Joka kevät hämmästyn uudelleen ja uudelleen sitä millä vauhdilla luonto herää eloon. Silmät ymmyrkäisinä tuijottelen pikkuruisia taimenalkuja purkeissa, mittaan ja huokailen. Mykistyn seuratessani auringonkukan käsittämätöntä elämänpolkua vajaan sentin pituisesta siemenestä yli kolmemetriseksi kaunottareksi, joka suorastaa huokuu energiaa ja elämäniloa. Puhumattakaan unikoiden siemenistä jotka eivät ole neulan pistoa suurempia ja mikä uhkea ilmestys sieltä ulos suoriutuukaan!Nyt kun opiskelen anatomiaa ja fysiologiaa, solun osia, dna-rakennetta ja sitä kuinka kaikki kehoissamme mikroskooppisella tasolla oikeastaan pelaakaan, huomaan usein sieltäkin rakentavani aasinsillan kasvien maailmaan. No juu,myönnän että olisi tärkeämpää nyt ehkä keskittyä asiaan ja unohtaa tämä harrastus mutta, mutta... mikä se oikeastaan elämässä olikaan tärkeää? Puutarhanhoito... vai puutarhanhoito?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti