.




Ukkomansikka on 1800-luvulla viljelty mansikkalaji, jolla emi- ja hedekukat ovat eri yksilöissä. Sitä kasvaa edelleen vakiintuneena karkulaisena Suomen etelä- ja keskiosissa; aivan etelässä se on jopa yleinen.




Minä löysin taimet retkeillessäni poikani kanssa paikasta, jossa oli ollut vuosikymmeniä aikaismmin asutusta. En silloin ollut kuullutkaan Ukkomansikasta ja luulinkin niitä tavallisiksi puutarhamansikan taimiksi. Ne olivat kukassa ja kuivassa paikassa kasvaessaan, matalia eivätkä eronneet tavallisista mitenkään.

Kaivelin niitä sormin irti maasta ja vein taskussa kotiin. Siellä istutin ne vanhaan kurkkulavaan joka lapseni oli minulle aikaisemmin rakentanut. Kukat kuivuivat ja luulin sen tietenkin johtuvan siirtämisestä. Rönsyjä ne kasvattivat paljon pehmeään maahan päästyään ja seuraavana kesänä niitä oli jo paljon enemmän.

Kun kukinta aika tuli, ne kasvattivat pitkät, 20 senttiset kukkavarret ja suuuuuret kukat. Vein näytteen läheiseen puutarhamyymälään jossa myyjä tunnisti sen Ukkomansikaksi. Marjoja en siis saisi niistä mutta koska kukinta oli huisin kaunis, jätin ne kasvamaan ja lisääntymään.


Monta, monta vuotta myöhemmin, kun olin jo muuttanut tänne, käydessäni vanhassa kodissa, otin sieltä kymmenen taimea mukaani. Samalla tavalla taas näppineni ne kaiversin mutta nyt laitoin sentään muovikassiin taimet.
Ajattelin että ne olisivat ihana muisto lapsen kanssa tehdystä löytöretkestä. (löysimme monilla retkillämme paljon muutakin mm. metsäruusuja ja juhannusruusuja, metsäorvokkeja ja erilaisia kalliokasveja joita sitten kannoimme kotiin)


Uudessa kodissaan taimet istutin omaan penkkiinsä puutarhan reunalle.
Kun syksyllä huomasin muutaman pienen marjan, oli ihmetys suuri. Aloin tarkemmin tutkia ympäristöä ja mitä löysinkään! Omenapuun alla, ihan rungon vieressä jonne ei ruohonleikkuri ylettänyt, oli muutamia mansikantaimia jotka eivät olleet ahomansikoita. :D
Voi onnenpäivää! Prinsessani oli löytäneet prinssinsä! Kiireesti siirsin turvaan samaan penkkiin taimia puun alta.


Toissa kesänä piti penkki raivata ruusuille ja kaivoin taimet ylös. Istutin ne uuden kukkapenkin reunaan riviksi. Viime kesnä olikin sitten koko penkki tupaten täynnä mansikkaa. Ihmettelen että monessa lähteessä josta tietoja siitä olen etsinyt, sanotaan ukkomansikan olevan niukkarönsyinen. Kattia kanssa! Se leviää kuin herhiläinen ellei pidä varaansa!


Niinkuin kuvastakin näkyy, nyt sain niistä myös marjoja. Sanomattakin lienee selvää, että minun suussani ne maistuivat taivaallisilta. Niinkuin latinankielinen nimensä, Fragaria moschata, viittaakin (eng. Musk Strawberry, Myski mansikka) maku on hienoisesti "myskinen". Toiset eivät ollenkaan ymmärrä miksi niin niiden kanssa hörhöilen... ei väliä. Minulle ne ovat kuin terveisiä jostain näkymättömästä keijujen ja luonnonhenkien maailmasta, kiitoksia siitä että olen niitä mukanani kuljetellut ja auttanut niitä löytämään "puoliskonsa".
Ehkäpä minä ne näenkin suurempina ja mehukkaampina kuin mitä ovatkaan.... ainakin jos jotain voi päätellä mieheni ilmeestä kun houkuttelin häntä maistamaan niitä. :))


Mary Barkerin, Strawberry Fairy

torstai 12. helmikuuta 2009

Valkoiset kukat * White flowers

Valkoisia kukkia olikin yllättävän paljon puutarhassani kun aloin niitä listaamaan. Kaikista ei ole kuvia valitettavasti, mutta tässä vähän maistiaisia.



Orvokkeja, Lumikärhö, Kaunokaisia, Lemmikkejä, Daalioita ja Tuomen kukkia.



Rikkaruohoja? Weeds? I don´t think so.

Mesiangervo, Vuohenputki, Elämänlanka, Siankärsämö ja joka paikkaan ehtivä Päivänkakkara.



Kaikkein kauneimmat. <3



Miniruusu ja Kuningaslilja. Päärynäpuun kukkia ja Suopayrtti

Kuvista puuttuvat ainakin Morsiusharso, Balkkaninvuokko, Siperiankurjenmiekka, Lehdokki, Sormustinkukka ja Särkynytsydän. Jos kuvia vielä löytyy, niin lisään sitten.

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

My Rose garden, part 3.







Juhannusyönä kuvaamani Juhannus- ja Suviruusu, satumaisen kauniit keskiyönaikaan, harmi ettei tuoksu tunnu kuvassa. Suviruusun olen saanut pikkuisena taimena tyttäreltä äitienpäivälahjaksi ja se on muuttanut kolmevuotiaana 60km:n matkan kanssani. :)




Tämä ihanuus on Neuvoksettarenruusu. Tai ainakin luulen sillä Suuren Ruusukirjan antamat tuntomerkit täsmäävät hyvin. Olemme pelastaneet hänet metsästä hyvin ruipelona ja harvana. Nyt se on kolmessa vuodessa kasvanut yli kaksi metriä korkeaksi ja melk. yhtä leveäksi kaunottareksi. Älyttömän piikkinen hän on ja tekee versoja ihan hurjaa vauhtia.


Siemenestä kasvattamani Bengalinruusut takana, edessä miniruusuja jotka pelastin vihermyymälän kompostista, jonne ne oli heitetty. Kysyin toki luvan, en ole siellä salaa hiipinyt. Kesäapulainen oli ne heittänyt sinne tietämättömyyttään. Minun onneni... kaksi paperikassillista pikkuruusuja.



Neilikkaruusu muutti meille anoppilasta, oli kuulemma vääränvärinen (?!!?)
No, kivat mulle. :) Pensasmaisesti kasvava tuntematon omenalajike on tykästynyt siihen niin että yhden kesän aikana kasvatti itsensä sen lomaan. Toisiinsa kietoutuneena ne siinä kököttää ja nurmi jää sieltä alta ajamatta kun en raaski niitä riipiä irti toisistaan.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

My Rose garden, part 2.



Köynnösruusu Flammentanz... näitä mie fanitan ja niitä onkin meillä neljä. Viime kesänä ennätyskukinta, kymmeniä ja kymmeniä kukkia, en saanut edes lasketuksi kuinka paljon niitä olikaan.



Tänään sain luetteloitua ruusut viimein. Listalta puuttuu yksi tontilta löytynyt tunnistamaton ruusu
Rose ´Jane Do´, kaikki miniruusut sekä Symphatien juuresta kasvuun lähtenyt villi ja kaunis valkeakukkainen köynnösruusu.




Persiankeltaruusut olivat syntymäpäivälahja miehelleni. Tuo on "Dagmar" toinen kahdesta matkamuistosta Mikkelistä. Toinen niistä menehtyi heti ensimmäisenä talvena. Lehdet on näissä ihan ötököiden syömiä. :(

lauantai 7. helmikuuta 2009

Ruusutarhani * My Rose garden


Alussa oli näky tämmöinen. Umpeen vadelmaa kasvanyt ryteikkö..


Tässä Rakkaani, Ruusutarhani rakentaja :)


Tässä jo hyvällä alulla..
Ja sitten... ketäs sinne onkaan muuttanut..




Juhannusmorsian


Westernland ja Rosa ´gelbe Dagmar Hastrup´



Rosa Bassino Laventelin syleilyssä piilossa kirvoilta.




tiistai 3. helmikuuta 2009

Rakastan orvokkeja, I love violets


Ihanan paljon lunta, ihan oikea talvi ja puutarha saa levätä rauhassa keräten voimia kevääseen...




Ensimmäisenä kesänä täällä kukkivat orvokit pystyynkuolleen omenapuun ympärillä. Alppi- ja Viinikärhö kasvoivat siinä myös ja peittivät koko puun näkyvistä.


Viime kesänä kylvin näitä kelta/violettikirjavia, ihania... kuin jostain taulusta.



Kevään ensimmäisiä ja syksyn viimeisiä kukkijoita :)
Pari noista kollaasien kuvista on otettu joulukuussa ja tammikuussa.

Kasvihuoneen kököttäjät odottavat ulospääsyä.
Joka vuosi on minulla ollut orvokkeja, eri värisiä ja kokoisia. Nyt niitä ilmestyy milloin mistäkin eri värimuunnoksina.
Tänä vuonna laitan taas kaksi uutta lajia, pieniä tällä kertaa. Voi miten kovasti jo odotan kevättä ja mullan tuoksua!