Siankärsämö

Niinkuin blogin nimikin jo kertoo, ja tätä pidempään seuranneet tietävät, kasvattaa tämä puutarhuri myös *rikkaruohoja*.
Yksi rakkaimmista on Siankärsämö, Achillea millefolium.
Ensimmäisenä kesänä istutin ihan tontin reunalla pienen jalostetun, tummanpunaisen taimen (Punakärsämö 'Cerise Queen'). Seuraavana kesänä kukki piiiiitkän matkan päässä monen sävyisiä vaaleanpunaisia ja nyt myös ihan tummanpunaisia kukkia.

Olen niitä suojellut nurmenleikkaajalta ja kun jokunen vuosi sitten perustin kuivaan kulmaan perennapenkin (juuri siihen mihin ensimmäiset vaaleanpunaiset ilmestyivät) on ne lisääntyneet aika mukavasti. Pitkin pihan kuivaa reunaa putkahtelee nyt kaiken sävyisiä kärsämöitä ja mie tykkään niistä kovasti. Olen ollut aikeissa hankkia myös Kultakärsämön, Achillea filipendulina, toiveena että ne risteytyisiät näiden jo olemassa olevien kaunokaisten kanssa. Tuloksena eri sävyisiä oransseja ja persikoita... ehkä. :)

Siankärsämö kuivuu kauniiksi kun sen poimii juuri auenneena ja esim. kransseihin se taipuu hyvin ja kestääkin aika kauan hyvänä. Se on hyvin monikäyttöinen muutenkin.

Tässä Wikipediasta kopioitua (ja vähän muualtakin) muokattua tekstiä. Tarkkaa alkuperäistä lähdettä en osaa sanoa, sillä olen noukkinut tietoja sieltä täältä.

Siankärsämö on valkeakukkainen, ryydintuoksuinen niittyjen kukka. Sitä tavataan laajalla alueella Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa siankärsämö on muinaistulokas, jolla on monta kansanomaista nimitystä, kuten pyörtänöpöllö, pellonvanhin ja akantupakki.

Muinaistulokkaat ovat kasveja, jotka ovat kulkeutuneet maahan ennen 1600-luvun alkupuolta ihmisen toiminnan myötävaikutuksella, kuten merenkulun tai kaupan vuoksi.

Siankärsämö on hyvin vanha rohdos- ja maustekasvi, jota on käytetty erityisesti haavojen hoitoon. Keski-Euroopassa sen kukista ja lehdistä on tehty alkoholiuutosta eli siankärsämöviinaa, jota on käytetty sekä sisäisesti että ulkoisesti. Nuoria lehtiä on käytetty salaateissa mausteena. Siankärsämön käytöllä on laukaistu kouristuksia, ehkäisty tulehduksia ja lisätty ruokahalua. Siankärsämö kuuluu edelleen kauppayrtteihin. Kasvi sisältää mm. haihtuvia öljyjä kamatsuleeni ja karvasainetta nimeltä akilleiini.

Siankärsämöä on käytetty ennen humalaa mausteena oluen panemisessa. Yrttiseosta, jossa siankärsämöä saatettiin käyttää, kutsuttiin nimellä gruit ja sillä maustettuja oluita kutsutaan nykyään nimellä gruit ale.

Siankärsämön ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:

•  laukaisee sileiden lihasten kouristuksia: kuukautiskivut, vaihdevuodet
•  lisää sapen ja mahanesteen eritystä ja suolen toimintaa: ruokahaluttomuus, ruoansulatusvaivat, ummetus, ilmavaivat
•  alentaa verenpainetta ja verensokeria
•  lisää virtsan ja hieneritystä: virtsatievaivat, eturauhasvaivat
•  vahvistaa immuunipuolustusta ja alentaa kuumetta: flunssa
• antibioottinen, antibakteerinen: tulehdukset, hiivasieni, ientulehdus
• estää verenvuotoa ja lievittää kipua ja ärsytystä: ihottumat, haavat, hiertymät, akne, palohaavat, migreeni, päänsärky
• elvyttää laskimo- ja ääreisverenkiertoa: suonikohjut, peräpukamat, kylmät kädet ja jalat

Huomioitavaa: Saattaa aiheuttaa pitkäaikaisesti käytettynä yliherkkyysihottumaan tai valolle herkistymistä.

Siankärsämö parantaa haavat

Carl von Linné (Linnaeus) antoi sille tieteellisen nimen Homeroksen haavoittumattoman sankarin Achilleen mukaan. Siankärsämö onkin ollut sotilaiden ystävä jo vuosituhansia, sillä kasvi tunnetaan haavoja parantavasta ja verenvuotoa ehkäisevästä kyvystään.
Rooman keisari Neron armeijan lääkärinä toiminut Dioskorides määräsi jokaisen legioonalaisen kantamaan siankärsämöä mukanaan haavoittumisen varalta.