Oi mikä yllätys!

Löysin edellisestä postauksesta kommentin, joka oli iso yllätys. Blogini on Huiskulan blogilistalla (kiitos sille joka on sen sinne ilmoittanut) ja sitä on aika moni jo äänestänytkin. :D

Iloinen yllätys se oli ja kiitän kaikkia äänestäneitä. Laitoin tuohon sivuun linkin josta pääsette kurkkimaan minkälaisia blogeja siellä on ehdolla.

Oma blogini on muodostunut omannäköisekseen epäilemättä rakkaudesta Puutarhaani kohtaan. Se merkitsee meille molemmille paljon ja on kaiken vaivan ja työn arvoinen jonka se teettää.

Joka kevät suorastaan intohimoisesti käyn sen kimppuun ajatuksissani jo varhain keväällä kun lumi vielä peittää maan. Näin loppukesästä pahin kuume on jo hellittänyt, varsinkin kun pitkä loma on nyt ohi ja paluu opiskelujen pariin on karua arkipäivää.

Mutta, mutta, vielä on kesää jäljellä, niinkuin laulussa sanotaan.

Ihania, aurinkoisia loppukesän päiviä lukijoilleni toivotellen,

Tuija R.

Valmista tuli! :)



Ulkopuoli saatiin tänään valmiiksi pikkumökistämme.

Hyvä Me, mie ja mun Kulta!

 

 

Tämä kesä on sininen :)

Arboretumin portti. Salaperäisen hämärä, suurten Halavien varjossa.



Maalla on pikkumökin seinät saaneet harmaan värin, ovet on siniset ja tulevan keittiön ikkunassa uusi sininen verho. Pajuangervot kukkii ja vadelmia on mahdottoman paljon.

Kodin ulko-ovet olen maalannut sinisiksi, samoin kuin kivijalan piilojen luukut. Kauniisiin oviin on ollut kiva väkertää erilaisia kransseja. Saunan ovessa on kanervista ja viiruhelpistä tehty, tässä on omenia, kurjenmiekan lehtiä, siankärsämöä ja talvion versoja.Tuoksuherneet on sadepisaroiden pilkuttamat. :)

Rosa ´gelbe Dagmar Hastrup´ kukki alkukesästä kerrotuin kukin niinkuin pitääkin, nyt se on tehnyt muutamia yksinkertaisia kukkia.

Kauniita nämäkin ja niiden tuoksu on mitä ihanin. Vaarallisen näköiset on sen piikit ja niinpä hän onkin saanut olla aika tavalla rauhassa hypistelyiltä.

Tuoksuja, makuja ja väriä tulvillaan on loppukesän Puutarha. Alkaa olla sadonkorjuuaika lähellä. :)

Vähän lisää kurittomia kukkia. Yksi Angervo kurkistaa ovesta ja Elämänlanka nojailee ovenpielen putkeen. Se varmaan toivoo etten huomaisi, kun on siinä ihan vaan muina miehinä hissukseen. Väriminttu seinän helman alta livahti sisälle. Sekin on minusta niin ihana etten ole raaskinut poiskaan häätää. En ketään näistä. :)

Elokuu, perhosten ja Preeria-angervojen aikaa.
Niiden kukinto on kuin vaaleanpunaista saippuavaahtoa tai mansikanmakuista hattaraa.

Se leviää ihan kiitettävästi, (niinkuin aika monet puutarhaani tiensä löytäneet perennat) on ollut terve, eikä ötökätkään ole siihen leukojaan iskeneet vielä yhtenäkään vuonna.

Pientä kasvihuonetta piirittää angervojen kehä ja pari niistä on livahtanut sisällekin. :)

*

*