torstai 30. huhtikuuta 2009

Puutarhan eläkeläiset


Meillä on viisi vanhaa omenapuuta. Yksi niistä on ihan valtavan suuri, muut normaalikokoisia.

Kaikki ovat kuitenkin jo ikivanhoja ja eläkkeellä. Se tarkoittaa sitä että enää ei niitä leikata nuorennus tarkoituksessa, eikä siksi että niistä vielä satoa saataisiin. Ainoastaan kuolleita oksia on leikattu, eikä niitäkään kaikkia.



Väistämättä ne alkavat tulla elinkaarensa päähän ja olenkin antanut sammaleen kasvaa niiden rungoille sitä harjailematta.Minusta ne ovat kauniita kaikessa rujoudessaan ja saavat olla täällä niin kauan kuin jaksavat, ovathan ne olleet jo kauan ennen minua. :)



Alkukesän miljoonat kukat tuoksuvat taivaalliselle ja tarjoavat mettä lukuisille pörriäisille.







Hedelmiä ne tekevät ihan hurjan paljon, enkä voi olla ihmettelemättä sitä elinvoimaa joka näissä vanhuksissa vielä piilee
Sato on ollut varsin yltäkylläinen joka vuosi, on häveten tunnustettava että melkeinpä kaikki on joutunut kompostiin... :(





Talvellakin ne on kauniita. Eikö teistäkin? :)













lauantai 25. huhtikuuta 2009

Sininen * Blue

Ihania sinisiä kollaaseja jälleen Inkiväärin haasteessa.
Tämän ensimmäisen nimi on *Eilen kuvattuja* Siinä on portailla kukkivia kukkia ja tietsikan taustakuvassa pilkistää puutarhan ruokailuryhmä.




Toiseen valitsin *talvisen sinisen hetken ja alppiruusun *, maalaamani taulun, lempikukkiani ja keinun, joka löytyi rojukasan alta kun tonttia siivottiin ensimmäisenä kesänä.


Aikaisempi sininen kollaasi tällä_sivulla ja tositarina sinisestä keinustani täällä.


Keinu on lammen rannalla, kuvassa suihkulähteen pirskeet näkyvät kauniisti.

Mun kultani on hurrrrjapää! :)

Kun tämä meidän Ihmemaa hankittiin, sovittiin että minä hallitsen sen maanpintaa ja Mies ilmatilaa. Täytyy sanoa että hyvin on ottanut tilan haltuunsa tuo minun Radioamatöörini :)
Keskellä puutarhaa seistä nököttää radiomasto jolla on korkeutta 25 metriä, muistaakseni. Pienempiä härveleitä löytyy myös ja syksyllä nousee uusi jälleen... sellainen joka pimeällä toimii. Voitteko kuvitella että on sellaisiakin ääniaaltoja, jotka pimeessä kulkevat paremmin?
Kuva jossa on keltainen aita, on otettu viime kesänä kun aita valmistui, toiset kuvat ovat tältä viikolta. Mastoon on tullut murtumia ja sitä nyt korjataan. Siellä maston nokassa tää yksi sitten kuvailee maisemia... pyörryttää jo pelkkä katseleminen alhaalla.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Lintuja ja kevätkukkia :)


Oikeassa yläkulmassa on kottarainen. On, on. Samanlaisia lintukuvia minulla on enemmänkin. On tiaisia ja joutsenia ja ihana kyyhkynen.

Punarinnan kuvia on montakin mutta ne on vielä kamerassa, en ole itsekään vielä nähnyt. Minun lintubongaukseni/kuvaukseni on sellaista, että istun puutarhatuolissa ja odotan että lintu tulee viereen kuvattavaksi. Ja tuleehan ne, mutta yleensä kamerani on silloin sisällä.




tiistai 21. huhtikuuta 2009

Lisää vihreää * More green :)


Kuvasin eilen ulkona vihreitä asioita. Varaston ja pihasaunan ovi, kuistien alla olevien pikkuruisten varastojen ovet, lyhty ja saviruukkuja.
"Savisuti" sanoi kommentissaan että olisi kiva kurkistaa vihreästä ovesta sisään. Ylemmän kollaasin kukat tervehtivät ovesta sisään astujaa pääkuistilla. Pääsiäismunat olen kyllä jo ottanut pois. Ruutuverhoinen ikkuna on pihasaunan pukuhuoneessa.
Leskenlehdet on auenneet tienvarsilla. :) Kuvan lainasin täältä








maanantai 20. huhtikuuta 2009

Vihreä * Green



Tämän viikon väri on vihreä.. ja sitähän löytyy kyllä.

Kuvani on kaikki vanhoja, osa jo aikaisemminkin täällä nähtyjä.

Lisää vihreyttä löytyy täältä Inkiväärin kollaasihaasteesta.

Viime vuonna tehtiin vihreä postaus myös ja sen näet tällä_sivulla.

Paljon meillä sisustuksessa vihreää onkin kun tarkemmin katselen ympärilleni.
Ruukkukkia tällä hetkellä löytyy 64, joten sekin jo värittää omalta osaltaan kotia aika tehokkaasti.
Huoneista kaksi on vihreää, vierashuone ja sali. *Viherhuoneeseen* tulee ihan hennon vihreät seinät myös mutta se on keskeneräinen.


sunnuntai 19. huhtikuuta 2009


VIERASKIRJA

Kävijälaskuri näyttää vierailuita ympäri maailmaa. Käykö ketään kuitenkaan? :)

Olet tervetullut blogiini ja olen iloinen jos jätät merkin vierailustasi tähän vieraskirjaan tai kommentteihin.

You are very welcome to my blog. Feel free to leave a comment. I hope you will enjoy your visit.
Ruusut: Pierre-Joseph Redoute

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Kasvihuoneen kuulumisia

Sain pari päivää sitten häkellyttävän kauniin kirjeen meiliboxiini eräältä blogini lukijalta. Kiitos siitä. :)
Hän oli lukenut täältä mm. kasvihuoneeni viimekeväisistä siirtosuunnitelmista ja halusi kuulla mitä sille kuuluu nyt. Lupasin viime keväänä jo laittaa kuvan uudesta paikasta... no, parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
Siispä tässä päivitystä sen kuulumisiin.

Yhdessä Ahkerien Apulaisteni kanssa ryhdyttiin siis siirtohommiin. Kehikko heilui ja huojui ja välillä meinasi jo usko onnistumiseen mennä, sillä se olikin tosi painava siirtää sillä vaikka varsinainen kehikko onkin putkea ja rimaa, on siihen tehty alareunaan puusta "perustus".
Lopulta kuitenkin saatiin oikealle paikalleen ja laitettiin uudet muovit ympärille.

Tässä taimet toukokuussa vielä hallaharsoilla hunnutettuina.

Uusi sijoituspaikka osoittautui liian varjoisaksi kun puihin tuli lehdet ja mm. tomaatit kärsivät valon puutteesta. Niinpä tomaatit ja yrtit muuttivat lämpimälle saunan seinustalle ja sisäkukat valloittivat kasvihuoneen.

Kiinanruusut, apostolinmiekat, kaktukset ja orgideat *kesähtimässä*.


Entinen kasvimaa on tässä kasvihuoneen takana. Niinkuin kuvasta näkyy, se on *entinen* sillä väliaikaissijoituksessa olleet perennat ja maa-artisokat on valloittaneet sen ihan tyystin. Uuden kasvimaan tein vanhalle kasvihuoneen pohjalle.
Eilen korjattiin menneen talven tuhot ja uusittiin katto jälleen. Tänä vuonna tomaatit kasvavat muualla ja *kukkahommelit*, ruukutukset ja koulimiset jatkuvat siellä. Tällä hetkellä pikkutaimet asustavat kuistilla josta saan ne tarpeen vaatiessa nopeasti sisälle lämpimään.



tiistai 14. huhtikuuta 2009

Kukkamaa

Yksi viime kesän isoimmista projekteista oli sisäänkäynnin viereen perustettu kukkamaa. Siinä kohtaa oli aikaisemmin vain huonosti kasvavaa nurmea.


Kesän aikana kasvu pääsi hyvään vauhtiin ja heinäkuussa näky oli jo tämän kaltainen. Kaikki perennat oli joko omasta takaa eli siirsin muista penkeistä, tai sitten kasvatin siemenestä. Ainoastaan vähän orvokkeja ostin alkukesää kukittamaan ja kolme kärhöä.

Vasta muutama päivä sitten juteltiin Miehen kanssa siitä ettei tänä kesänä aloiteta yhtään uutta hommaa. Taisi aurinko tehdä tepposet kuitenkin kun tänään pihalla kävellessä Mies sanoi että tekee sisääntulopihaan samanlaisen kukkamaan kuin tämä ja laajentaa nurmikkoa monta monituista neliötä.
No huh, huh. Aika homma, sillä siinä on hirveän kova maa, ajotienkohta nimittäin.
Vaan mikäpä minä olen toisen luovuutta kahlehtimaan...
*viheltelee viattomana silmiään pyöritellen*. :)

Siirrettäviä ja jaettavia perennoita riittää edelleenkin ja kasa siemenpusseja odottelee maahan pääsyä, joten materiaalista ei ole pulaa.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Ihana oranssi


Värikollaasi haasteissa näkyi olevan oranssi Inkiväärin blogissa. Siitä sain idean etsiä omista kuvistani piristykseksi oranssia. Hyvin vähän sitä löytyi, vaikka värinä siitä pidänkin, etenkin murrettuna. Tässä siis muutama satunnainen oranssi otos. :)



Ja tässä vähän lisää. Muistin että näissä värkkäämissäni mandaloissa löytyy oranssia. Järjestyksessä ylhäältä: samettiruusut ja daalia, keskellä gerbera, tiikerinlilja ja mustilla pohjilla perhosen siivistä tehdyt kuvat. Alapuolella oleva on värilija.


Terveisiä maalta! :)



Kaksi päivää on oltu "metsähommissa" tuolla meidän pikkuruisella maatilkulla.
Ensimmäisenä päivänä katkesi moottorisahasta naru heti ensi nykäisyllä, joten päivä kuluikin leppoisasti kuivia rankoja keräten ja poltellen.
Eilen sitten päästiin varsinaisiin töihin käsiksi. Mies kaatoi kuivuneita ja/tai latvastaan lahonneita puita ja pätki ne sitten ja minä heikompana raahailin oksia kasoihin.
Vaikka kiireettömästi touhuiltiin ja välillä istuskeltiin paistamassa makkaraa ja bongailemassa lintuja, oli kotiin tullessa voimat aika vähissä. Hyvin kuitenkin edistyi sekin projekti, loppuahan siihen ei näy varmasti vielä moneen kesään.

Yli lensi kahdeksan Joutsenta aika matalalla. Ihania ne on vaikka äänensä onkin varsin persoonallinen. Hanhipariskunta mennä hookoili peräkanaa myös ja Taivaanvuohi lenteli moneen kertaan kumppania haikaillen edestakaisin.
Melkein viereen tuli Punarinta istuskelemaan ja Käpytikka tarkasteli tontin puita että vieläkö olisi kaadettavia.
Kerrassaan huumaavaa oli se pienten ja vähän isompienkin lintujen laulanta metsikön reunassa. Kyyhkynen kujerteli siellä ja olin kuulevinan Huuhkajankin muutaman kerran huhuilevan.

Ihan lähipuuhun istahti lintu joka yksinkertaisesti toisteli että "hyyiii, hyiii.." En sitä tunnistanut mutta mieheni sanoi sen olevan Ronkeli.
Hyyyiiii, en syö... lauloi lintu... tai ehkä se paheksui sitä että niin monta puuta oli laitettu nurin.




Piirroskuvat olen skannannut vanhasta koulun luonnontiedon kirjasta joskus kauan sitten. Valitettavasti kirjaa ei minulla enää ole, eikä muistikuvaa sen nimestä tai tekijöistä.

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Iloista Pääsiäistä ja...

... kihelmöivän ihania kevätpäiviä toivotellen, Tuija R.







Happy Easter!

Glad påsk!

Glædelig Påske!

Bonnes Pâques!

Frohe Ostern!









Pupun kotikolo osoitteessa: vintageholidaycrafts.com/.../easter-bunnies/

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Lämpöisempiä kelejä haikaillen...


....viime keväisiä tunnelmapaloja kasvihuoneesta.

Pääsiäisen aikaan

Ihana kevätpäivä oli eilen. Aurinko paistoi jo aamusta ja innostuin ulkoilemaan puutarhassa niiiin monta tuntia, että on laskettava koko alkuvuoden ulkoilutunnit yhteen että päästään samaan lukuun. Illalla olikin sitten selkä ihan romu, luonnollisesti.

Mutta mukavaa kuitenkin että pihakalusteet ovat paikoillaan, kolme perennapenkkiä siivottu ja kuopsutettu ja loput alppiruusut suojattu auringolta.
Sisällä yksi lehtikaktukseni alkoi uuden kukinnan. Ne on kukkineet aikaisemmin vain syksyllä kun olen tuonut ne sisälle, mutta nyt suurin ja kaunein puhkesi parahiksi pääsiäiseksi kukkimaan.
Kiinanruusut tavoittelevat ikkunoita päästäkseen valoon ja Enkelinpasuunat on pinkaisseet ihan hurjaan kasvuun.

Jotain pienen pientä on ikkunoilla myös. :) Keijunmekkoja ja orvokkeja. Malvoja ja koristeheiniä. Tomaatteja ja kurpitsoja.

Mullan alla itämättöminä piiloilee vielä Laventelit, Tuoksuherneet (ihana sinivalkoinen sekoitus) ja Kultasade pensaan siemenet.
Niitä siemeniä jotka vielä ovat pussissaan, en edes mainitse.
Niin.. tiedän... sanoin aikaisemmin että olen maltillinen tässä suhteessa tänä keväänä... Hei kamoon... ette kait te ihan oikeesti uskoneet?! :D

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Keijut ja Cicely Mary Barker

Ehdottomasti fanituslistalleni kuuluu myös tämä neitokainen, Cicely Mary Barker. Mary aloitti taiteilijan uransa jo lapsena kun epilepsiaa sairastavana ei voinut käydä koulua vaan opiskeli kotona ja yksin ollessaan alkoi piirtää puutarhansa kukkia ja keijuja. Lukemattomille kukka- ja puukeijuilleen hän kirjoitti kaikille myös runot.



Suomeksi ei hänestäkään oikein löydy tietoja mutta Wanha Kunnon Wikipedia kertoo näin:


Cicely Mary Barker was born in 1895 in Croydon, England. She suffered from epilepsy as a child and remained physically delicate for most of her life. She was unable to go to school, so she was educated at home and spent much of her time on her own, reading and drawing.


In 1908, when Cicely was 13, her father enrolled her at Croydon Art Society, where they both exhibited work. She also enrolled in a Correspondence Art course which she continued until 1918. At 16, Cicely was elected a life member of Croydon Art Society, the youngest person ever to receive this honour. The art critic for the Croydon advertiser commented: "Her drawings show a remarkable freedom of spirit. She has distinct promise."


In 1911, when she was 15 her father submitted some of her work to Raphael Tuck, the stationery printer, who bought four of her pictures for greeting cards. From this time onwards, she was able to sell her work to magazines, to postcard and greeting card manufacturers, and later to book publishers. This was very helpful to the family finances for her father died when she was 17, leaving Cicely, her elder sister and her mother in difficult circumstances.


Cicely was industrious and determined. She sent her flower fairy paintings to several publishers before Blackie accepted them for publication in 1923. She was paid only £25 for a total of twenty-four illustrations and verses in Flower Fairies of the Spring, the first of the Flower Fairy series. Seven more little books about Fairies were to follow.


Kun etsin hänen tuotannostaan tietoa, huomasin että sata vuotta myöhemmin eli 1990 luvulla, oli hänen kirjojaan julkaistu kait ennätysmäärä. :)

Huhtikuu alkoi :)

Aamu on tänään harmaatakin harmampi, sumuinen ja tihkuttele hiljalleen vettä. Työhuoneen ikkunasta näkyy kuinka naapurin piipusta tupruttelee hiljakseen savua. Keltainen talo harmaassa maisemassa näyttää lämpimältä ja kodikkaalta. Meillä on tässä vierekkäin neljä keltaista taloa. On muutaman vuoden vanha talo, 1800 luvun lopulla rakennettu, tämä meidän, joka on 1920 luvulla aloitettu ja sitten vielä pieni, varmaankin -60 lukulainen.

Täytyy sanoa että Onni on sopuisat naapurit, tässä on hyvä asua. :)


Viikolla käväistiin mökillä eväiden kanssa katsomassa kevään edistymistä. Lunta on sielläkin enää hyvin vähän ja kaikki kunnossa. Alkutalvesta kaatui suuren suuri, kymmeniä vuosia vanha Halava ja se vähän harmittaa vieläkin.

Suunnitelmat oman *Arboretumin* kasvivalinnoista pyörii päässä ja tehtävien töiden lista... joka sivumennen sanoen on kohtuullisen pitkä. :D

Hohtavan sininen taivas ja täpoillä heloittava aurinko hemmotteli sinä päivänä ja tikun päässä paistettu makkara maistui taivaalliselta.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Puutarhan koristeet


Toipilaana vielä sisällä hissuttelen ja selailin vanhoja valokuvia. Silmiin osui ruusupenkin keiju ja etsin muutkin puutarhahemmot esittelyyn.

Keijuja, nalleja ja tonttuja näkyy meidän puutarhassa olevan. ;)
Kuvat on otettu jo ensimmäisenä kesänä täällä ja niistä puuttuu yksi vihreälakkinen, sienen alla piiloileva tonttunen jonka olen saanut sisareltani myöhemmin. Nalleperhe on kasvanut monella uudella jäsenellä ja he ovat talvea viettäneet pojan monta vuotta sitten pikkusiskolleen rakentamassa nukketalossa.

Näissä kuvissa on tontuilla vielä kirkkaan väriset lakit ja takit, nyt ne ovat jo haalistuneet. Oikeastaan pidän niistä nyt enemmän kun eivät niin selvästi erotu.

Millaisia otuksia sinun puutarhastasi löytyy?