Tiu, tau, tilhi..

Tilhi on yksi kauneimmista linnuistamme ja sen ääni on suorastaan epätodellisen ihana.
Kun tulin tiistaina kotiin yksi omenapuu oli täynnä näitä kaunokaisia!
Omenia on puussa vielä jonkin verran joten mahdollista on että ne tulevat ruokailemaan vielä uudestaankin.

Suloinen tiukutus täytti puutarhan ja henkeäni pidätellen seisoin niitä katselemssa ihan hiljaa etten olisi säikyttänyt niitä pois.

Voi kuinka toivoinkaan sillä hetkellä että Iines tai Una olisivat kameroineen paikalla, näky on kertakaikkiaan ihana. Omaa kameraani (siis Mieheni kameraa) en edes lähtenyt hakemaan kun en mie sillä osaa silleen zoomailla että kuvista olisi tullut hyviä. Sitäpaitsi, ne olisivat varmasti kaikonneet jo ennen ensimmäistä kuvaa jos olisin lähemmäs vielä pahrunnut lumihangessa.

Opetustaulukuvan lainasin täältä.

Tässä linkissä Iineksen herkät tilhikuvat

Neljännen kansion neljäs kuva.

Inkivääri haastoi minut tämmöiseen touhuun:

Haasteen ohjeet:

1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi

2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Neljäntenä minulla oli viime keväinen, 20. toukokuuta kuvattu kansio täynnänsä taimia ja näkymiä keväisestä puutarhasta.

Neljännessä kuvassa on mansikkaruukku joka oli talvehtinut kellarissa ja availi jo ensimmäisiä nuppujaan. :)

Mukaan tähän haastan:

Anun

Kaisan

Sirkan

ja

Tiinan

Näillä naisilla on kaikilla blogit ja kansiot täynnänsä kaikkea kaunista, kaunista!

Tässä vielä lisää samasta kansiosta. :)

Ei aihetta, eikä asiaakaan...

....tänä aamuna vaan tuntui siltä että pitää tankata vihreästä voimia.

Niinpä olenkin selaillut kuvia viime kesältä. Huoks... :)

Kiitos blogiani äänestäneille!

Kaunis kiitos kaikille jotka antoivat äänensä 

Ruusuille ja Rikkaruohoille 

Huiskulan Suomen Paras Puutarhablogi äänestyksessä.

Ja kiitos teille ihan kaikille, jotka olette vierailleet ja jättäneet suloisia kommenttejanne.  Arvostan niitä kovin!

Ruusuntuoksuisia muistoja...

... viime kesältä.
Kasvihuoneeni, joka myös monitoimivirkistyspaikkanani on toiminut, on ollut minulle huisin tärkeä.
Aikaisemmin olen kertonut sen synnystä ja monenmoisista vaiheista.

Eilen kotiin tullessani huomasin sen hajonneen ihan kertakaikkisen hajalle. Tämä talvi on ollut ensimmäinen että muovit on kestäneet ehjinä hyvin ja syksyllä sain sen vielä kauniiseen järjestykseen että olen kerrankin voinut käydä siellä fiilistelemässä ja hommailemassa talvellakin (aikaisempina talvinä myrskyt on repineet sen tai sitten se on ollut varastona).... ja sitten piti käydä näin. :(

Lunta ei olisi millään saanut sieltä katolta pois kun se oli niin korkea ja nyt ei enää putkikehikko kestänyt.
Pala kurkussa viestittelin Miehelle tilanteesta ja mitä siihen sanoi tämä Rakkaani...
"No, oikeastaan hyvä vain. Nyt voidaan tehdä oikein kunnollinen, puurunkoinen tilalle"
Pakko sanoa että kyllä tää Mies osaa tuon lohduttamisen niiiin hyvin. ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ :)

Kuvaa en halunnut siitä surullisesta kasasta ottaa, harmittaa niin vielä kovin.
Tässä kuitenkin sen ihanuuden muistoksi vielä yksi kollaasi, *Minun kasvihuoneeni *

Värikollaasi mustavalkoinen

Taas meinasi mennä värikollaasihaaste ohitse. Värinä siis musta/valkoinen.
Oikeastaan mitään mustavalkoista ei meillä ole, joitakin kuvia sentään kuitenkin löysin.
Ne sopivatkin aiheeseen, joka on piiloutuneena kollaasiini.

Jotkin asiat Elämässä ovat mielestäni mustavalkoisia, niitä joko on tai sitten ei. Yksi niistä on Rakkaus.
Pikkuruinen malli kuvissani on tyttärentytär. Siinä voisi toki olla kuka tahansa tästä pesueestani, nämä kuvat olivat vain valmiiksi mustavalkoiset. Siinä voisi olla vaikka parhaan ystäväni, Puolisoni kuva.
Tietenkin rakkautta on monenlaista ja sitä kokonaisuutena tarkastellessa sävyjä ja värejä on paljonkin.
Mustavalkoisen siitä tekee se, että sitä joko on, tai sitten ei. Ja se että pyyteetön rakkaus ei sanele ehtoja olemassaololleen.

Taustan suuren suuri koivu kasvaa puutarhan kulmalla. Sen juuret ovat syvällä tämän rakkaan maatilkun uumenissa ja riippuvat oksat hiljakseen silittelevät tuulessa Äiti Maan pintaa. Se symboloi yksinkertaisesti sitä mitä minä sydämessäni tunnen tätä paikkaa kohtaan. Sanoin selitettynä tarinasta tulisi ehkä turhankin pitkä. :)

Lisää mustavalkoisia kollaaseja löydät TÄÄLTÄ.

Kauppareissulla :)

Töistä tullessa huokailin maiseman kauneutta ja katselin ympärilleni suuntaan ja toiseen niin että meinasin unohtaa ajavani autoa. Kotoa otin kameran mukaan kun lähdettiin kauppaan.

Tämmöiseltä täällä näyttää. Asutaankos me jossain Satumaassa..? :)

Pikkukoiran seikkailut Talvilabyrintissa

Meidän Pikkukoira on ollut mielissään tästä runsaasta lumesta vaikka pakkaset onkin vähän haitanneet.

Aikaisemmin olen kertonutkin kuinka hän menetti näkönsä kaihin takia. Pari kuukautta olikin varsin raskasta aikaa kipujen ja sopeutumisvaikeuksien kanssa kamppaillessa. Luonteeltaan vähän arka pikkuinen sai helposti itsensä paniikkiin kun ei hahmottanutkaan enää missä kohtaa oli, vaikka oltaisiin oltu ihan lähekkäinkin.

Nyt pitkin puutarhaa kiemurtelevilla poluilla on turvallista suunnistella penkan mukaan. Hihna roikkuu perässä ja antaa turvallisutta kun hänellä on tunne että joku pitää kiinni. Muutoinhan kiinni tietysti pidänkin, mutta lumitöitä tehdessä pitää sentään laskea irti.

Särkyä silmissä ei enää onneksi ole ja hän tuntuu hyvin sopeutuneen uuteen olotilaansa.

Ohoi.... valoa näkyvissä!

Kaunistakin kauniimpi talvipäivä! Olen lomalla keskiviikkoon asti ja ihan selvästi taas välttelen töitä joita pitäisi hoitaa ennen työhön menoa.

Mikä olisi parempi tekosyy kuin että pitää ulkoilla ja kuluttaa jouluna hankittuja ylimääräisiä kaloreita?

Pah ne mitään tuommosesta ulkoilusta kulu, tää täällä kun ottaa kaksi askelta eteenpäin, yhden taakse ja sitten taas pysähtyy kuvaamaan.

Mutta happea sain haukatuksi kuitenkin siinä samalla. Niin että jos 50% tavoitteista on saavutettu, niin eikös se ole aika hyvin? Ja punaset posket. :)

Valolla on ihmeellinen vaikutus. Tuuli hiljakseen riputteli tähtimäisiä hiutaleita alas suurista koivuista ja yhdessä Auringon kanssa ne saivat aikaan Sateenkaaren!

Vanhan talon varastoista löytyi paljon kaikenlaista kun tänne muutettiin. Ihan kamalasti oli kaatopaikallekin vietävää, mutta paljon "aarteita" löytyi myös. Mm. vanhoja kelkkoja ja suksia, lumilapio ja muita puutarhatyökaluja, joita olen pihan "somistuksina" käyttänyt.

Mie olen varmaan ollut jokinlainen romukauppias jossakin entisessä elämässäni kun jotenkii nuo vaan hivelee silmää ja sielua.

Kiva ajatella että ne on olleet joskus käytössä täällä ennen asuneilla ihmisillä, lapsilla ja aikuisilla.

Samaa pihapiiriä kulkeneet, portaita astelleet ja ovia availleet vuosikymmeniä aikaisemmin... :)

Hyasintit alkoivat olla jo parhaat päivänsä nähneitä ja niiden tuoksukin tuppaa yskittämään, joten vein ne ulos jäätymään. Toivottavasti ei pakkaset heti hellitä niin että ne saavat kukkia vielä kauan, kauan tuolla ulkona.

Aina on hyvä sää (ja syy) grillata :D

Syyksi riittää ihan mainiosti se että nälkä tai että ihan vaan tekee mieli makkaraa tai ettei ole muutakaan tekemistä.
Meillä grillikausi avattiin 1.1.10.
Vielä(kään) ei pihakeittiön muurattu grilli ole valmis mutta pallohärdelli ajaa hyvin asiansa pikkunälkää tai kesänkaipuuta lievitettäessä.
Muutaman päivän kestänyt kova pakkanen (23-26*) on ohi ja ihana leuto -5 on tänään.
Illalla alkoi sataa tähtösiä taivaalta ja nyt kaikki kimaltaa taas uutena ja puhtaana.