tiistai 20. syyskuuta 2011

Mitä kuuluu Marjatarhaan?

Keltavadelma on tapansa mukaan lähes tuplannut kasvualansa. Keväisestä karsinnasta huolimatta se ryöhyää kuin viimeistä päivää eikä rakentamaani hienoa säleikköä näy pätkääkään. Jonkin verran sain näitä pakastettua nyt kun Pikkukoiraa ei enää ole niitä napsimassa. 
Niinkuin kuvasta näkyy, vuodenaikaan nähden törkiän paljon raakileita. Nämä ovat tänä vuonna kasvaneissa versoissa! Eli kaksi vuotiaat marjoivat normaaliin aikaan ja niissä oli paljon vähemmän marjoja kuin näissä hätäilijöissä, joiden pitäisi kasvattaa marjansa vasta ensi keväänä. Sanomattakin on selvää, etteivät kaikki ehdi kypsyä. Ne jotka ehtii ovat lähes kaksi kertaa niin suuria kuin kesäisen sadon marjat. 
Harmituksen harmitus! *jupisee hän*  :/


Mansikka/Mustikkalaatikko pursuaa yli reunojensa. Näille ekaa vuottaan kasvaneille ei ole kukaan tainnut kertoa, mihin aikaan kukitaan ja marjotaan. Alkukesän ne kasvattelivat juuriaan, rönsyjään ja lehtiään, ja nyt kun pitäisi pikkuhiljaa laittautua nukkumaan, ne kukkivat ja marjovat ihan täpöillä! 
Neljä Pensasmustikkaa, jotka kasvavat tuolla laatikkojen keskellä, ovat kaikki hengissä mutta kovin vähän jalkojaan jatkoivat kesän aikana. Ja koska mansikat villiintyivät näin kovasti kasvamaan, voi olla että niillä onkin muutto edessä jo heti ensi vuonna. Mie nimittäin kuvittelin että pensaat kasvaisivat laatikoiden keskellä ja mansikat niitä reunustaisivat (istutin ne kyllä nätisti riviin reunoille). Ja katin kontit, mansikat räjähtivät käsiin ja lootat on täysi!  :)


Mustavadelma, mun murheenkryynini... Näiden säleikkö on kauniisti täyttynyt kesän aikana mutta, mutta... kukkia tuli tosi vähän ja marjoja siis myös. Tänäkin vuonna näyttää siltä etteivät ne ehdi kypsyä. 
Olenkin suunnitellut rakentavani ensi keväänä näille jonkinlaisen lämpömuurin tuohon taakse. Karsin myös takana olevan omenapuun alaoksia auringon lisäämiseksi. Muurille olen jo periaatteessa saanut "rakennusluvan", tähän asti siitä on käyty vain "valmistelevaa keskustelua". Mies ei ole aikaisemmin jostain syystä lämminnyt ajatukselle, mutta nyt kun jo kolmantena kesänä marjat jää raaoiksi, mieli muuttui. :)


Klikkaamalla tunnistetta Marjatarha, löydät jutun kevään uudistuksissa tarhassa.

Ja sitten vähän väriterapiaa! 









lauantai 17. syyskuuta 2011

Omenoita, onhan noita... :)

Nämä ovat kylläkin koristeomenoita, mutta omppoja joka tapauksessa, niitä on paljon ja ne on kauniita. Jotain näistä pitäisi saada tehdyksi. Vaikka kyllä tilhet viimeistään pakkasilla napostelevat tämänkin sadon nokkiinsa. :)



Sama puu toukokuun 30.pv...




Vielä vähän lisää auringonkukkia. Ensi keväänä laitan koko aidan vierustan täyteen. Tässä ei nimittäin ole edes kukkapenkkiä vaan olen ne istuttanut suoraan maahan. Vähän vain raaputin nurmea siitä pois.
Heinäkuussa samassa rivissa kurkistelivat sormustinkukat ohikulkijoita. Niitäkin pitää siirtää tuohon vielä lisää... ja syysastereita ja kultapalloja, ne kun on pakko siirtää johonkin rappuremontin tieltä. :)


Vanhat rakkaat omenapuut


Vaikka tiedän että sammaleet ja jäkälät pitäisi puhdistaa hedelmäpuista, en ole sitä näille eläkeläisilleni tehnyt. Puut ovat kymmeniä vuosia vanhoja ja näyttävätkin jo siltä. Silti ne kantavat aivan ruhtinaallisen sadon joka vuosi. Hedelmät ovat, kuten kuvasta näkyy suuria ja kauniita. Köynnösruusu Pohjantähti on kietoutunut tämän puun oksiin ja näyttää kauniilta kukkiessaan omenankukkien jälkeen. Satumaisen kauniita, sanoisin ja uskon että puutarhakeijuni ovat samaa mieltä. :)

Puutarhaunelmia...

... toteutuneita sellaisia. :)

maanantai 12. syyskuuta 2011

Auringonkukkien aikaan :)


Kesä alkaa olla lopuillaan ja niin myös puutarhahommat. Tosin paljon on vielä tehtävää ennenkuin voi sanoa kasveilleen "Nukkukaa hyvin, nähdään ensi keväänä".

Eri puolille puutarhaa laittamani auringonkukat kukkivat tietenkin eri aikoihin riippuen siitä, kuinka aurinkoinen paikka on. Talon etupuolella kasvaneet ovat jo kovaa vauhtia kypsyttelemässä siemeniään, kun taas nuo yllä olevat, pohjoisen puolella kasvavat, ovat vasta aloittaneet kukintansa. Siinä ne ilahduttavat ohikulkijoita ja toivottavat kotiin palaavat tervetulleiksi. Nyt kun suurin osa kukista on jo kukkinut, ovat ne aikas ihana näky... vielä on kesää jäljellä. :)


Tänä vuonna olen aikaisin ottanut ulkona olleet pelakuut sisälle. Sateet pilasivat paljon kukkia ja lehtiä, joten ajattelin siirtää ne jo pikkuhiljaa sisälle. Nyt ne ovat kuistilla ja kukkivat vielä ihan täpöillä, joissakin on kukkia enemmän kuin koko kesänä aikaisemmin. Oijoi, kovasti ovat lisääntyneet mokomat, rehellisesti sanottuna tuplaantuneet, kesän aikana. Monta on vielä aika pientäkin, kaikki leikkaamani tai vahingossa katkenneet, olen tökkässyt johonkin purkkiin kun en ole raaskinut poiskaan heittää. Saa nähdä kuinka monta niistä on ensi keväänä hengissä.

Kukkien koti :)
Marjatarhassa kaikki uudet taimet (ja vanhatkin) on kasvaneet ihan mahdottomasti ja omenasato on jälleen valtaisa. Niistä lisää seuraavassa postauksessa... ellei lumi ehdi sataa maahan ennen sitä. :)