Kun ulkona on synkkää ja harmaata ja vesi litisee askelten alla maan puutarhassa ollessa aivan vettynyt sateiden ja viikonlopun tulvan jäljiltä, on aika vaikeaa ajatella kevättä ja uutta kasvukautta. Tämä talvi tullaan muistamaan Talvena joka ei koskaan tullut. Edelleenkin pieni keltainen, ja nyt myös pieni sininen orvokki jatkavat kukintaansa. Yrttimaalla monet yrtit ovat aivan vihreitä ja niitä voi sieltä napsia, laventeli näyttää jopa paremmalta kuin kesällä ja silmäteräni, siemenestä kasvattamani Bengalinruusu yrittää availla silmujaan. Pupu oli sen kauniisti muotoillut ja typistellyt, joten laitoin tänään verkon sen suojaksi ettei ihan karkaa mopo pupupuutarhurilta leikkurinsa kanssa.
Leikkasin tänään osan talvehtivista pelargonioistani. Jotkut olivat kuin salaa kasvattaneet upeita ja napakoita uusia lehtiä ja olipa jollekin jo muhkea nupputerttukin ilmestynyt latvaan. Aikaistahan tämä on mutta muutoinkin kun tuntuvat nämä ajat sekaisin, niin väliäkös sillä jos vaikka sekoilen itsekin.
Kirja "Ihanat pelargoniat" sai minut hullaantumaan entistä enemmän noista kiitollisista ja vähään tyytyvistä kukkijoista. Tällä hetkellä minulla on erilaisia muistaakseni 15 ja ajattelin syksyllä että ne taitavat riittää... Nyt kuitenkin melkein kaikki leikkaamani oksat ovat juurtumassa... ja tiedän jo etukäteen että yhtäkään en raaski pois heittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti