Kun minä olin pieni, äitini kasvatti myös paljon kukkia, niin puutarhassa kuin ikkunoillakin. Kaivelin muistini sokkeloista muutamia joiden muistan lapsuuteni ikkunoilla kasvaneen. Nimet olivat varmastikin usein ihan oma keksimiä, niinkuin Unelma joka oli minusta ihanan pehmeä siliteltävä. Koristepaprikaan kiellettiin ehdottomasti koskemasta, etenkin siemeniin, ja minä tietenkin tein juuri niin. Voi sitä itkua ja kirvelyä! Ja kuinka monesti oli pikkuissa sormissa piikkejä Wanhanpojan poikasista jotka näyttivät ihan pehmeiltä? Onnenapilan ja Begonian kukat maistuivat suolaisilta (?) ja kiinanruusun kukka oli kauneinta mitä tiesin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti