Ja tämäkin tarina on tosi...

Satulammen Mikko

On satulampeeni muuttanut sammakko,
sen nimeksi annoin Mikko.
Se näyttää siltä kuin nauraisi ain,
ja hirveesti kyllä säikähdin vain,
kun sen ensi kerran tapasin.

Se väijyi alla vesikasvin lehden,
siitä sitten komean loikan tehden,
molskahti alle pinnan.

Suorastaan ylpeys röyhisti rinnan,
kun sorjin säärin se tyyliään näytti
ja kaiken charminsa varmaankin käytti,
että näyttäisi prinssiltä sadun.

En suukkoa sille kuitenkaan,
sortunut minä antamaan, mulla kun prinssi on jo oma.
En, vaikka Mikko onkin aika soma ja selvästi sulhasainesta.

Ken prinssiä etsii tai muuten vaan,
voi lähteä lammellein tulemaan.
Kerron tarinan Mikon, sen sammakon.
Sen jonka koti mun lampeni on...