Edelliseen postaukseen liittyen...

*Laventelituoksukka*

 

Omatekemä on vähän laiha :)

 

 

Linkissä Fairegarden blogin ohje:

 

How-to-make-lavender-wands/

 

Ihanainen *Laventeli*

Koska Laventeli tuntuu kiinnostavan, ja itsekin sitä suorastaan rakastan, postailen siitä vielä uudelleen.

 

 

Laventelia voit lisätä siis myös pistokkaista. Aikaisin keväällä katkotut, jo puutuneet, noin 10cm oksanpätkät pistelin ensin kuistilla ruukkuihin. Ne kasvattavat juuria lehtihangan kohdalta eli varmista, että ainakin yksi tulee mullan alle. Alla olevassa kuvassa on jo heinäkuu. Paljon eivät ole kasvaneet vielä tässä vaiheessa. Annoin niiden rauhassa juurtua syksyyn asti ruukuissa ja sitten istutin ne yrttimaan reunaan.

 

 

Mun vanhimmat Laventelit on kasvaneet puutarhassa jo monta vuotta. Kylvin ne aikanaan kasvimaan laitaan tuntematta kasvia juuri ollenkaan. Siellä ne kituivat pari kesää kunnes siirsin ne Ruusutarhan valmistuttua ruusujen seuraksi. Eikä ainoastaan seuraneidin hommaan, vaan myös kirvoja  karkoittamaan. Paitsi että ne on aika hyvin hommansa hoitaneet, ne näyttävät kauniilta ruusujen kanssa yhdessä. Näissä kuvissa Ruusutarhan Laventelit. :)

 

 

 

Tässä vielä yksi Laventelijuttu vuodelta 2010.

 

 

 

Sikurinkukka...

... on tämä taivaansininen kaunokainen. Kylvin toissakesänä sikuria ihan vaan kukkien takia, kun kuvassa olin niitä nähnyt. Ensimmäisenä kesänä ne eivät tietenkään kukkineet, ja taimet jäivät pieniksi. Talven aikana sitten myyrät söivät suihinsa lähes kaikki, vain kaksi voikukanlehtiruusukkeen näköistä tupsasta jäi vinoon roikkumaan penkin reunalle. Jostain syystä mulla oli mielikuva että nämä kasvaisivat noin 70cm korkeiksi mutta pah, reilusti yli 160cm pitkiä roikaleita ne nyt on. Ihan vinossa ja väännyksissä kun en ajoissa niitä tajunnut tukea. Uusi siemenpussi odottelee tuolla kylvämistä, on nää niin kauniita kukkia, syödä en niitä juuria aio. :)

Salaattia kylvin kasvihuoneeseen laatikoihin. Sekoitus valkosipulista ja tummasta basilikasta muodostui vahingossa. Koska valkosipulinkynnet näyttivät siltä ettei niistä mitään tule, ripsuttelin samaan laatikkoon basilikan siemeniä. Kynnet jätin mullan alle muuten vaan ja kas, tuoksuva maustesekoitus oli valmis kun sitten kumpikin lähti kasvamaan.

Ihan tietoisesti sekoituksia onkin nyt tarjoitus tehdä jatkossa. Nämä on kiva kantaa keittiöön suoraan ja pysyvät tuoreina kunnes käytetään. Etanat on syöneet niin monet salaatit, että en enää avomaalle niitä edes yritä laittaa. Laatikko kerrallaan keittiöön, hyvä systeemi. :)

Viime vuonna pistokkaista laittamani laventelit on nyt näin kauniita.

Muutama pikkuinen kukkakin jo tuli niihin.

Niput kauniisti kuivumaan...

... ja ylimääräisistä voi sipaista vaikka tuoksuvan kranssin koristeeksi. :)

♥ Mäkimeirami ♥

Mäkimeirami on tuoksuva, hurmaava yrtti joka sopii vaikka mihin. Eikä sitä voi moittia ulkonäkönsäkään puolesta, sillä se sopisi vaikkapa kukkapenkkiin ellei olisi niin ärhäkkä siementämään ja leviämään. (meillä sitä on kyllä yhdessä kukkapenkissäkin) Perhosista tykkääville suosittelen tätä ihan ykkösenä.
Oman taimeni ostin jo monta vuotta sitten ruokakaupan vihanneshyllystä. Itsekseen se on sitten valinnut/vallannut uusia ja taas uusia kasvupaikkoja pitkin puutarhaa. :)

Yrttitarhan sivuilla on siitä tämmöistä tietoa:
http://www.yrttitarha.com/

Mäkimeirami on monivuotinen punertavakukkainen (joskus valkokukkainen) pystyvartinen ruoho, joka Suomessa kasvaa villinä maan lounaisosissa kalkkiperäisillä alueilla. Se tiputtaa siemenensä hangelle, mistä ne leviävät tuulen mukana uusille kasvupaikoille. Samalla ne naarmuttuvat jään ja lumen pintaa vasten, jolloin itämiskyky paranee. Muualla päin maailmaa mäkimeiramia tavataan luontaisena lauhkealta vyöhykkeeltä Euroopassa ja Aasiassa. Eteläinen mäkimeirami on voimakkaamman makuista kuin Suomessa kasvava. Mäkimeiramista on olemassa useita aromiltaan ja ulkonäöltään poikkeavia alalajeja. Oreganona Suomeen tuotu mauste sisältää yleensä hieman mäkimeiramia, vaikka koostuukin pääasiassa lajin Origanum onites hienonnetuista kukista. Nykyisin mäkimeiramia viljellään mauste- ja rohtokasvina, mutta suuri osa käytetystä yrtistä saadaankin edelleenkin luonnosta. Mäkimeirami sekoitetaan monesti maustemeiramiin (Origanum majorana), joka ulkonäöltään on vaatimattomampi mutta maultaan voimakkaampi kuin mäkimeiramin. Suvun nimi Origanum tulee kreikan kielen sanoista "oros" ja "ganos", jotka tarkoittavat vuorten kaunistusta. Lajinimi vulgaris tarkoittaa yleistä.

Mäkimeirami sopisi hyvin viljeltäväksi puutarhassa sekä koristeellisuutensa että hyödynnettävyytensä vuoksi. Sen kukinta-aika on pitkä, ja kukat houkuttelevat puutarhaan runsaasti kimalaisia, mehiläisiä ja perhosia (mm. neitoperhosia). Kotimaiset kannat talvehtivat hyvin ainakin Keski-Suomen korkeudelle asti, jos kasvualusta on tarpeeksi hiekkapitoinen ja talvella lunta on riittävästi. Mäkimeirami sopii myös vaikkapa amppelikasviksi tai parvekelaatikkoon; lattialaatikossa kasvatettuna se voi hyvin suojattuna menestyä talvenkin yli. Se on kaunis myös maljakossa ja kuivakukkana.

Mäkimeiramia on pidetty taikakasvina, joka on antanut suojan niin noitia kuin paholaistakin vastaan.

*Päivän Pelargonia-kuva*
Pelargonium 'Angeleyes', Enkelinsilmä pelargonia

♥ Laventeli ♥

Vihdoinkin alkaa Laventeli kukkia. Olen sitä kyllä odottanutkin kuin "kuuta nousevaa". Enkeli tarjoilee perhosille juotavaa. Paljon niitä liihoitteleekin niin Laventelin, kuin vähän matkan päässä kasvavan Mäkimeiramin kukissa. Silkkinauha on ollut valmiina odottamassa jo yli kuukauden että pääsen opettelemaan Francesin laventelituoksukan tekoa. Ohjeet löytyy toisesta blogistani. Siellä on myös linkki hänen ihanille sivuilleen.

Yrttitarhan sivulla Laventelista kerrotaan näin:

Laventeli on monivuotinen aromaattinen kasvi, jonka siniset kukat sijaitsevat tähkämäisissä kukinnoissa varsien latvoissa. Lehdet ovat harmahtavan vihreät, karvaiset ja laidoiltaan sisäänpäin kääntyneet. Laventelin tieteellinen sukunimi Lavandula tulee sanasta "lavare", pestä tai kylpeä. Nimi viittaa roomalaisten tapaan kylpeä laventelivedessä. Laventeli kasvaa luonnossa Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Suomessa sitä viljellään koriste-, tuoksu- ja maustekasvina, mutta sen talvehtiminen on erittäin epävarmaa ja voi onnistua vain eteläisimmässä Suomessa.

http://www.yrttitarha.com/alasivu.html

*Päivän Pelargonia-kuva*,

Pelargonium 'Apple Blossom Rosebud'

Kurkkuyrtti elikkäs Purasruoho

Edellisestä kasvimaapostauksesta unohtui iki-ihana Kurkkuyrtti, jota myös olen sinne kylvänyt. Aika vähän sitä tulee käytettyä, mutta kasvatankin sitä siksi että se on mielestäni niin kaunis. Kaunis ja ärhäkkä, sillä sen varsi ja vanhemmat lehdet ovat aika piikikkäitä kun taas nuput ja kukat suloistakin suloisemmat. Omia kuvia ei siitä minulla ollut joten lainasin sen täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Rohtopurasruoho

Alapuolella akvarelli vuodelta 1568

Jacques Le Moyne de Morgues (about 1533-88)

'Borage, Borago officinalis'

About 1568Watercolour

Museum no. AM.3267.k-1856

Jacques le Moyne oli taiteilija ja kartanpiirtäjä, josta on hyvin vähän dokumentoitua tietoa. Hän kuului mm. Uuteen Maailmaan lähteneeseen retkikuntaan, piirsi matkalta karttoja ja kasveista sekä kohtaamistaan ihmisistä tarkkoja kuvauksia.

Kuvaa hänestä itsestään en mistään löytänyt, mutta varmaankin jokainen on joskus nähnyt jonkun hänen töistään. Englanniksi hänen elämästään jotain täällä.

Thyme vulgaris

Kauppareissulla perjantaina yllätyin iloisesti, kun vihannesosastolta löytyikin kunnollinen Timjamiruukku. Ei siis sellainen pieni munakupin kokoinen, vaan varmaankin lähes litran ruukussa kasvava pikku pensas. Muitakin ihanuuksia olisi ollut vaan kun Mies oli mukana, niin kaikkia en voinut/saanut kotiin sieltä kantaa. :(

Timjamista wikipedia kertoo näin:

Timjami eli tarha-ajuruoho (Thymus vulgaris) on huulikukkaiskasveihin (Lamiaceae) kuuluva, keskiajalta lähtien yrttinä ja lääkkeenä tunnettu ja käytetty puolipensas. Timjami kasvaa villinä Välimeren ympäristössä. Suomessa se on avomaanviljelyssä yleensä yksivuotinen. Kasvin latinankielinen suvun nimi thymus viittaa rohkeuteen ja voimaan. Myös tuoksuvaa uhria tarkoittava kreikan sana thymon liitetään joskus kasviin.

Ruoanlaittoon timjami sopii erinomaisesti, sillä sen maku ei juurikaan häviä kuumennettaessa. Timjami sopii kaikkiin ruokiin ja erityisesti viinipohjaisiin patoihin ja kastikkeisiin. Sitä voi käyttää myös yrttiteessä ja esimerkiksi juuston marinoinnissa. Timjamin pienet kukat sopivat salaatteihin ja ruuan koristeluun.
Timjami sisältää runsaasti haihtuvia öljyjä ja aromeja, joista pääainesosana on tymoli (50-60%). Desinfioivana ja limaa irrottavana rohdoskasvina timjamia käytetään kurkunpään ja hengitystieoireiden hoidossa, mutta myös ruoansulatusvaivojen sekä haavojen ja tulehdusten hoidossa. Lisäksi sitä käytetään aromiaineena yrttilikööreissä ja hajusteena monissa kosmetiikkatuotteissa.

Monen monta kertaa olen sitä viikonlopun aikana käynyt sormeilemassa ja nuuhkimassa. Niin, nipsin minä siitä myös kastikkeeseen tuoksua ja makua. Se on ihana. Ryytimaallakin kasvaa samanmoinen, jo pieneksi mättääksi levinnyt tuoksukka. Silloin tällöin sielläkin olen käynyt kesän tuoksuja nuuhkimassa, tänä talvena kun se ei ole juurikaan lumen alla ollut.