Jotenkin jäin kiinni nyt tähän aiheeseen kun katselin viimekesäisiä kuvia. Oi mikä ihana kesä! Kaikki kasvoi hyvin ja satoakin tuli enemmän kuin tarpeeksi kaikesta.Nuistahan se kaikki alkoi. Jo 2007 keväällä tilasin ja kylvin jättikurpitsan siemeniä. Niistä ei tullut juuri mitään. Seuraavana keväänä annoin Pojalle niistä osan ja laitoin loput sellaiseen piiloon, etten niitä enää löytänyt. Viime keväänä ne löysin ja kylvin ja kahta lukuunottamatta kaikki vielä itivätkin.
Taimet kasvoivat hurjaa kyytiä ja tekivät ensimmäisiä nuppujaan jo kuistilla ulos kurkistellessaan.
Pikkukasvihuoneessa ne jatkoivat kasvuaan kunnes viimein hallojen mentyä tein niille vanhan kompostin päälle suojaisan paikan kasvaa.
Osan taimista kasvatin testausmielessä suurissa ämpäreissä, osan istutin suodatinkankaaseen tekemääni reikään. Ämpärissä kasvaneet rehottivat paremmin mutta kaikki tekivät yhtä hyvin/huonosti hedelmiä.Ensi kesää ajatellen muistiin olen laittanut että *enemmän vettä, enemmän ravinteita ja aikaisemmin versot poikki*
Sadonkorjuun aikaan oli ihmeellistä ja ihanaa viimeinkin, monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen, kerätä monta kaunista kurpitsaa talteen.Yksi niistä pääsi pikkuisen tyttärentyttären 1-vuotis synttäripöytään koristeeksi. (syksyllä syntynyt niinkuin mammansakin <3 ) ja loput ovat sitten vaihtuvissa koristeluissa seilanneet edestakaisin pöydältä toiselle.
Nyt kurpitsaiseni ovat siis ulkoportailla viimeisessä tehtävässään ennenkuin ne palaavat kompostin kautta Luonnon Suureen Kiertokulkuun. Sinne ne luovuttavat loput energioistaan seuraavien taimien ravinnoksi. Ehkäpä jo ensi vuonna kurpitsoistani kasvaa nimensä mukaisesti Jättiläiskurpitsoja. Ja jos ei, niin kasvakoon juuri sellaisiksi kuin haluavat. :)
