maanantai 11. heinäkuuta 2016

Aika kuluu, tulee uusi aika..

On suorastaan pelottavaa kuinka aika kuluu hurjaa vauhtia, päivät, viikot kuukaudet, vuodet...
Edellisen postauksen aikoihin kuvittelin olevani jo voimaantunut, valmis jatkamaan siitä mihin olin jäänyt, mutta eihän se niin ollut.
Nyt, reilu vuosi myöhemmin on tilanne jo tyystin toinen. Elämä maistuu taas ja puutarha on saanut ansaitsemaansa huomiota.
Paljon siellä on muuttunut. Siitä on muodostunut enemmän mun oman sieluni kuvajainen luonnonkukka-alueineen ja osa siitä on saanut reuhaantua ihan haluamallaan tavalla. Ne alueet alkavat olla sireenien, pihlaja-angervojen ja tuoksuvatukan valtaamia.
Tulikukat, joiden siemeniä olen uskollisesti vuodesta toiseen ripsinyt ympäriinsä, ja jotka aiemmin ajettiin nurin "vääristä paikoista", kasvavat nyt suloisina samettilehtisinä pitkin pihaa.
Olen vapauttanut vanhat suuret sireenipensaat köysistä joilla ne ennen laitettiin kuriin. Silittelin arpia niiden rungoissa, pyysin anteeksi ja lupasin ettei ikinä enää... tästä eteenpäin jokainen meistä saa olla sellainen kuin on ja kasvaa juuri siihen suuntaan kuin haluaa. Me ollaan nyt vapaita.

Uusia ideoita ja ajatuksia tulvii lähes päivittäin. Jotain olen jo toteuttanutkin ja jotain on vielä tänä kesänä toteutumassa. Kuvia ja juttua niistä myöhemmin. Tämän postauksen kuva on vanha. Symbolinen monessakin mielessä... tästä se alkaa... jälleen....

8 kommenttia:

  1. Tervetuloa taas blogimaailmaan!
    Niin ne puutarhurin mietteet muuttuvat. Sinulla on ollut siellä kasvien vapautusviikot - ei hullumpaa1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne muuttuu. Nyt kun mun ei tarvi kuunnella kuin itseäni ja sydäntäni, monet asiat tulevat tapahtumaan eri tavoin kuin ennen. :)

      Poista
  2. Kivaa, kun olet voimaantunut ja teet paluuta tänne blogimaailmaan..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Hannele. Kiva olla täällä taas. :)

      Poista
  3. Kivaa kuulla sinusta, tervetuloa takaisin!

    VastaaPoista
  4. Kerro taas jotain ihanasta pihastasi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Una... jonain päivänä kyllä. 😊

      Poista