torstai 7. kesäkuuta 2012

Siskokset Mesimarja ja Lillukka

Innostuin lukemaan näistä marjoista enemmänkin ja tässäpä tietoisku ihanaisista marjoistani.
Lähteenä Luontoportti.com

Mesimarja * Rubus arcticus



  • Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen.
  • Korkeus: 10–25 cm. Varsi sileä, piikitön. Rönsytön.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, vaaleanpunainen–sinipunainen (harvoin valkoinen), 15–25 mm leveä; terälehtiä tav. 6–9. Verhiö 6–9-liuskainen. Heteitä paljon. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukat yksittäin–kaksittain.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa sormilehdykkäinen, 3-lehdykkäinen. Päätölehdykkä vinoneliömäinen, sivulehdykät pyöreäreunaisia, epäsymmetrisiä, kaikki lehdykät hammaslaitaisia, ainakin niukasti karvaisia, usein punertavia.
  • Hedelmä: Ruskehtavan purppuranpunainen, aromaattinen, makea kerrannaisluumarja.
  • Kasvupaikka: Kosteahkot niityt, pientareet, suoniityt, tulvakorvet, soistuvat metsät, rantalehdot, jokitörmät.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.
Suomen luonnonmarjoista mesimarja on monen mielestä ehdoton ykkönen. Rubiininpunaisten marjojen aristokraattisen hieno aromi on kirvoittanut ylistyssanoja monen kulinaristin suusta. Jopa Carl von Linnén kirjoittama mesimarjan tieteellinen lajikuvaus alkaa kappaleella, jossa kirjoittaja ylistää marjojen erinomaisuutta.

Mesimarjan säilöminen ei oikein onnistu tuoreena, sillä kanta ei irtoa marjasta niin että se säilyisi ehjänä. Mesimarjaa on perinteisesti käytetty hilloihin, mehuihin ja nektareihin. Viini- ja likööriteollisuudessa marjan kysyntä on nähtävästi lähes pohjaton.
Mesimarja muodostaa usein laajoja yhden yksilön kasvustoja. Nämä marjovat heikosti, sillä kukan oma siitepöly ei kelpaa hedelmöitykseen – sen sijaan lähisukuisen lillukan (R. saxatilis) siitepöly kelpaa.

Risteytymänä syntyvä mesilillukka (R. x castoreus) on Lapissa jopa kantalajejaan yleisempi. Mesimarjaan verrattuna risteymä on kookkaampi ja kaikin puolin tukevampi, kukatkin ovat suuremmat. Risteymä kukkii oikein näyttävästi ruusunpunaisin kukin suonlaidoissa ja kosteissa metsissä, mutta marjoja siihen ei muodostu.


Lillukka * Rubus saxatilis




  • Heimo: Ruusukasvit – Rosaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Varret 2-vuotisia, kuolevat kukinnan jälkeen. Juurakollinen.
  • Korkeus: 10–35 cm. Rönsyt jopa useita metriä pitkiä. Varsi karhea, harvakseen hentopiikkinen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkeahko, terälehtiä tav. 5, kapeita, 3–5 mm pitkiä. Verholehtiä 5. Heteitä paljon. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto 3–15-kukkainen huiskilo.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa sormilehdykkäinen, 3-lehdykkäinen. Lehdykät puikeita–soikeita, päätölehdykkä ruodillinen, sivulehdykät epäsymmetrisiä, kaikki lehdykät kaksoissahalaitaisia.
  • Hedelmä: Kirkkaanpunainen, kiiltävä, hapahko kerrannaisluumarja.
  • Kasvupaikka: Lehdot, tuoreet kangasmetsät, harjut, kallioiset ja kiviset rinnemetsät, niityt, pientareet.
  • Kukinta: Kesäkuu.
Lillukan sukulaisiin kuuluu monia arvostettuja ja taloudellisesti tärkeitä marjakasveja. Lillukka marjoo usein niin niukasti, että harva vaivautuu keräämään marjoja, vaikka ne ovatkin mehukkaita ja raikkaan makuisia.
Metsän nisäkkäät ja linnut syövät marjoja ja levittävät kasvin siemeniä, mutta suvullinen lisääntyminen on silti harvinaista. Lillukka leviää kuitenkin erittäin tehokkaasti kasvullisesti: kasvin tyveltä kasvavat juurehtivat rönsyt ovat sanonnasta kuuluisia lillukanvarsia, joihin kulkija (tai puhuja) voi takertua. Yhdessä kesässä rönsy voi kasvaa jopa 3,5 metriä ja yhden yksilön rönsyjen yhteispituus voi olla jopa 40 metriä. Rönsyt juurtuvat loppukesästä ja tytäryksilöt itsenäistyvät, kun yhteys emokasviin katkeaa rönsyn lakastuessa.

Lillukka menestyy monenlaisissa kosteahkoissa ja vähintään keskiravinteisissa metsissä, sillä rönsyillään yksi kasviyksilö voi ylittää tai kiertää epäsuotuisat pienympäristöt. Lillukka hyötyy ihmisen toiminnasta, sillä harvennusten ja hakkuiden myötä valo lisääntyy, kasvustot tihenevät ja laajenevat sekä marjominen paranee.

Lillukka risteytyy himoitun lähisukulaisensa mesimarjan (R. arcticus) kanssa. Risteymä on aika lailla mesimarjan näköinen, mutta kasvaa rehevämmin ja kukkii koreammin – mutta marjoja kantamatta. Lillukan puolelta se on perinyt taipumuksen rönsyilyyn ja saattaa kasvuttomasti muodostaa laajoja kasvustoja.






2 kommenttia:

  1. Kiitos vaan Tuija! Tilasin jostakin netistä tänä vuonna mesimarjan. Se on vielä kasvihuoneessa, kun en ole vielä päättänyt, mihin sen istuttaisin. Tekstisi auttoi minua tässä paikan valinnassa.

    VastaaPoista
  2. Kasvihuoneessa ne on nuo minunkin ruipeloiset taimet vahvistumassa. Laitan ne kasvulaatikkoon marjatarhaan kera Lillukoiden ja toivon että Mesimarjat hyötyy siitä yhteiselosta kun Lillukka auttaa pöylyttymään. :)

    VastaaPoista