sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Ja rakastan minä kasvihuonettanikin..



Se ei ole hieno valkopuitteinen ansari joita näkee upeissa ulkolaisissa puutarhalehdissä, ei se ole huippumoderni eikä varusteltu automaattisilla kastelu/tuuletus vempeleillä.
Se ollaan rakennettu yhdessä Kultani kanssa juhlapaviljonkikehikkoon rakennusmuovista ja laudoista.

Sinne oli katettuna meidän hääpöytä heinäkuussa 2005, jolloin se siis oli vielä paviljonki, ei kasvihuone. :)

Herkkupöytään voi kurkistaa tästä.






Siellä olen kasvattanut monenlaisia tomaatteja ja chilejä, ananaskirsikoita, pelargoneja ja kaktuksia. Perunoita juhannuspöytään, kurkkuja, mausteita ja kiinankärhöjä siemenestä.

Siellä kasvoi myös yhden kasvukauden viinirypäleköynnöksiä, mutta julmettu talvimyrsky nosti merenpinnan niin ylös että huoneessakin sitä oli yli puoli metriä korkeimmillaan, eivätkä ne siitä toipuneet. Sen sijaan pikkuinen persikkapuu selvisi siitäkin.



No, huone korjattiin mutta kuinkas ollakaan. Seuraavana talvena uusi myrsky teki tekosensa jälleen. :(







Nyt onkin ensimmäisenä edessä huoneen siirto toiseen kohtaan ja uusien muovien laitto tietenkin. sillä ainoastaan katto selvisi ehjänä. Alimmainen kuva on ensimmäisestä myrskystä.

2 kommenttia:

  1. Ilman muuta rakastettava kasvihuone! :) Ihan mahtava tuommoinen jota voi siirtää ja jonka voi muuttaa paviljongiksi takaisinkin tarvittaessa. Tunnearvo tekee siitä varmasti vielä ihanamman!
    Olisipa mullakin kasvihuone!

    VastaaPoista
  2. Vielä ei päästy sitä siirtämään kun maa on niin pehmeää. Laitan kuvan kunhan on uudessa paikassaan. :)

    VastaaPoista