Amatsoninliljani on jo viisi vuotias. Sain sen pienenä taimena, jossa oli kolme lehteä. Kolme lehteä siinä on sitten ollutkin kaikki nämä vuodet, sillä aina kun se on tehnyt uuden lehden, on vanhin kuollut.
Olen siirtänyt sitä paikasta toiseen ja kaikkialla se on voinut yhtä huonosti. Viime syksynä piilotin sen ikkunalle, joka on melkein pohjoiseen päin. Ajattelin että olkoon siellä verhon takana häpeemässä ja kitukoon, jos kerran ei tykkää kasvaa.
Talven aikana se teki monen monta uutta lehteä ja hämmästyksekseni parisen viikkoa sitten, huomasin siinä olevan kaksi kukkavarren alkua.
Vahingossa siis laitoin sen sille sopivaan paikkaan ja kastelin hyvin vähän. Nyt se on näin kaunis ja minä erinomaisen iloinen siitä. :)
... mietin mielessäni, vaikkakin oikeesti laulussa lauletaan että "minne käy tuulen ilmassa tie....?" Jostain syystä se tuli mieleeni kun katselin pilvikuvia, jotka nappailin pikkuruiseni synttäreille ajaessani sunnuntaina.Sinne kai ne samaan paikkaan päätyvät... niin tuuli, kuin pilvetkin. :)
Ja sitten terveisiä Amalialle. Laitoin siementen toimitusosoitteen syksyllä niin hyvään talteen, etten löydä sitä enää. Kuori ja siemenet ovat tässä pöydälläni valmiina, jään odottelemaan yhteydenottoasi. :)
